Jokaisella ihmisellä on monta erilaista minää, sanoo psykoterapeutti ja kirjailija Katriina Järvinen. Kun ne opettelee tuntemaan ja hyväksymään, omien tunteiden ymmärtäminen on helpompaa. Näin onnistut.

2000-luvun alussa Katriina Järvinen tajusi, että ihmisellä on taipumus nähdä tulevaisuuden minänsä paremmassa valossa kuin nykyinen.

Hän vastasi tuolloin työkseen opiskelijoiden mielenterveyspalvelujen neuvontapuhelimeen ja kuunteli murheita siitä, kuinka opiskelijat eivät olleet saaneet lukukauden puolivälin jälkeen mitään aikaiseksi. Aika kului netissä surffaten. Masensi.

Järvinen muistutti opiskelijoita, että vielä ehtisi opiskella puoli lukukautta. Soittajien mielestä se oli huono idea. Oli parempi odottaa uutta lukukautta ja ryhtyä toimeen uusin voimin.

Järvinen tajusi, että opiskelijat näkivät itsensä seuraavan lukukauden alussa tehokkaina ja aikaansaavina tyyppeinä. Sellaisina, jotka heräävät aikaisin, lähtevät luennolle, opiskelevat päivittäin ja urheilevat iltaisin. Vailla minkäänlaisia ihmissuhdeongelmia!

– Opiskelijat uskoivat, että uuden lukukauden alussa kaikki olisi toisin, Järvinen muistelee.

Ei tietenkään ollut. Uudet alut tyssäsivät.

– Vasta kun opiskelijat tajusivat harhansa, oli mahdollista alkaa puhua oikeista ongelmista, kuten yksinäisyydestä ja suorituspaineista.

Jokaisella on monia minuuksia. Ne vaikuttavat tunteisiin enemmän kuin ymmärrämme.

Häpeäminä syntyi jo varhain

Psykoterapeutti, sosiaalipsykologi, kulttuuriantropologi ja kirjailija, helsinkiläinen Katriina Järvinen, 54, on kirjoittanut ihmisen erilaisista minuuksista kirjan Saanko esitellä monenlaiset minämme (Kirjapaja, 2017).

Kirjassaan hän kertoo, kuinka kaikilla ihmisillä on vuosien varrella rakentuneita minuuksia, jotka kannattaisi oppia tuntemaan ja hyväksymään. Ne vaikuttavat tunteisiimme enemmän kuin ymmärrämmekään.

Katriina on opetellut tunnistamaan myös omia minuuksiaan. On häpeäminä, huonoitsetuntoinen minä, hullunrohkea minä ja buddhalainen minä.

– Joskus yksi niistä ottaa vallan. Mutta se ei ole identiteettini vaan vain yksi minuuksista, Järvinen muistuttaa.

Hänen eniten valtaa janoava minänsä on häpeäminä. Siksi Järvinen on nauttinut Siskonpeti-sarjan katsomisesta, koska sarjassa on näytetty avoimesti häpeä ja kaikki ihmissuhteisiin liittyvät asiat, joista ei yleensä puhuta.

Järvisen häpeän tunne juontaa lapsuudesta. Hän varttui fundamentaalisessa uskovaiskodissa ja -yhteisössä, jossa elämän nautinnot olivat synti. Perheessä vaalittiin työväenluokan arvoja, mutta Järvinen valitsi oman tiensä ja opiskeli yliopistossa pitkään.

19-vuotiaana hän irtautui uskonyhteisöstä vastoin vanhempiensa toiveita.

Kun hän vuonna 1998 kirjoitti Yliopisto-lehdessä tuntevansa itsensä usein yliopistolla ulkopuoliseksi työläistaustansa takia, monet kollegat lakkasivat tervehtimästä.

Hänen kirjoituksensa oli heistä kiusallista luettavaa.

Järvisestä tuntui, että he viestivät: Älä ole sinä. Hyväksymme sinut vain, jos lakkaat olemasta se, mikä olet. Hänen henkilökohtaisilla kokemuksillaan ei ollut yhteiskunnallista paikkaa.

Mieti lapsuutta, teini-ikää, keski-ikää. Millainen olit eri ikävaiheissa? Entä nyt?

Sittemmin Järvinen oppi tyytyväiseksi siitä, että oli kirjoittanut tekstin.

– Muutkin uskalsivat alkaa kertoa tuskallisista taustoistaan ja kokemuksistaan, hän sanoo.

Miten minuudet tunnistaa?

Katriina Järvinen opastaa ensin miettimään ajanjaksoja elämässä: lapsuus, teini-ikä, nuori aikuisuus, keski-ikä ja vanhuus.

Sen jälkeen voi listata erilaiset tilanteet elämässä, kuten kotiminä, työminä, lapsuudenperheminä, ystäväminä, naapuriminä ja niin edelleen.

Näiden listausten jälkeen voi miettiä, millainen ihminen on ollut eri ikävaiheissa ja millainen on nykyään eri tilanteissa.

– Voit myös miettiä jotain elämänmuutosta, vaikka hankalan ihmissuhteen lopettamista. Päätöstä on tekemässä usein kokonainen minätiimi. Mitä sanoi lapsuudenperheminä, entä aikuinen? Puuttuiko päätökseen syyllisyyttä kokeva tai hullunrohkea minä? Millä näistä oli eniten valtaa, kuka teki lopulta päätöksen, Katriina opastaa.

 

Aika eläkeiästä eteenpäin on merkittävä elämänvaihe. Seniorikouluttaja ja psykoterapeutti Marjatta Grahn kertoo, miten siihen voi valmistautua.

1. Etsi itsellesi esikuvia

Kiinnostu vanhemmista ihmisistä. Katsele ympärillesi. Mikä vanhoissa koskettaa sinua? Entä mitä toivot, että sinusta välittyisi niille, jotka sinut näkevät?

