Vaikka itsemurhasta olisi aikaa, eivät omaisten tunteet välttämättä vaimene.

Mieheni teki itsemurhan 20 vuotta sitten. Hän oli ollut masentunut ja alkoholisoitunut menetettyään työnsä. Meillä on neljä lasta, joista kaksi oli silloin alaikäisiä, ja oli hirveää nähdä lasten tuska ja suru.

Vihasin aviomiestäni, koin, että hän oli pettänyt meidät. En voinut näyttää tunteitani lapsille, mikä oli raskasta. Sururyhmässä kadehdin niitä, jotka halusivat käydä päivittäin puolisonsa haudalla.

Aina kun lapsillani on vaikeaa, pettymys miestäni kohtaan leimahtaa. Hänen tekonsa vaikutukset kantavat yli sukupolvien. Nyt lapsenlapset kyselevät, mitä heidän isoisälleen tapahtui.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ymmärrän mieheni olleen sairas, mutta mietin edelleen, miksi hän teki tämän meille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pia, 71

Läheisen tai kumppanin itsemurha on valtava kriisi koko perheelle. Kun puoliso tekee itsemurhan, leski saattaa kokea voimakkaita tunteita, kuten vihaa ja syyllisyyttä.

– Leski voi myös päätyä kysymään itseltään, olisiko voinut estää kuoleman. Toisen valintaa tulee mietittyä paljon, ja myös viha saattaa nousta vahvasti esiin, sanoo pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola.

Viha on ymmärrettävä tunne.

Jaakkolan mukaan tavallinen sururyhmä ei välttämättä toimi vertaistukena silloin, kun oma kumppani on tehnyt itsemurhan. Kysyjä on jäänyt hyvin yksin asian kanssa ja kantanut ison vastuun lasten tukemisesta. Vihan tunne on ymmärrettävä.

– Siksi on ikävää, että hän ei ole voinut näyttää tunnetta lapsille. Ymmärrän halun suojella lapsia, mutta vaikeiden tunteiden peittely on voinut vaikeuttaa tunteiden käsittelyä.

On hyvin todennäköistä, että myös lapset ovat kokeneet ristiriitaisia tunteita isän kuollessa. Asian käsitteleminen yhdessä ei koskaan ole liian myöhäistä.

Asian käsittely ei ole koskaan liian myöhäistä.

– Näitä vihan ja pettymyksen tunteita voi hyvin sanoittaa tässäkin hetkessä. Kirjoittaja voisi kysyä lapsilta, millaisia tunteita isän kuolemaan liittyy nyt, vuosikymmenten jälkeen? Voi myös ääneen sanoa, että edelleenkin tunnen pettymystä siitä, ettei hän ole täällä, kun teillä on vaikeaa, Jaakkola sanoo.

Kun asiasta on vaiettu, puhuminen saattaa tuntua aluksi hankalalta, mutta se voi myös helpottaa.

Vihan ja pettymyksen tunteet kannattaa sanoa ääneen.

Lastenlasten ja lasten kannalta on hyvä, että mukaviakin muistoja kulkee mukana. Tapahtunutta ei tarvitse unohtaa eikä salata, mutta hyviä aikoja kannattaa muistella, jotta menneisyys ei kietoudu vain itsemurhan ympärille.

– Lastenlasten kanssa voi puhua myös siitä, mikä teki isoisästä rakastettavan.

Jaakkola kehottaa tutustumaan itsemurhan tehneen omaisten Surunauha ry:n toimintaan.

– Verkkosivuilla on tarjolla tarinoita ja kirjalistoja, jotka käsittelevät saman kokeneiden tunteita ja selviytymistä. Yhdistys tarjoaa myös vertaistukea ja erilaisia tapaamisia.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 12/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla