Muusikkoelämä oli turvottanut Pepe Willbergin, 71, vyötäröä ja vienyt hänet rapakuntoon. Vaimo patisti Pepen personal trainerille.

Vuosituhannen alussa olin rapakunnossa ja vyötärönseutua turvotti. Kun menin vaimoni Pauliinan kanssa hiihtämään, jaksoin sata metriä ja sitten oli pidettävä tauko.

Vaimoni käskystä lopetin tupakoinnin. Muutin myös alkoholinkäyttöäni kohtuullisemmaksi kosteiden vuosien jälkeen.

Entisen bändikaverini kautta tutustuin kuntonyrkkeilyn ohjaajaan. Itse en olisi niin asiasta välittänyt, mutta vaimo patisti minut treenaamaan.

Innostuin kuitenkin lajista, ja nyt olen käynyt siellä jo kymmenen vuotta.

Nyrkkeilytreeni alkaa kymmenen minuutin naruhyppelyllä. Jo ensimmäisin minuutin aikana alan toivoa, etten olisi tullutkaan. Hyppiminen käy kovasti käsiin ja jalkoihin. Lämmittelyn jälkeen teemme lihaskuntoliikkeitä. Sitten panemme hanskat käteen ja hakkaamme säkkiä tai toisiamme. Lopuksi hiomme tekniikkaa ja venyttelemme.

”Välillä nurisen kuin koira kotoa lähtiessäni.”

On tehokkaampaa liikkua kaveriporukassa ammattilaisen ohjauksessa kuin mennä yksin heiluttamaan käsiään varttitunniksi.

Kuntonyrkkeilyn aloitettuani huomasin nopeasti, että minun ei tarvitse enää istua saadakseni sukat jalkaani. Homma hoituu seisten eikä edes horjuta. Paikatkaan eivät ole niin kipeinä.

Viime syksynä Pauliina alkoi käydä naapuritalossa personal trainer Anniina Tiaisen ohjauksessa kuntosaliharjoittelussa. Minut hän käski mukaansa.

Onneksi saan sentään ruokaa

Nyt minulla on jumppakerho kolmesti viikossa, eli kahdet nyrkkeilytreenit ja lisäksi tämä uusi treeni. Pahimpina päivinä joudun vielä kävelemään Pauliinan perässä parin tunnin lenkkejä. Onneksi saan sentään ruokaa välillä!

Pyysin Anniinalta, että keskittyisimme treenissä vyötärönseutuun, sillä laulan nykyään myös tenoriaarioita. Kuvittelen, että saan puristettua ääneni vielä vähän korkeammalle, jos keskivartalon lihaksisto on kun­nossa.

”On jännä, miten paljon onnellisuudesta saa voimaa.”

Anniina on laittanut minut tekemään vatsalihasliikkeitä niin, että olen selälläni jumppapallon päällä. Se on raaka liike. Koska pallo antaa periksi, siitä ei saa yhtään tukea.

Vaikeinta harjoittelussa on salin kynnyksen ylittäminen. Välillä nurisen kuin koira kotoa lähtiessäni. Onneksi sinne on matkaa vain muutama kymmenen metriä.

Pääkopalla on valtava merkitys liikunnassa. Huonoina päivinä treenaaminen on tosi raskasta. Kun asiat ovat mallillaan, salilla jaksaa vaikka mitä. On jännä, miten paljon onnellisuudesta saa voimaa.

Sata grammaakin on hyvä

Liikunta yksin ei riitä pitämään painoa kurissa, vaan siihen tarvitaan myös järkeviä ruokailutottumuksia. Syön valitettavasti ihan mitä vain. Pauliinalla on tapana sanoa, että emme ole allergisia millekään. Yleensä syön hyvän lounaan ja sen jälkeen vain pientä iltapalaa. Pippaloissa minun tulee naposteltua enemmän ja juotua pari lasia viiniä, ja se näkyy heti painossa.

”Joskus riisun yöpuvun saadakseni vaa'an lukeman alenemaan.”

Olen huomannut, että pieneltä lautaselta syöminen auttaa pienentämään annoksia. Jos isolla lautasella on jäljellä lihapullia ja kermakastiketta, ei niitä viitsi siihen jättää, vaikka tuntisi olevansa kylläinen.

Punnitsen itseni joka aamu. On hyvä fiilis, kun olen tsempannut ja paino on pudonnut vaikka vain sata grammaa. Se innostaa lähtemään treeneihin. Jos vaa’an lukema ei miellytä jonakin aamuna, riisun yöpuvun ja nousen vaa’alle uudestaan, jotta saan lukemat alenemaan.”

Pepen kuntoviikko

  • MAANANTAINA Personal trainerin ohjaama jumppa vaimon kanssa
  • TIISTAINA Parin tunnin kävelylenkki vaimon kanssa
  • KESKIVIIKKONA Kuntonyrkkeilytreenit aamulla
  • TORSTAINA Parin tunnin kävelylenkki vaimon kanssa
  • PERJANTAINA Kuntonyrkkeilytreenit aamulla
  • VIIKONLOPPUNA Kävely- tai hiihtolenkki vaimon kanssa, hyötyliikuntaa kuten siivoamista

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehdessä 4/2018

Vierailija

Pepe Willberg: ”Vaimoni käskystä muutin alkoholinkäyttöäni ja aloin treenata”

80-luvulla tuli liikuttua paljon muusikkopiireissä koska silloinen poikaystäväni työskenteli alalla. Vietimme usein iltaa eräässä muusikkojen suosimassa hesalaisessa kuppilassa ja joskus istuimme samassa pöydässä Pepen kanssa. En väitä tuntevani häntä hyvin ja tokko hän edes muistaa minua mutta hänestä jäi aina sympaattinen vaikutelma, ei pitänyt itseään esillä eikä "kusi" ollut noussut päähän. Kyllähän sitä tuli siihen aikaan juotua illan mittaan tuoppi jos toinenkin olutta mutta en koskaan...
Lue kommentti