Matkailutoimittaja Jaakko Selin päätyi erilaisten dieettikokeilujen jälkeen vehnättömälle ruokavaliolle. Siitä koitui paljon hyvää, mutta suurin juttu oli mahan ympäriltä kadonnut höttökerros.

"Olen syönyt hirveästi makeaa, suorastaan elänyt sillä. Leivonnaisia ja suklaata, ei niinkään limuja tai irtokarkkeja. Lisäksi pitsat ja pastat ovat kuuluneet gourmet-versioina ruokavaliooni – matkustanhan Italiaankin joka toinen kuukausi.

Vehnän ja sokerin syönnin lopettamisen syy ei ollut äkillinen terveysongelma. Minua vain alkoi mietityttää noiden ainesten ylivalta ruokavaliossamme. Lisäksi minulle oli 57 ikävuoteen mennessä kasvanut äijämaha, joka oli ainakin osin tullut pullan ja suklaan puputtamisesta, viinistäkin varmasti. Sisäelinteni ympärille oli epäilemättä kertynyt rasvaa, ja sen aiheuttama vyötärölihavuus alkoi kasvattaa paineita laihduttaa.

Kilot tulivat salakavalasti joka puolelle. Niska tukevoitui, jalat paksunivat, vartalosta tuli tynnyrimäinen. Siilitukkani korosti pään pökkelömäisyyttä, näen sen valokuvista vasta nyt.

Hain kahvia ja donitseja McDonaldsista. 

Kun olin nelikymppinen, olin töissä Hesarin Kuukausiliitteessä ja matkustelin muoti- ja kuvausasioissa kaikkialla. Opin juomaan kuohuviiniä ja viettämään löhölomia syrjäisillä saarilla. Kotini viereen oli tullut McDonalds, josta iltaisin hain jopa kahvia ja donitseja, kun en itse jaksanut laittaa syötävää.

Säästin pisteitä valkoviiniin

Kävin työasioissa Painonvartijoiden lanseerauksessa, jossa esiteltiin pistelaskurit miehille. Siellä oli myös lehdistölle tarjolla ihanneruoka-annokset ja sain aloituspaketin. Kaikki tuntui helpolta ja niin miehekkäältä – systeemiin ei kuulunut mitään tapaamisia tai punnistuksia. Päätin kokeilla sitä harrastuksena. Elettiin muistaakseni vuotta 2001.

Aloituspaketin mukana tulivat kiva mekaaninen laskuri, askelmittari ja mittanauha. Sain puolison mukaan, ja projekti teki elämästämme antoisaa ja vitsikästä. Kaverit pyörittelivät päätä ja alkoivat kyllästyä meidän laskurijuttuihin. 

Söimme enemmän kuin koskaan ja hyvin. Join ainoastaan valkoviiniä, jota varten säästin pisteitä koko viikon. Sain sitten perjantaina vetäistä pullollisen tuosta vaan. Appelsiineja meni kilokaupalla, koska niistä ei kertynyt yhtään pisteitä. Makeaakin saatoimme syödä sekä rasvaa ja vehnää.

Aloittaessani Painonvartijoiden ohjelman painoin vajaat 90 kiloa. Kolmen kuukauden jälkeen oli paino tippunut 72:een kiloon. Lukio- ja armeijapainoon!

Kaikki kaverini sanoivat, että nyt lopetat. Näytin kuulemma ihan sairaalta. Moni luuli, että mulla on AIDS. Minä poika menin Tallinnaan ja ostin 500 eurolla uudet vaatteet.

Vähitellen elämä palautui tavalliseksi, mutta mahdottomimmat kermakastikkeet ja juustokuorrutukset jäivät pois ruokavaliosta. Kilot eivät koskaan tulleet ihan kokonaan takaisin.

