Naturismi muutti Osmo Heinosen suhtautumista naisten ulkonäköön.

– Olin naturistirannalla ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten Pärnussa. Sen enempää miettimättä heitin uikkarit pois. Merituulen hyväillessä ihoani tajusin, että tätä olen aina halunnut, kertoo Osmo Heinonen.

– Ensin panttasin asiaa vaimoltani, mutta kyllähän hän näki, että minulla oli jotain mielessäni. Kun vähän häpeillen kerroin olleeni alasti rannalla, hän ei ihmetellyt lainkaan, vaan piti alastomana olemista täysin luonnollisena.

"Aluksi en harrastuksestani juuri kertonut."

– Olin silloin vielä työelämässä ja aika vastuullisissa tehtävissä, enkä halunnut luottamuksellisten asiakassuhteiden vaarantuvan vääränlaisten mielikuvien takia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun Osmo jäi eläkkeelle, hän antoi ensimmäisen haastatteluni naturismista oululaiseen sanomalehteen. Kirkkonummella asuva Osmo ajatteli, että juttu ilmestyy niin kaukana, ettei kukaan tuttu sitä näe.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– En arvannut, että artikkeli ilmestyisi kuvineen myös Turun Sanomissa. Poikani tuoreelta anopilta putosi kahvikuppi kädestä hänen nähdessään minut alasti kokosivun kuvassa.

"Naturistielämässä viehättää sosiaalisuus."

– Ihminen on helppo kohdata ihmisenä, kun emme rakenna toisistamme mielikuvia vaatteiden perusteella. Olen ollut vuosia mukana Luonnonmukaiset-naturistiyhdistyksessä. Lähes jokainen yhdistykseen tullut kiittelee mukaan tulemisen helppoutta ja on onnellinen toimivan ystäväpiirin saamisesta.

– Suhtautumiseni naisten kauneuteen on muuttunut naturismin myötä. Aiemmin arvioin pinnallisesti ”pakkausta”, nyt näen sisäinen kauneuden. Naturistitapaamisissa tajuaa, että kaikkine muhkuneimme ja helttoneimme me kaikki olemme kauniita.

Pysykologi Mikael Saarinen muistuttaa, että  alastomana kuljeskelu on esimerkiksi lapsilla hyvin luontaista.

– Kun siihen aletaan kasvatuksen ja normien kautta puuttua, suurin osa sisäistää yhteisön normit nopeasti. Osa lapsista kuitenkin reagoi riisuuntumista lisäämällä ja osa kontrolloimalla pukeutumista liikaa.

– Nudismi ja vapaus kulkea yläosattomissa ovat kulttuurisidonnaisia tapoja. Ne ovat siis tietoisia valintoja.

Suhtautuminen alastomuuteen vaihtelee: toisille se on luontainen olotila, toisille häpeällinen kokemus.

– Häpeän tunne muodostuu usein liian ankarasta, seksuaalisuutta tukahduttavasta kasvatuksesta ja tiukoista normeista. Myös murrosikä on keskeisellä sijalla: saako nuori kehon muuttuessa tukea ja hyväksyntää vai kieltoja ja moitteita, Saarinen sanoo.

Teksti on muokattu ET-lehdessa 13/2016 julkaistusta artikkelista.

Nakuilun etiketti

Alasti saa olla kaikkialla, kunhan siiten ei liity häiritsevää käytöstä. Toisten huomioiminen on naturisteille luontaista, ja alastomuutta on syytä välttää paikoissa, jossa se voi ulkopuolisia häiritä. Rannalla kietaistaan pyyhe vyötäisille, kun poiketaan kahvilassa ja alastonvaelluksille valitaan vähemmän kuljettuja reittejä.

Kuvaaminen on naturistirannoilla ja -tapahtumissa periaatteessa kiellettyä. Kännykkäkameroiden aikana kuvaamista on kuitenkin mahdotonta kontrolloida. Hyviin tapoihin kuuluu, että kuvia ei näytetä ulkopuolisille. Sama koskee naturistitapaamisia. Emme kerro keitä niissä käy.

Peflettiä kannetaan koko ajan mukana. Se heitetään pyllyn alle aina kun istutaan.

Vinkit antoi Osmo Heinonen

Sisältö jatkuu mainoksen alla