Mitä tehdä, kun yhdestä perheenjäsenestä tulee viestinviejä, jonka kautta muut kommunikoivat toisilleen? Asiantuntijan mukaan asia on ratkaistavissa.
Viisikymppinen Paula perheineen juhlii äitinsä syntymäpäiviä illallisella. Nopean syömisen jälkeen Paulan isä vetäytyy katsomaan urheilua televisiosta, ja muut jäävät kahvipöytään juttelemaan.
Kun Paula perheineen lähtee, Paulan isä kysyy äidiltä: ”Mitäs niille kuului?”
– En kerta kaikkiaan voi tajuta, miksi isä ei voi kysyä sitä meiltä itseltämme, Paula puhahtaa.
Tuntuu, että isää ei läsnäolomme kiinnosta yhtään.
– Meidän läsnäollessamme isä vaikuttaa siltä, ettei häntä kiinnosta yhtään. Olen joskus valittanut tästä äidille, joka kuitenkin pitää isän puolia ja selittelee, että kyllä häntä kuitenkin kiinnostaa, mutta hän on vaan semmoinen vanhan kansan mies.
Yhteydenpito usein naisten vastuulla
Paulan äidin rooli perheenjäsenten välisenä tulkkina ja viestinviejänä kuulostaa tutulta, sanoo parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa.
Äiti on eräänlainen perheen sveitsi, joka on ottanut vastuulleen sen, että perheen jäsenet pysyvät kartalla toistensa kuulumisista ja ovat sovussa keskenään.
Tämän roolin ottanut voi nähdä paljonkin vaivaa pitääkseen joukkonsa tiiviinä ja selittää asioita joka suuntaan parhain päin.
Viestinviejä voi nähdä paljonkin vaivaa pitääkseen joukon tiiviinä.
Monessa perheessä juuri naiset kantavat vastuun yhteydenpidosta. He saattavat huolehtia siitä myös miehen sukuun päin ja määrittelevät kanssakäymisen oikean määrän: ”Kyllä sinun nyt pitäisi soittaa äidillesi, kun et ole tällä viikolla soittanut”.
– Toisen tontille ei kannata astua. Jos puolisolle riittää vähempikin yhteydenpito sukulaisiin, se pitäisi hyväksyä.
Aktiiviset äidit tai muut sveitsit kantavat heille langenneen roolin, koska se on myös palkitseva. On tärkeää olla haluttu ja se, jolle soitetaan.
Toimintatavat voivat muodostua hyvinkin nopeasti, ja niihin jumiudutaan helposti. Tasapainottaja on usein luonteeltaan sosiaalinen ja nauttii siitä, että pitää lankoja käsissään.
– Jos sveitsinä toimiminen tuntuu äidistä hyvältä ja se on kaikille muillekin ok, sitä ei ole mitään syytä lähteä muuttamaan, Oulasmaa sanoo.
Viestinviejän roolista voi myös kieltäytyä
Asema toisten viestien välittäjänä voi kuitenkin käydä myös raskaaksi.
– Oman roolin rajaaminen on ihmisen omalla vastuulla. Jos ei halua viestinviejän tai yhteydenpitäjän manttelia itselleen, on itse puututtava tilanteeseen, Oulasmaa neuvoo.
Asioita ei tarvitse selittää tai tehdä valmiiksi toisten puolesta.
Jos sveitsin tehtävään on joutunut velvollisuudentunnosta, siitä kannattaisi vähän hellittää. Vaikka muissa asioissa olisi tunnollinen suorittaja, perheessä niin ei tarvitse tehdä.
Perheen Sveitsi joutuu helposti välikädeksi riitatilanteissa.
Varsinkin riitatilanteissa asioiden setviminen jää usein perheen sveitsin vastuulle tai hän joutuu helposti välikädeksi.
Eräs perheen vastuunkantaja harmittelee perheenjäsentensä suhteita näin:
”Aikuinen, perheellinen tyttäreni valittaa minulle säännöllisesti dominoivan isänsä käytöksestä. Yritän pyytää miestäni olemaan puuttumatta tyttäremme perheen asioihin, mutta minkä hän itselleen mahtaa? Tyttö saattaa sitten hermostua niin, että uhkaa lopettaa yhteydenpidon meihin. Tunnen olevani kahden vahvan ihmisen välissä. Mitä minun pitäisi tehdä?”
