Vuosina 1946-1950 syntyneet ovat pitäneet alkoholikuolleisuustilaston kärkipaikkaa siitä lähtien, kun täyttivät 45 vuotta.
Vuosina 1946-1950 syntyneet ovat pitäneet alkoholikuolleisuustilaston kärkipaikkaa siitä lähtien, kun täyttivät 45 vuotta.

Nuoret raitistuvat, mutta eläkeläiset juovat heidänkin edestään. Etenkin naiset juovat aiempaa enemmän. Seuraukset näkyvät terveydenhuollossa.

Psssttt! Kaljatölkin sihahdus on osa suomalaista äänimaisemaa. Olutta myydään maassamme joka päivä yli miljoona litraa. Vuodessa mallasjuomia haetaan kaupasta reilut 400 miljoonaa litraa. Määrästä riittää 140 tuoppia jokaiselle yli 15-vuotiaalle suomalaiselle.

Muitakin alkoholijuomia myydään kymmeniä miljoonia litroja, mutta silti suomalaiset juovat yli puolet kaikesta alkoholista oluena. Kehitys on jatkunut kohta 50 vuotta. 

Keskioluen myynti vapautettiin vuonna 1969, minkä jälkeen alkoholin kokonaiskulutus kääntyi vakaaseen nousuun. Samaan ajankohtaan osuu suurten ikäluokkien nuoruus.

Minkä nuorena oppii

Alkoholiongelmat nivoutuvat tiukasti suuriin ikäluokkiin ja pian heidän jälkeensä syntyneisiin. He ovat aina juoneet paljon, eikä juominen vähene eläkkeellä. Se näkyy myös tilastoissa. Vuosina 1946-1950 syntyneet ovat pitäneet alkoholikuolleisuustilaston kärkipaikkaa siitä lähtien, kun täyttivät 45 vuotta.

Naisten ja miesten juomatavat ovat alkaneet muistuttaa toisiaan.

Aiempiin sukupolviin verrattuna suurin muutos on, että naisten ja miesten juomatavat ovat alkaneet muistuttaa toisiaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten reippaasti juova eläkeläisnainen oli harvinaisuus. Nykyään myös iäkkäät naiset juovat, ja alkoholin kulutus näyttää kasaantuvan juuri eläkeiän ylittäneille ja heitä hieman vanhemmille.

Merkittävä syy kehitykseen on juomakulttuurin muuttuminen. Juominen on arkipäiväistynyt ja alkoholia saa helposti aamuvarhaisesta iltamyöhään.

Joka kymmenennen ongelma

Suomessa on puolisen miljoonaa ongelmajuojaa. Tällä hetkellä arvioidaan, että terveelle keskikokoiselle miehelle korkean riskin taso on 23–24 alkoholiannosta viikossa tai päivittäin kolme annosta säännöllisesti juotuna.

Naisten määrät ovat pienemmät: 12–16 annosta viikossa tai kaksi annosta säännöllisesti päivittäin juotuna.

Alkoholin käyttö ei ole koskaan turvallista. Sen takia kaikille sopivia kohtuukäytön rajoja on mahdotonta määrittää. Se tiedetään, että naisilla jo seitsemän alkoholiannosta ja miehillä 14 annosta lisää terveyshaittojen mahdollisuutta.

Sivistynyt tissuttelukin on vaarallista.

Tanakka kertajuopottelu on aina riski. Sellaiseksi lasketaan miehillä 6–7 ja naisilla 5–6 alkoholiannosta.

Sivistynyt eurooppalainen tissuttelukaan ei kohtele elimistöä silkkihansikkain. Pitkäaikainen jatkuva alkoholinkäyttö voi pienemmilläkin annoksilla aiheuttaa terveyshaittoja.

Ikä ei tule yksin

Elimistön kyky sietää alkoholia vähenee iän myötä lineaarisesti: mitä enemmän ikää, sen vähemmän voi turvallisin mielin juoda. Tarkkoja riskirajoja ei ole määritelty, mutta ne ovat yhtä kaikki alemmat kuin työikäisillä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että yli 65-vuotiaat saisivat juoda korkeintaan 3,5 alkoholiannosta kerralla ja enintään kahdeksan annosta viikossa. Naisille määrä on vielä alhaisempi: kaksi annosta kerrallaan tai seitsemän viikossa.

