
Missä menee murehtimisen raja? Onko jatkuvan murehtimisen vuoksi syytä lähteä lääkäriin? Ja tärkeintä: Miten 84-vuotias pääsee eroon murheista?
Mikä avuksi kun 84-vuotias mummo murehtii menneitä ja menneisyydessä tekemiään virheitä? Myös tulevaisuuden ajatteleminen ja muiden ihmisten asiat vetävät synkäksi.
Nimimerkki Janna
Masennuksenhan tuosta tunnistaa. Eikö vain?
Mielihyvä on mummolla kadoksissa ja tietty toivottomuus vallitsee. Jos mummosi ei aiemmin elämässään ole ollut murehtivaa ja masennukseen taipuvaista sorttia, niin alkava muistisairauskin on murehtimisen mahdollisena syynä otettava huomioon.
Nyt on kyllä syytä lähteä lääkäriin. Yleensäkin jos vanhuksen mielenkiinto elämään ja asioihin katoaa, ruokahalu heikkenee tai moninaiset kivut ovat jatkuvana riesana, tarvitaan napakkaa otetta ja avun hakemista.
Tutustuminen vanhuksen elämäntarinaan on tärkeää. Liikkeelle voi lähteä noista virheistä, mutta kun vanhus pääsee kiinni elämänsä tarinaan ja jakaa sen hoitavan lääkärin, psykologin tai hoitajan kanssa, se itsessään on terapeuttista.
Murehtimisen hoitoon voidaan tarvita lääkettäkin.
Muutaman viikon koehoito turvallisella masennuslääkkeellä kertoo, olisiko siitä apua mummolle. Ja kun mummoa vie lääkäriin, niin kannattaa varautua muistitutkimuksien käynnistymiseen.