Olin kuin krapulassa 

Puvustin leffaa, jonka pääosassa oli Sanna-Kaisa Palo, ja kuulin häneltä eloisia tarinoita vehnättömästä dieetistä. Kilot kuulemma lähtivät, mutta helppoa se ei ollut. Sanna-Kaisa oli purskahtanut ravintolassa itkuun, kun oli kuullut viereisestä pöydästä äänen, joka syntyy rapeakuorisen patongin murtamisesta.  

Minusta vehnättömyys kuulosti hyvältä jutulta, ja kiinnostuin asiasta jo silloin.

Myöhemmin joku tyyppi tuli kapakassa sanomaan minulle, että ”Jaakko sun oranssichakra on ihan tukossa. Sun mahassa on liikaa vehnää tukkimassa”. Lopetin oranssien vaatteiden käytön ja taisin välttää pari viikkoa vehnää.

En ole koskaan ollut niin kipeä kuin niinä viikkoina, jotka olin ilman sokeria.

Kaksi vuotta sitten kokeilin jättää sokerin ihan kylmiltään. Se oli tosi suuri muutos, koska olin siihen asti napannut lisäenergiaa Geisha-patukoista ja hukuttanut nälkäni pullaan. Sitä meni muuten todella paljon tuossa vaiheessa.

En ole oikeastaan koskaan ollut niin kipeä kuin niinä kolmena viikkona, jotka olin ilman sokeria. Päätä särki koko ajan, ja olo oli kuin krapulassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli mustat silmänaluset. En nukkunut ja olin äreä.

Kokeilimme kaikki korvikesokerit

Terveyskauppaan meni omaisuus, kun testasimme kaikki mahdolliset teko- ja korvikesokerit steviasta maltoliiniin. Stevian käyttöä olemme jatkaneet. Pitää vain osata valita oikea stevia-tuote ja käyttää sitä maltillisesti. Kumppani opetteli leipomaan ilman sokeria, ja se on silkkaa kemiaa.

En kuitenkaan pystynyt teeskentelemään, että taatelisuklaa maistuisi oikeasti suklaalle. Lisäksi patukalla oli hintaa 4,75 e. Lopetin kolmen viikon jälkeen ja päätin pysyä suklaan syönnissä kohtuudessa.

Sitten koitti kiireisen ja rikkinäisen kesän, yltäkylläisen Kreikan-loman ja kaikenlaisten kekkerien jälkeinen elokuu. Nyt kun katson lomakuvia, en voi uskoa, mikä möhömaha minulla oli. Ja kaikki se sisäelinten ympärille kerääntynyt rasva!

Joka ikisessä tuotteessa oli vehnää!

Kumppanin kanssa ajateltiin karsia ihan vähän vehnää ja kenties sokeria samalla. Emme lyöneet lukkoon mitään aikatauluja, ja kaikki alkoi vähän kuin harrastuksena. Kävimme vaa’alla ja vessan seinän vaaleanpunaiseen post-it-lappuun kirjoitin 83,1 kg. Päivämäärä oli 28.8.

Yllätyimme, miten joka ikisessä tuotteessa on vehnää.

Uusi elämä olikin kivaa – ja kallista. Emme hankkineet sen kummemmin tietoa gluteenittomuudesta, aloimme vain kaupassa tutkia tuoteselosteita. Se johti siihen, että kauppareissut venyivät vartista kahteen tuntiin, ja mukaan piti ottaa vahvimmat lukulasit. Yllätyimme, miten joka ikisessä tuotteessa on vehnää. En tiennyt, että lakutkin ovat käytännössä vehnää, juomissa on vehnää.

Sallimme itsellemme sataprosenttisen rukiin. Kyllä siinäkin on varmaan gluteenia, mutta se ei ollutkaan meidän suurin vihollisemme. Kartoimme vehnää.

Harrastus kävi jännittäväksi ja palkitsevaksi. Gluteeniton ja sokeriton tuote oli löytö ja aarre. Luontaistuotekauppias varmasti hieroi käsiään, kun taas ilmestyimme kauppaan. Kokeilimme kaiken gluteenittoman kookosjauhoista, maissin, hirssin, pellavan, tapiokan, tattarin ja riisin kautta perunajauhoihin. 

Tattarista saa vaikka mitä

Maistelimme kaikenlaiset siemenet ja pähkinät. Söimme kuukauden pellavansiemeniä. Sitten kurpitsansiemeniä. Latasimme erilaisia pähkinöitä purkkeihin ympäri huushollia. Ne olivat mukavia, vaihtuvia yllätyksiä.

Gluteenittoman letun paistamisesta tuli seikkailu, ja joskus siitä tuli blini. Testiryhmänä käytimme kumppanin tietämättömiä lapsiraukkoja, jotka ihmettelivät mökillä, miksi isin letut ei oikein maistu isin letuilta. Valehtelimme, että se johtuu kaasuhellasta. Läpi meni! He sentään saivat peittää letut sokerihillolla. Me söimme ne pelkkien marjojen kera tai otimme torilta löytämiämme suomalaisen valmistajan ihania täysin sokerittomia metsämarjahilloja. Kalliita siis.

Kiinnostuin tattarista. Huomasin, että siitä saa vaikka mitä, eikä se ole ollenkaan niin ”venäläistä” tai rustiikkista kuin luulisi.

Toinen oppi oli erottaa jauhe ja jauho. Kookosjauhe ja -jauho ja varsinkin mantelijauhe ja -jauho ovat tyystin eri asioita, ja aivan eri hintaisia. Nämä asiat oppii, kun kotona kauhistelee terveyskaupan kassakuittia.

Hankimme myös superlaadukkaan blenderin ja aloitimme smoothie-elämän. Vähän sen trendikkyys tyrkki silloin, mutta nyt en vaihtaisi aamuisia päärynä-selleri-manteli-jugurtti-sotkuja enää mihinkään. Maha kiitti.

Kirja oli niin hyvä, että ostin sen joululahjaksi kaikille kavereille.

Painoni sahasi, mutta se ei koskaan palannut kovin suuriin lukemiin. Suunta oli hitaasti ja hitaasti alaspäin.

Huomasimme olevamme keskellä trendiä, kaikki muut vain puhuivat gluteenittomuudesta. Löysin William R. Davisin kirjan Eroon vehnästä (Wheat Belly). Se oli parasta syömisen jälkeen. Kirja oli niin amerikkalaisen herkullisesti kirjoitettu, että se meni alas sekunnissa kuin bebe-leivos aikoinaan. Lääkärin arvovalta, valtava viitemäärä ja kiihkoton ote sai minut uskomaan kaiken. Kirja kertoo vehnän historian, ja se on kuin salapoliisiromaani.

En tiennyt esimerkiksi sitä, että syömme täysin erityyppistä vehnää kuin vanhempamme 1950-luvulla. En sitäkään, että ehkä maailman suurin nälänhätä saatiin estettyä keksinnöllä, josta myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto ja joka nyt aiheuttaa suuret ja kalliit elintasosairaudet.

Kirja oli mielestäni niin hyvä, että ostin pokkarikaupat tyhjiksi. Kaikki kaverini saivat opuksen joululahjaksi.

Pöhötys katosi kasvoista 

Kirjan luettuani tiesin, että ruokavaliota kannattaa jatkaa. Yhteenvetona vehnättömän  ja vähäsokerisen ruokavalion eduista saatoin listata itselleni:

Sokerin katoamista en edes huomannut, eikä se tuntunut miltään. Viikon kuluttua aloittamisesta nukuin sikeästi ja rauhallisesti pitkiä öitä. Olin ennen todella aamu-uninen ja kurja herääjä. Nyt hyppäsin sängystä iloisena ja virkeänä. En kaivannut edes kahvia.