– Iän myötä alkoholi poistuminen elimistöstä hidastuu, sillä kehon vesipitoisuus vähenee ja rasvan suhteellinen osuus kasvaa. Alkoholimolekyyli on vesiliukoinen, joten elimistön alkoholipitoisuus on iäkkäillä suurempi kuin samansuuruisen alkoholiannoksen juoneilla nuoremmilla, toteaa A-klinikka Oy:n ylilääkäri Margareeta Häkkinen.

Juuri kehon suuremman rasvapitoisuuden takia naiset yleensä kestävät alkoholia huonommin kuin miehet.

– Toinen alkoholin sietoon vaikuttava tekijä on se, että iän myötä keskushermoston kyky sietää alkoholia heikkenee. Sen takia humalluttava vaikutus on suurempi kuin nuorempana. Kun keskushermoston toiminta voi muutenkin olla jo heikentynyt, alkoholi vaikuttaa vielä voimakkaammin, Häkkinen toteaa.

Sisuskalut kovilla

Terveydenhuollon asiakkaista ongelmakäyttäjiä on joka viides mies ja joka kymmenes nainen.

– Alkoholi vaikuttaa moneen sairauteen – ja terveyteen ylipäänsä. Terveydenhuollossa alkoholin liikakäyttö näkyy esimerkiksi olemassa olevien sairauksien pahenemisena. Hoitomotivaatio tapaa laskea juomisen lisääntyessä. Siksi alkoholin suurkuluttajilla krooniset sairaudet ovat huonommassa jamassa, kertoo Häkkinen.

Pitkään jatkuva juominen pistää elimistön koville. Pahimpaan röykytykseen joutuu maksa, jonka tehtävä on puhdistaa verenkierrosta epäpuhtauksia. Alkoholi lisää maksan rasvapitoisuutta, mikä voi johtaa maksasolujen tulehdustilaan. Se taas saattaa aiheuttaa sidekudoksen muodostumista maksaan ja sen myötä maksakirroosin. Miehillä kirroosin vaara on selvästi suurentunut, jos alkoholia kuluu päivittäin neljästä viiteen ravintola-annosta.

Pahimpaan röykytykseen joutuu maksa.

Ajoissa havaittu rasvamaksa paranee elintapojen muutoksella. Jos viinakset jättää vähemmälle, lisää liikuntaa ja pudottaa painoa, voi maksa palautua melkein ennalleen.

Maksakirroosista elimistö ei enää kokonaan toivu, mutta hoidolla sen etenemistä voi hidastaa ja lieventää oireita. Maksakirroosi on ikävä tauti, sillä sen havaitsemiseen ei ole helppoa ja selvää testiä. Sen takia tauti voi edetä pitkään ilman, että se aiheuttaa näkyviä oireita.

Maksakirroosiin kuolee vuosittain yli 500 ihmistä. Määrä on kasvanut nopeasti, ja se on kolme kertaa suurempi kuin 1980-luvulla. Vaikka maksakirroosi on jo itsessään tappava sairaus, se on lisäksi Suomessa yleisin syy saada maksasolusyöpä.

Alkoholi altistaa muillekin syöville. Runsas juominen lisää etenkin kurkunpää-, ruokatorvi-, maksa-, suolisto- ja rintasyöpien riskiä. Vuosittain alkoholi aiheuttaa Suomessa noin 1200 syöpää.

Eläkkeelle jääminen altistaa

Suuret elämänmuutokset voivat aiheuttaa ahdistusta ja huonommassa tapauksessa masennusta. Kun mieli on maassa, tarjoaa alkoholi ainakin näennäistä lohtua. Ahdistus- tai masennustilan on todettu lisäävän riskiä alkoholin liikakäyttöön. 

Tilanne on kimurantti, sillä liiallinen juominen itsessään sekä aiheuttaa että pahentaa ahdistusoireita. Lisäksi runsas juominen vaikuttaa heikentävästi unen laatuun ja määrään. Jatkuva väsymystilakin heikentää henkistä hyvinvointia.