Ala kuvitella ja suunnitella omaa vanhenemistasi. Minkälainen vanha ihminen haluat olla?

2. Seuraa aikaasi

Kun pidät itsesi ajan tasalla, et syrjäänny. Lue lehtiä, seuraa uutisia ja ajankohtaisohjelmia.

Voit myös osallistua keskusteluihin nuorempien kanssa – siten pääset perille tämän hetken puheenaiheista.

3. Etsi sanoja itsellesi

On tärkeää lukea kirjoja, jotka sanottavat omia kokemuksiasi. Silloin et jää niiden kanssa yksin.

Myös huumori huojentaa. Esimerkiksi Eeva Kilven teokset Rajattomuuden aika ja aforismikokoelma Kuolinsiivous ilmaisevat hyvin sitä hämmennystä, joka meidät valtaa kun muutumme.

”-- minun täytyy hoitaa tämä vanhus, jossa asustan ja jonka etenevään haurastumiseen olen sidottu kuin rapistuvaan yksiöön.” (Kuolinsiivous, 2012)

Meissä on iätön tarkkaileva minä, vanhus, nuori ja lapsi.

4. Tutustu muuttuvaan ulkonäköösi

...ja opi pitämään siitä. Ulkonäön muokkaamista ei tarvita. Älä säikähdä muutoksia – ja kun kuitenkin säikähdät, katso peiliin ja näe kuvasi hyväksi. Muista, miten murrosikäisenä katsoit peiliin ja aloit etsiä uutta nuoren naisen tai nuoren miehen olemustasi.

5. Vanhenemista ei tarvitse peitellä

Vaateta itsesi kuitenkin niin, ettet tunne hankaluutta tai häpeää ulkoisesta olemuksestasi, jotta siitä ei tulisi estettä vuorovaikutukselle. Kun voit olla huolitellusti huoleton ulkonäkösi suhteen, saat itseluottamusta ja olet vapaa kohtaamisiin.

Joka tapauksessa edustat vanhaa ihmistä. Mieti: minkälainen vanhuuden edustaja olet?

6. Säilytä kiinnostuksesi

Pysy uteliaana loppuun asti. Ole kiinnostunut sukupolvien ketjusta ja sukusi nuorimmistakin jäsenistä.
 

Lue Marjatta Grahnin henkilöhaastattelu ET-lehden numerosta 19/2017.

Polku unelmien luo ei ole koskaan helppo. Välillä tuntuu kuin niistä ei saisi kiinni ollenkaan. Joskus ne loistavat yllättäen äärikirkkaina – mutta miten sellaiseen tilaan pääsee tai edes unelmoinnin alkulähteelle?

Etkö tiedä, mitä haluaisit tehdä eläkkeellä? Tai edes viikonloppuna? Onko päivittäisestä työstäsi tai parisuhteestasi kadonnut into? Tahtoisitko touhuta unelmiesi harrastuksen parissa, mutta et osaa määritellä sitä omaa juttuasi?

Vain sinä itse voit luoda unelmasi ja pitää niistä kiinni – tai päästää ne irti, kunnes löydät taas uuden unelmoinnin kohteen. Mutta entäpä, jos omat mielihalut ja haaveet ovat tallautuneet jonnekin arjen oravanpyörään? Ei ole harvinaista, että olo on myös niin vetämätön tai stressaantunut, että unelmointi on vaikeaa.

Miten löydän unelmani parhaiten, kouluttaja Marika Rosenborg?

– Ensin pitää olla läheinen itselleen. Tutustu siis itseesi ja löydä asiat, joista innostut.

Unelmien löytämiseen on monta tapaa. Toiset kirjoittavat niitä päiväkirjaansa. Jotkut tekevät opastavia aarrekarttoja, joissa he kuvin ja sanoin selittävät haaveitansa.

– Aarrekartta voi toimia toisilla, mutta oma tie unelmiisi voi olla toisaalla, esimerkiksi keskusteluissa, hiljaisuudessa tai missä vain, Marika sanoo.

Miksi ihmiset eivät sitten puhu ääneen unelmistaan?

"Mitäpä jos kysyisit jo huomenna kaveriltasi, mistä hän unelmoi?"

– Ehkä he puhuisivatkin, jos joku kysyisi. Mahtuvatko unelmat arkeemme? Kannustaisinkin puhumaan niistä. Mitäpä jos kysyisit jo huomenna kaveriltasi, että mistä hän unelmoi, Marika neuvoo.

Selvitä kuitenkin heti aluksi omat unelmasi, jos ne ovat hukassa. Kysymyspatteriston unelmien löytämiseen näet alla.

Unelmastartti x 5

Löydä vastaukset alla oleviin kysymyksiin ja ala toteuttaa elämäsi parasta asiaa.

  1. Mikä on kutsumuksesi?
  2. Mistä sinä haltioidut?
  3. Mikä saa sinut loistamaan?
  4. Mitä pitäisi tapahtua, että olisit onnellisempi ja tyytyväisempi elämääsi?
  5. Mitä pitäisi poistaa elämästäsi, jotta voisit paremmin ja voisit kirkastaa unelmiasi?

Lähde: Marika Rosenborgin haastattelu

Lue myös: Marika vastaa – mistä syntyy vetovoima kahden ihmisen välillä?

Kysely

Mistä sinä unelmoit tänään?

Ihmissuhteesta
Ihmissuhteesta
24.3%
Rahasta
Rahasta
21.6%
Terveydestä
Terveydestä
18.9%
Kodista
Kodista
13.5%
Lomasta
Lomasta
13.5%
Työpaikasta
Työpaikasta
8.1%
Ääniä yhteensä: 37