Mahan ympäriltä katosi höttökerros. Oudot mahakivut katosivat. 

Suurin asia oli turvotuksen katoaminen. Mahan ympäriltä katosi ilmava höttökerros. Istuessani ahtaissa tiloissa en tuntenut enää pakuraa mahan etuosassa, enkä kovia jenkkakahvoja, vaikka ne siellä vielä osin olivatkin. Mukulakivillä ajellessa en tuntenut ihossani, kasvoilla tai vartalossa, enää hyllyvää tutinaa.

Kasvoista katosi pienen pieni, mutta tunnistettava pöhötys. Ryppyjä näkyi ehkä enemmän, mutta silmät ja katse olivat terästyneet – luomet eivät olleet niin turvoksissa.

Oudot mahakivut ja ajoittaiset pistokset katosivat. Vatsa alkoi myös jutella eri tavalla kuin ennen. Se ei murissut, vaan naukui ja vislaili joskus aivan hulvattoman hullusti tunninkin verran. Se oli ihan miellyttävää.

Sanotaan nyt tämäkin: löysät vatsat katosivat tyystin. Edes aamun musta kahvikuppi ei löysyttänyt vatsaa. Uloste oli kiinteää ja kulki säännöllisesti ja helposti.

En pystynyt syömään suklaata loppuun 

Syömme nykyisin paljon kalaa, liha ei kuulu keittiöömme. Vihanneksia ja juureksia käytämme ehkä tavallista perhettä enemmän, ja siinä olemme ennakkoluulottomia. En halua kutsua tätä dieetiksi, vaan harrastukseksi.

Emme kuitenkaan kuvitelleetkaan viettävämme perhejoulua ilman herkkuja ja makeaa. Kysymys ei olisi ollut herkkujen sallimisesta suurena juhlapäivänä vaan siitä, että emme halunneet kahlita itseämme. Jos mieli tekee siitä vaan.

Järjestimme ison, ihanan perinnejoulun perheelle mökille. Mukaan olimme ladanneet kaikki mahdolliset herkut kaikille. Olimme kuitenkin tehneet jotain pientä erilaista valmiiksi itseäkin varten, ihan varmistukseksi. Osasta joululaatikoista oli jätetty korppujauhokuorrutus tai siirappi pois. Mukaan oli pakattu erilaisia vehnättömiä jauhoja, steviaa ja jänniä reseptejä leivonnaisia varten.

Ihmettelin, miten olin voinut joskus syödä suklaata kuin leipää.

Tuloksena oli sataprosenttisesti vehnätön joulu. Vehnättömät piparit, veriappelsiinitartaletit ja passion Brita-kakku taisivat olla pöydän halutuimmat herkut.

Yhtenä pyhäiltana nappasin suuhun suklaan palasen. En meinannut jaksaa imeä sitä loppuun asti. Ihmettelin, miten olin voinut joskus syödä suklaata kuin leipää, suoraan levystä pureskellen. Ei se pahaa ollut, muttei maistunut millekään. Ei edes aidolle kaakaolle, jonka makuun olin itse tehdyillä herkuilla päässyt.

Kokeilin vielä Geisha-konvehtia. Se oli parempaa ja olisi saattanut johtaa ahmimiseen, mutta se maistui aivan liian makealta. Siinä olivat joulun syntiherkut! En tuntenut luopuvani mistään.

Tulin sokerihumalaan Jaffa-pullosta

Saatan olla maailman ainoa ihminen, joka tekee säännöllisesti Italiaan muutaman päivän reissuja eikä syö kertaakaan pizzaa tai pastaa.

Vastikään teetin itselleni sokerimyrkytyksen. Olin saanut vatsataudin, enkä voinut syönyt vähään aikaan mitään. Olo meni niin heikoksi, etten keksinyt muuta kuin vanhan konstin lapsuudesta: keltaisen Jaffan. Piti saada nopeasti energiaa. Huikkasin puolikkaan pullon Jaffaa, joka maistui kitkerältä ja samalla miltei liimasi suun kiinni sokerillaan. Olo parani sekunnissa ja tuntui, että voisin tehdä yhtäkkiä mitä vaan. Olin ilmiselvästi humalassa!

