Surusta voi selvitä oikeilla opeilla, sillä tunteiden käsittelemiseen on olemassa fyysisiä keinoja, eräänlainen tunnekoulu.

Kolme lastaan menettänyt sotkamolainen Irja Juntunen on kasvanut surunsa kanssa sinuksi huutamalla, laulamalla, lausumalla, maalaamalla, tekemällä opettajan töitään, puhumalla mutta myös olemalla hiljaa, antamalla fyysisten reaktioiden tulla.

Välillä selviytyjänainen on antanut itsensä valua sykkyrään, siihen takan eteen, lempinojatuoliin. Irja uskoo, että tunteiden näyttäminen, jopa niiden vietäväksi heittäytyminen, auttaa suuressa surussa.

- On uskallettava antaa hiljaisuuden tulla ja antaa niiden tunteiden tulla, jotka sillä hetkellä, siinä hiljaisuudessa ovat tullakseen, Irja sanoo.
- Välillä olen vain huutanut – välillä laulanut – kuin syntymän hetkellä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Viha vie eteenpäin

Sairausloma ei helpottanut Irjan oloa, vaikka lääkäri sellaista olisikin menetysten jälkeen myöntänyt. Sen sijaan surussa on vienyt eteenpäin arkeen keskittyminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

- Kun palasin töihin kuvaamataidon opettajaksi, jouduin heti keskelle nuorten hälinää. Se vei minua hetkeksi muualle, pois surusta ja ahdistuksesta.

Irja myöntää, että viha on valtava voima, joka sekin vei eteenpäin. Nainen kapinoi lapsensa menetysten jälkeen lääkäreitä ja koulua vastaan – kipuili menetystään ääneen.

- Negatiiviset tunteet eivät tuo lapsiani takaisin, mutta sen hetken tunteesta saa valtavasti voimaa. Vihakin kuuluu surutyöhön vaiheisiin.

Klapitalkoita, ei adresseja

Surutyö? Mitä se on? Kalisevien seurakuntasalien tukiryhmäkokouksia ja käsinkirjoitettuja kivunkäsittelyistuntoja? Niitäkin, joillekin, on tarjolla, ja hyvä niin. Toiset saavat avun ryhmässä, vertaistukena, toisten on hyvä antaa surun tulla omalla ajallaan. Pääasia, että tunne tulee käsitellyksi.

- Konkreettisimman surutyöni olen tehnyt täällä kotona. Käpertynyt läheisten kanssa läjään, Irja sanoo.

- Adresseja on tullut niin paljon, että niillä lämmittäisi talon talvella. Niiden sijaan parasta apua ovat tarjonneet ystävät, jotka ovat tulleet pyytämättä kylään, hakanneet halot ja paistaneet kalat.

Irjan keinot

  1. Näytän tunteeni heti
  2. Olen kiitollinen hyvistä asioista ja ihmisistä – sanon sen ääneen
  3. Uskallan kuunnella hiljaisuutta
  4. Laulan, lausun ja maalaan tunteitani
  5. Tartun arkeen


Lue Irjan selviytymistarina ET 17/2013.

Sisältö jatkuu mainoksen alla