Yksinäisyyttä voi joskus helpottaa yllättävillä keinoilla. Joku saa apua luonnosta, toinen oman elämäntarinan kirjoittamisesta.
Ystävän menetys on elämän isoimpia asioita. Sen voi rinnastaa jopa puolison kuolemaan. Silloin yksinäisyys iskee usein vahvempana kuin koskaan, eikä sitä helpota kenen tahansa seura. Ihmiset kaipaavat samanikäisiä tai samoja asioita kokeneita eli vertaistaan seuraa.
– Jos odotukset vertaisuudesta eivät täyty, yksinäisyyttä voi tuntea päivittäin. Se ei välttämättä hellitä, vaikka tuttavia ja sukulaisia kävisi kylässä joka päivä, sanoo ikääntyneiden yksinäisyyttä tutkiva gerontologi Anu Jansson.
Kuin olisi tullut hylätyksi
Yksinäisyys jaotellaan sosiaaliseen, emotionaaliseen ja eksistentiaaliseen yksinäisyyteen.
Sosiaalinen yksinäisyys on yksinkertaisimmillaan sitä, että ei ole tarpeeksi seuraa.
Emotionaalinen eli tunneperäinen yksinäisyys on sitä, että omassa elämässä ei ole sellaisia itselle tärkeitä ihmisiä, jotka jakaisivat samat kokemukset ja mielenkiinnon kohteet.
Olemassaoloa koskeva yksinäisyys liittyy usein elämän suuriin käänteisiin.
Eksistentiaalinen eli olemassaoloa koskeva yksinäisyys liittyy usein elämän suuriin käänteisiin. Silloin ihminen voi kokea olevansa yksin maailmankaikkeudessa.
– Kun ystävän menettää vanhana, siihen liittyy usein emotionaalista ja eksistentiaalista yksinäisyyttä. Emotionaalinen yksinäisyys voi tuntua erittäin syvänä tyhjyyden ja hylätyksi tulemisen kokemuksena. Eksistentiaalinen yksinäisyys tuo yleensä mukanaan ajatuksia elämän rajallisuudesta, Jansson sanoo.
Pala persoonaa puuttuu
Ystävien menettäminen muuttaa ihmistä väistämättä. Ihmiset kuitenkin kokevat menetyksen eri tavoin.
– Monet ajattelevat, että menetykset kuuluvat elämään. Heille yhdessä koetut hyvät muistot ovat voimavara, joka jää elämään.
Kuka enää muistaa minua, jos eivät ystävät, jotka hyväksyivät minut läpikotaisin?
Toisille menetykset tuovat esille sosiaalisen kuoleman kokemuksia: kuka enää muistaa minua, jos eivät ystävät, jotka tunsivat persoonani ja hyväksyivät minut läpikotaisin?
– Kun ystävät puuttuvat, puuttuu peili, jonka avulla voi pohtia omia ajatuksiaan. On kuin omasta persoonasta poistuisi iso palanen. Se voi aiheuttaa masennusta, ahdistuneisuutta ja jopa terveyttä uhkaavaa vahvaa yksinäisyyttä.
Tutkimuksissa yksinäisyyttä on verrattu jopa tupakointiin ja ylipainoon. Sen verran iso riski se on terveydelle.
Joku haluaa kuulla tarinasi
On luonnollista surra sitä, että ei ole ketään, jonka kanssa jakaa muistoja. Jansson haluaa kuitenkin tuoda toivon näkökulman.
– Myös vanhana voi löytyä vertaisia, joiden kanssa jakaa elämän asioita ja muistoja.
Eri tahot eri puolilla Suomea järjestävät esimerkiksi elämäntarinaryhmiä.
Muistopäiväkirjan jakaminen sosiaalisessa mediassa voi olla tapa käydä läpi muistoja.
– Oman elämäntarinan käsittely ja hyväksyminen on yksi tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä. Se lisää elämän merkityksellisyyttä, antaa voimia tähän hetkeen ja auttaa käsittelemään menetyksiä.
Myös muistopäiväkirjan pitäminen tai sen jakaminen vaikkapa sosiaalisessa mediassa voi olla tapa käydä läpi muistoja.
Lohtua saa myös luonnosta
Heti ei tarvitse tutustua uusiin ihmisiin, jos ei jaksa. Tutkimuksissa luontoympäristön on todettu helpottavan yksinäisyyden kokemusta.
– Leskeksi jääneet ovat kuvanneet luonnossa esiin tulevia vertauskuvia: joutsenparin näkeminen on vahva kokemus elämän kiertokulusta. Myös puutarhanhoito ja lemmikkieläimet on mainittu yksinäisyyttä lievittävinä.
Luonto voi tuoda kokemuksen siitä, ettei ole maailmassa yksin.
Tämä on ote jutusta, joka on julkaistu ET-lehdessä 4/24. Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole lehden tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun tai tilaa lehti tästä.