Eläkeiän kynnykselle ja sen jälkeiseen aikaan osuu monia muutoksia: tulot pienenevät, vapaa-aikaa on yhtäkkiä paljon, sairaudet lisääntyvät ja liikuntakyky heikkenee. Monille työelämä on tarjonnut elämänsisältöä ja merkityksellisyyden tunnetta. Niiden löytäminen uudessa elämäntilanteessa voi olla joskus hankalaa.

Alkoholiriippuvuus voi iskeä vasta eläkkeellä.

– On todettu, että eläkkeelle jääminen on riskitekijä etenkin sellaisille henkilöille, joilla juominen on ollut jo aiemmin runsasta. He ovat hallinneet juomisensa töissä ollessaan, mutta eläkkeellä jää pois pakottava syy olla selvin päin. Silloin juominen voi vähän salakavalastikin lisääntyä ja alkoholin merkitys elämässä kasvaa entisestään.

Päihdetyön ammattilaisille ongelma näkyy esimerkiksi siinä, että päihdehoitoon tulee yhä enemmän iäkkäitä ihmisiä, jotka hakeutuvat hoitoon ensimmäistä kertaa elämässään. Heidän juomisensa on voinut olla jo aiemmin riskikulutuksen rajoilla, mutta eläkkeellä määrät kasvavat niin, että alkoholiriippuvuuden rajat täyttyvät.

Noin kolmasosalla ikääntyneistä ongelmakäyttäjistä liika juominen on alkanut myöhäisessä vaiheessa. Viime vuonna alkoholiin kuoli yli 600 yli 65-vuotiasta. Heistä vanhimmat olivat yli 90-vuotiaita, mutta ylivoimaisesti suurin ryhmä olivat 65–69-vuotiaat. Valtaosa kuolleista oli miehiä, mutta naisten osuus oli jo melkein neljännes.

Aina on toivoa

Mitä tehdä, jos mummo tai vaari näyttää juovan liikaa? Margareeta Häkkinen neuvoo huolestuneita läheisiä ottamaan asian puheeksi mahdollisimman pian.

– Alkoholiongelman hoitaminen on helpompaa, jos se ei ole vielä päässyt kovin pahaksi. Mitä pitempään juominen on jatkunut, sitä vaikeampaa siihen on puuttua.

Puheeksiotto kannattaa tehdä ilman tuomitsevaa asennetta ja syyttelyä, sillä ne harvoin johtavat hyvään lopputulokseen. Asiaa on parempi lähestyä kertomalla miksi juominen huolettaa, konkreettisten esimerkkien kautta. Tärkeintä olisi saada juomari itse havahtumaan ongelmaansa ja huomaamaan, että apua on saatavilla.

– Ketään ei voi väkisin raitistaa. Motivaatio raittiuteen lähtee itsestä, toteaa Häkkinen.

Kunnilla on velvollisuus järjestää riittävän kattavat päihdehuoltopalvelut. Psykososiaalinen hoito on kaikessa päihdehoidossa kaikkein tärkein tekijä. Se on yksinkertaisimmillaan keskusteluapua, jota voi saada terveyskeskuksen päihdehoitajalta.

Ketään ei voi raitistaa väkisin.

Aina pelkkä psykososiaalinen hoito ei auta, vaan sen lisäksi tarvitaan lääkehoitoa raitistumisen avuksi. Lääkehoito ei välttämättä sovi kaikille esimerkiksi muun lääkityksen tai kroonisen sairauden takia. Jos estettä ei ole, kannattaa lääkehoitoa kokeilla, vaikkei siitä kaikille olekaan takuuvarmaa apua.

– Jos juominen on karannut käsistä vasta vanhemmalla iällä, on takana myös pitkä aika raitista elämää. Se voi olla voimavara, jos osaa verrata nykyistä päihdehuuruista arkea entisiin raittiisiin vuosiin ja sen ansiosta nähdä nykyisen elämän haitat. Päihderiippuvaisella on aina toivoa.

Lähteet: Terveyskirjasto, Päihdelinkki, Munuais- ja maksaliitto, A-klinikkasäätiö, Syöpäjärjestöt 

Juttu on julkaistu ET Terveyden numerossa 7/2018

Lue myös: