Näin sydäntä tutkitaan x 8

1. EKG eli sydänsähkökäyrä tai sydänfilmi: Rekisteröidään aina, kun sydäntä on vähänkään tarpeen tutkia. Siinä nähdään sydämen rytmi ja mahdolliset lisälyönnit, eteisvärinä ja muut rytmi- sekä kuormitushäiriöt.
2. Keuhkoröntgenkuva eli thorax: Röntgenkuvassa näkyy myös välikarsina, jossa sydän sijaitsee. Thorax on hyödyllinen epäiltäessä sydämen vajaatoimintaa.
3. Ultraääni- eli kaikukuvaus: Näyttää sydämen supistelun sekä läppien avautumisen ja sulkeutumisen. Antaa monenlaista tietoa sydämen toimintahäiriöistä.
4. Laboratoriotutkimukset: Jos sydän sairastuu, yleisestä terveydentilasta kertovat arvot muuttuvat.
5. Holter-tutkimus: Laite seuraa sydämen toimintaa 24 tunnin tai joskus 48 tunnin ajan. Ensisijaisesti rytmihäiriötutkimus.
6. Rasitus-EKG: Potilas polkee kuntopyörää tai kävelee kävelymatolla, ja kehoon kiinnitetyt elektrodit kertovat sydämen rasituksen asteesta ja pumpun kunnosta.
7. Tietokonekerroskuvaus: Kivuton menetelmä selvittää, onko sepelvaltimoissa ahtaumia.
8. Varjoainekuvaus eli angiografia: Välttämätön sen selvittämiseksi, soveltuvatko sepelvaltimoahtaumat pallolaajennukseen tai ohitusleikkaukseen.

Vaaran merkkejä ovat rasituksessa ilmaantuvat rytmihäiriöt ja rintakipu tai tajunnan hämärtyminen. Lähde silloin viipymättä lääkäriin.