Minna Oulasmaan mielestä vastuunkantajan pitäisi rohkeasti pyytää, että tytär hoitaa asian suoraan isänsä kanssa. Vahvat ihmiset voivat toivoa perheen sveitsiltä asioiden liennyttelyä ja parhain päin selittelyä, mutta jos rooli tuntuu raskaalta, siihen ei tarvitse suostua.
Riitatilanteissa ei tarvitse hyysätä
Onko riitojen ratkaiseminen sitten perheen tasapainottelijan vastuulla? Kannattaako riitoja välttää viimeiseen asti vai pitäisikö ajatella, että riidelkööt?
Minna Oulasmaan mielestä riitelyn sijaan pitäisi puhua avoimesta kommunikaatiosta. Pinnan alle ei kannata jättää selvittämättömiä asioita.
Keskustella pitäisi ainakin asioista, jotka vaivaavat omaa mieltä tai joiden näkee kaivelevan toista. Aktiivisempi osapuoli voi auttaa toista alkuun avaamalla keskustelun.
Jos jokin vaivaa, siitä kannattaisi keskustella.
Monella voi olla omasta lapsuudenkodistaan malli riitojen välttämiseen. Jos ei ole koskaan nähnyt vanhempien riitelevän, ei ole nähnyt heidän myöskään sopivan. Silloin ei välttämättä opi käsittelemään hankalia asioita. Voi tuntua, että on helpointa olla hiljaa.
Toisaalta myös sellainen, joka on nähnyt tai kokenut repiviä riitoja tai jopa väkivaltaa, saattaa valita suojamekanismiksi riitojen välttelyn.
Jos erimielisyyksien setviminen jää aina saman henkilön vastuulle, se voi olla hyvinkin raskasta. Oulasmaa neuvoo uupuneita vastuunkantajia rohkeasti vastuuttamaan muita. Ylivastuullisuuden ja hyysäyksen sijaan pitäisi ohjata muita perheenjäseniä ratkomaan asioita keskenään.
Hyvä sveitsi on ihana yhdistäjä
Soittamalla äidille kuulet samalla veljentyttären kesätyöpaikasta, isän uudesta harrastuksesta ja yhteisellä mökillä särkyneestä ruohonleikkurista.
Jos perheen sveitsi on itse tyytyväinen tiedonvälittäjän asemaansa ja pysyy sovituissa rajoissa, malli voi olla kaikkien kannalta erittäin toimiva.
Perheen aikuiset lapset voivat luottaa siihen, että kun he kertovat kuulumiset äidille, tämä välittää ne myös muille sisaruksille.
Kuulumisten viestiminen yhden henkilön välityksellä voi olla kaikille helpotus. Ikävien tai surullisten asioiden kohdalla viestinviejästä voi olla paljon apua, jos itsellä ei riitä voimia puhua asiasta monen eri ihmisen kanssa.
Tavallaan malli antaa luvan myös tietynlaiseen laiskuuteen: jos äiti on aina hoitanut viestinnän, sen voi helposti jättää hänelle .
Puhumalla rajat selviksi
Toisinaan rajan vetäminen voi olla vaikeaa. Viestinviejän rooliin joutunut äiti voi joutua pohtimaan esimerkiksi sitä, kertoako tyttärelleen, että tämän veli ajoi korttinsa hyllylle. Sveitsi voi joutua ikävään välikäteen, jos jotain asiaa ei olisikaan saanut tuoda ilmi. Tässä kohtaa kannattaa jälleen puhua asiat auki.
Voi kysyä suoraan, saako jostakin asiasta kertoa muille – tai kehottaa perheenjäseniä viestimään keskenään: ”Soitathan siskollesi tästä, niin ei tule turhaa salailua?”
Ongelmiin törmätään silloin, kun viestienvälittäjä ei tunnista yksityisen ja yleisen rajaa. Jos viestittäjä muuttuu juorukelloksi, häntä voi auttaa rajaamaan tietojaan.
Kun viestin kertoja etenee liian henkilökohtaisiin asioihin, hänet pitää pysäyttää. ”Äiti, tämä on veljen perheen yksityisasia, joka ei kuulu minulle. He kertovat tästä varmasti itse, jos haluavat minun tietävän.”
Oulasmaan mukaan raja yksityisen ja yleisen välille on helppo vetää. Jos kuulijalle tulee kiusaantunut olo, liikutaan yksityisellä alueella.
Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 22/2021.
