Mirjami, 66: "Kaipaan läheisyyttä ja hellää kosketusta, mutta en seksiä – pitäisikö minun olla huolissani?"

Nykyään kaipaan toisen läheisyyttä ja hellää kosketusta. Lusikassa nukkumista, mutta en varsinaista seksiä. Pitäisikö minun olla huolissani?

Suhteemme alkuaikoina vuosituhannen vaihteen tienoilla olimme intohimon sokaisemat: oli mahdotonta olla koskettamatta toista.

Aikaisemmissa suhteissani en ollut kokenut niin täydellistä hyväksyntää, ehdotonta antautumista ja pidäkkeetöntä tasavertaista halua. Olin täydellisen rakastunut enkä pelännyt. Intohimoa kesti vuosia.

Intohimoa kesti vuosia.

Aiemmat suhteeni olivat olleet epätoivoisia ja epätosia.

Opiskeluaikana rakastuin silmittömästi. Pikkuhiljaa suhteeseen alkoi hiipiä jotain outoa, mikä kohdistui minun naiseuteeni: loukkaavia sanoja, halveksuntaa ja ylikävelyä. Kunnes minut jätettiin – miehen takia.

Naiseuteni kutistui. Olin nolla, olematon, mutta myös inhottava ja vastenmielinen. Haluni oli ällöttävää. Tunsin olevani epäkelpo, epäonnistunut.

Äitini oli syvästi onneton ja katkera ihminen. Minun naiseksi kasvamiseni oli hänelle kuin punainen vaate. Kaikki seksuaalisuuteen ja naiseuteen liittyvä oli likaista ja inhottavaa. Äiti syytti minua yrityksestä vietellä isäni. Olin paniikissa, enkä kyennyt käsittämään, mistä äiti puhui.

Äidille kaikki seksuaalisuuteen ja naiseuteen liittyvä oli likaista ja inhottavaa.

Nyt ymmärrän, että äidin oma sairastuminen ja vanheneminen purkautui minuun ja naiseksi kasvuuni.

Ei ihme, että seksuaalisen kasvamiseni tie oli pitkä. Minun oli vaikea luottaa omaan viehätysvoimaani ja pitää omia tunteita ja haluja oikeutettuina. Kotona ei osoitettu hellyyttä.

Kelpaamattomuuden tunne ja yksinjäämisen pelko ajoivat minut avioliittoon, josta tiesin jo etukäteen, että se on virhe. Kymmenen vuotta roikuin epätyydyttävässä avioliitossa, jossa kaikki oli väärin. Lopulta liitto päättyi.

Lähestyin neljääkymmentä, olin vapaa ja muutin toiseen kaupunkiin. En etsinyt aktiivisesti kumppania, mutta hän sattui löytämään minut. Ensimmäistä kertaa olin suhteessa, jossa minut hyväksyttiin sellaisena kuin olin; minua ihailtiin ja arvostettiin. Seksuaalisuuteni puhkesi kukkaan.

Nyt seitsemääkymmentä lähestyessäni huomaan, että intohimo on hiipunut viimeisten vuosien aikana. Jäljellä on läheisyys, hellyys ja kosketus.

Mirjami, 66

Seksuaaliterapeutin kommentti

Mirjami puhuu kaipuustaan läheisyyteen, hellyyteen ja kosketukseen. Tarve yhteyteen on meissä ikiaikainen, tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omissa nahoissamme, sellaisina kuin tässä kohtaa matkaa olemme.

Kertoja kysyy, tulisiko olla huolissaan, kun intohimo on ajan myötä hiipunut. Vastaan, että ehdottomasti ei. On tärkeää kuunnella omaa oloaan ja sitä, mitä hyvinvointi juuri nyt minulle tarkoittaa.

Seksuaalisuus on läsnä meissä kuolemaan asti, se vain muuttuu elämän varrella. On valtavan hienoa, että tunnistaa omat tarpeensa ja nauttii läsnäolosta toisen ihon lämmössä.

Asiantuntijana seksuaaliterapeutti Tiina Vilponen, Sexpo.

Kolmen naisen ajatuksia seksistä ja läheisyydestä voi lukea ET-lehden numerosta 1/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.