Sairastuminen on usein shokki. Sitä se oli myös psykoterapeuttina työskentelevälle Leena Piikoskelle. ”Aluksi kielsin kaiken, enkä kertonut tilanteestani juuri kenellekään. Olin vihainen, katkera ja itkin paljon.”

Leena Piikoski, 58, Joensuu

”Isoisä kuoli perinnölliseen munuaissairauteen, mutta sairaus selvisi vasta ruumiinavauksessa. Isän polykystinen munuaissairaus (ADPKD) oli tiedossa ja isä eli elinsiirron jälkeen vielä 20 vuotta. Tiesin sairastavani samaa tautia, mutta munuaisen romahtaminen keväällä 2017 oli sokki. Luulin, että minulla olisi ainakin kymmenen vuotta aikaa.

Olin vihainen, katkera ja itkin paljon.

Munuaisessa oleva rakkula puhkesi eivätkä munuaiset enää toipuneet. Kytken itseni joka yö kahdeksaksi tunniksi dialyysilaitteeseen, joka valuttaa vatsakalvolleni kymmenen litraa glukoosia.

Aluksi kielsin kaiken, enkä kertonut tilanteestani juuri kenellekään. Olin vihainen, katkera ja itkin paljon. Häpesin ja olin pettynyt: tässäkö meni mahdollisuuteni löytää kumppani rinnalleni?

Annoin tunteille tilaa: nyt on näin ja on ihan ok, että tuntuu pahalta.

Olen ammatiltani psykoterapeutti ja olen tukenut asiakkaitani kriiseissä. Soimasin itseäni siitä, etten itse pystynyt hyväksymään sairauttani. Kuukauden ahdistuksen jälkeen aloin soveltaa itseeni terapeuttisia metodeja. Annoin tunteille tilaa: nyt on näin ja on ihan ok, että tuntuu pahalta. Vähitellen aloin puhua sairaudestani ystäville ja kollegoille ja ryhdyin etsimään tietoa. Netin vertaisryhmistä on ollut iso apu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lavatanssikurssi tuo iloa elämään.

Kävin puolen vuoden ajan erilaisissa testeissä ja pääsin lopulta elinsiirtojonoon. Olen kärsinyt hoitoväsymyksestä, sillä koti on täynnä roskaa. Olohuoneen nurkkaan tulee joka toinen viikko 18 isoa pahvilaatikkoa dialyysinesteitä, ja kaikki paikat pursuavat muovipusseja, letkuja, desinfiointiaineita ja haavanhoitovälineitä. Onneksi viikoittainen lavatanssikurssi tuo iloa elämään. Myös siivoojan palkkaaminen on ollut helpotus.

Haastattelun jälkeen Leena sai tiedon elinsiirtoon pääsemisestä. Siirtoleikkaus onnistui ja Leenan toipuminen on edennyt hyvin.

Leenan vinkit

  • Älä taistele tunteita vastaan, vaan anna niille tilaa. Sairastuminen on kurja juttu ja se saakin tuntua kurjalta. Tunteiden hyväksyminen tuntuu helpottavalta ja vähentää katkeruutta.
  • Tutki, mihin asioihin voit vaikuttaa, ja opettele hyväksymään asiat, joihin et pysty vaikuttamaan. Se voi kuulostaa kliseeltä, mutta sairastaessa näiden kahden erottaminen on yllättävän vaikeaa.
  • Mieti, mitä vielä haluat elämältä ja minkä haaveen pystyt näissä puitteissa toteuttamaan. Itse aloitan tänä syksynä muotisuunnittelijan opinnot.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 21/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla