Löydä oma arvosi – näin etenet kohti hyvää itsetuntoa

1. Mikä itsetunto oikeastaan on?

Jokaisella meistä on läpi elämän jatkuva käsitys itsestä, minuudesta. Puhutaan minuuden jatkuvuudesta. Tätä kuvaa omasta itsestä muokkaavat elämänkokemukset. Itsetunto sisältää ajatukset minäkuvasta ja siitä, miten arvioimme itseämme eli itsearvostuksen.

Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen tuntee olevansa arvokas ja rakastamisen arvoinen. Jos puolestaan kokee jatkuvasti olevansa arvoton, itsetunto on laskenut. Siihen voi syynä olla esimerkiksi työuupumus tai masennus.

Itsetunto voi vaihdella myös ajankohdasta ja asiasta toiseen. Joku voi tuntea tulevansa helposti toimeen ihmisten kanssa, mutta kokea vaikkapa autoa ajaessaan itsensä epävarmaksi ja huonoksi kuskiksi. Yhtenä päivänä jonkun ihmisen seura voi saada oman olemuksen kutistumaan, kun taas toisena päivä ei reagoi samaan ihmiseen millään tavalla.

2. Miten hyvä itsetunto kehittyy?

Kenenkään itsetunto ei ole täysin hyvä tai kokonaan kehno. Itsetunnon myönteiselle kehitykselle olennaista on, että lapsi on kokenut tulleensa rakastetuksi ja hyväksytyksi kosketuksen ja muun kanssakäymisen kautta. On tärkeää, että tuntee olevansa hyväksytty myös vihaisena. Lisäksi hyvän itsetunnon kehittyminen vaatii onnistumisen kokemuksia ja kiitosta, joka on oikeassa suhteessa onnistumisiin.

3. Naapurini Heli on aina niin varma itsestään ja tekemisistään. Onko hänellä erityisen hyvä itsetunto?

Ei välttämättä, sillä itsetunto voi olla myös pöhöttynyt ja eräänlainen ”tuotekehityksen tulos”. Ihminen voi esittää ulospäin täydellistä ja pärjäävää, mutta käytöksellään hän saattaa peitellä sisällään olevaa tyhjyyttä ja epävarmuutta. Itsetunnon vaurioita kutsutaan narsistisiksi häiriöiksi. Esimerkin Heli saattaa olla narsistinen henkilö. Tällaisella henkilöllä on vaikeuksia eläytyä muiden tunteisiin ja hän voi käyttäytyä ylimielisesti muita kohtaan.

4. Tuttavani Tiina puolestaan on seurassa vähän ”tarkkaileva” ja puhuu vain harvakseltaan. Onko hänellä huono itsetunto?

Ei ihmisen temperamentista voi päätellä, minkälainen itsetunto hänellä on. Syrjäänvetäytyvä henkilö voi arvostaa itseään ja ominaisuuksiaan sekä luottaa kykyihinsä aivan yhtä paljon kuin vuolaasti puhuvakin.

5. Usein sanotaan, että naisilla on huonompi itsetunto kuin miehillä. Pitääkö tämä paikkansa?

Itsetunto ei ensisijaisesti ole sukupuolisidonnainen asia, mutta se voi olla yhteydessä kulttuuriin. Naisten tekemiä töitä tai hoivatöitä ei yhteiskunnassamme arvosteta yhtä paljon kuin miesten tekemisiä. On naisia, jotka jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan pitkäksi aikaa, vaikka heillä olisi korkeakoulututkinto ja kykyjä edetä työelämässä. Silloin kyseessä on naisten arvovalinta: he antavat aikaa sille, mikä heistä tuntuu siinä elämänvaiheessa mielekkäältä ja arvokkaalta.

Kodin työt jakautuvat arjessa parhaiten niin, että jokainen tekee sitä, minkä kokee luontevaksi itselleen. Nainen oppii halutessaan huoltamaan autoa ja mies siivoamaan, mutta jos työt hoituvat perinteiseen tapaan, niin ei kenenkään itsearvostuksen tarvitse olla siitä kiinni.

6. Mikä merkitys ulkonäöllä on naisen itsetunnolle?

Ulkonäköpaineita pidetään yhtenä aikamme ilmiönä. Enää ei riitä, että olet oman alasi osaaja tai asiantuntija,vaan sinun on näytettävä myös terveeltä, vahvalta ja hyvältä. Naiset ovat kautta aikojen halunneet korostaa omia hyviä piirteitään ja peittää huonompia. Sen on katsottu liittyvän lisääntymiskäyttäytymiseen. Samasta syystä miesten on pitänyt olla vahvoja.

Nykyään perinteisiä roolimalleja ei enää ole, vaan nainen voi näyttää bodatulta vaikka seitsenkymppisenä ja mies puolestaan voi olla lastenvaunuja työntävä "pehmoisä".

7. Moni suuriin ikäluokkiin kuuluva sai osakseen vähättelyä lapsena ja sen seurauksena haperon itsetunnon. Moni tuntee sen vuoksi katkeruutta omia vanhempiaan kohtaan. Mitä sille tunteelle voi tehdä?

Katkeruuden tunteet saattavat nousta mieleen vasta iän myötä, kun mielen puolustusmekanismit höllentyvät. Asioita voi kenties käsitellä omien hyvien ystävien kanssa, monella ikätoverilla kun on samanlaisia kokemuksia.

Katkeruudesta pääsee helpommin irti, jos pystyy ajattelemaan, että vanhemmat ovat rakastaneet niillä kyvyillä, joita heillä on ollut. Näin siitäkin huolimatta, että se ei ole omasta mielestä ollut riittävää. Katkeruus sitoo meidät tunteen aiheuttajaan ja estää elämästä tässä hetkessä tyytyväisinä. Jos yksin on vaikea päästää menneistä irti, kannattaa keskustella asioista jonkun ammatti-ihmisen kanssa.

8. Voiko itsetuntoaan kohentaa vielä myöhemmälläkin iällä?

Hyvä ja helppo tapa tukea omaa itsetuntoa on pyrkiä tekemään sellaisia asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä. Jos nauttii puutarhatöistä, niin antaa aikaa niille.

Joku on voinut joutua aikoinaan ehkä olosuhteiden pakosta ammattiin, joka ei ole ollut ihan ominta itseä. Viimeistään nyt olisi tärkeää hakeutua sellaisten asioiden pariin, joissa voi toteuttaa itseään. Jos on ollut haaveita vaikkapa kukkiensidonnasta, niin nyt kurssille! Haave kannattaa toteuttaa heti eikä sitten, kun jokin vakava sairaus muistuttaa elämän rajallisuudesta. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä asioita, joita rakastaa.

9. Minkälainen käännekohta eläkkeelle jääminen on itseluottamuksen kannalta?

Jos on monen suomalaisen tavoin rakentanut itsetuntonsa työn ja ammattiroolin varaan, eläkkeelle jääminen voi pudottaa ihmisen tyhjän päälle. Tilanne kannattaa ennakoida ja kehittää elämään muuta sisältöä jo hyvissä ajoin, ennen kuin eläkevaihe koittaa.

Asiantuntijana psykoterapeutti Mirja Sinkkonen. Lähteinä lisäksi Sinkkosen kirjat Naisen itsetunto (Kirjapaja 2004) ja Mielen hoiva – myötätunto ja lohdutus voimavaraksi (Kirjapaja 2016).