Ylipäätään elämä on ollut nyt virkeämpää ja jotenkin virtaavampaa kuin ennen. On ollut ihanaa, että olen sittenkin säästänyt rakastamiani, mutta liian pieniksi käyneitä vaatteita. Kun pieni turvokki lähti pois, minulla oli kivoja show-vaatteita taas käytössä.

 

Vierailija

Televisiosta tuttu Jaakko Selin jätti vehnän pois: "Näin lähti äijämaha"

Vehnästä tehdään aina syntipukki. Pitäisi muistaa, että täysjyvävehnä on ravintosisällöltään rukiin veroista. Vehnästä kun puhutaan, useimmiten tarkoitetaan valkoisia vehnäjauhoja. Itse kun jauhaa jyvät, tietää saavansa aitoa tavaraa. Siitä voi keitellä marja- tai hedelmäpuurot ja käyttää leivonnassa hienoksi jauhetuttuna. Lukekaa vaikka Finelistä, miten on.
Lue kommentti
Perunapropaganda

Televisiosta tuttu Jaakko Selin jätti vehnän pois: "Näin lähti äijämaha"

Eli toisin sanoen painoa tippui lähinnä liian pitkälle prosessoidun ruuan ja alkoholin välttelyllä. On täyttä humpuukia vältellä vehnää, ellei sitten satu olemaan keliaakikko. Usein Wheat Belly -kirjaa ja sen kaveria Grain Brain -kirjaa käytetään vähähiilihydraattisen ruokavalion etujen ajamiseksi, mutta niissä esitetyt väitteet ovat tieteellisesti monesti heikkoja. (Ks. https://www.drmcdougall.com/misc/2014nl/jan/smoke.htm ) Mitä muuta löytyy ruokien ainesosaluetteloista lähes aina?...
Lue kommentti

Juureksista on tullut trendikästä syötävää, sillä niitä tarjotaan huippuravintoloissakin. Ravitsemuksellisesti ne kilpailevat tiukasti muiden kasvikunnan tuotteiden kanssa.

Huippuravintoloissa tarjolla voi olla tammisavustettua lanttua, glaseerattua naurista ja karamellisoituja punajuuria. Ravitsemusterapeutti Hanna Partanen iloitsee trendistä. Juurekset ovat aivan omaa luokkaansa terveellisyydessä.

– Juuresten suurin etu on se, että niiden kuitupitoisuus on hyvä. Niiden avulla saa myös helposti täyteen kasvissyöntisuosituksen: puoli kiloa päivässä, Partanen kehuu.

Partasen vastaanotolla monet kertovat syövänsä paljon tomaatilla ja kurkulla ryyditettyä salaattia, mutta keveytensä vuoksi niistä on vaikea kasata suositeltua puolta kiloa päivässä.

– Vaikka siinä onnistuisikin, ravintoarvot jäävät köyhemmiksi verrattuna vaikka juuresraasteisiin.

Juurekset ovat myös painonvartijan parhaita ystäviä, sillä ne täyttävät vatsan todella vähillä kaloreilla.

Synninpäästö pakastejuureksille

Monen vatsa ei kestä juureksia raakoina, jolloin hyvä ratkaisu on nauttia ne kypsennettyinä. Hanna Partasen mukaan kypsennys ei vähennä merkittävästi juuresten terveellisyyttä.

– Pientä ravintoainetappiota tulee kypsennyksessä aina, mutta kuidut kyllä säilyvät.

Partanen on valmis antamaan synninpäästön myös pakastejuureksille ja -vihanneksille.

– Brittitutkimuksen mukaan ravintoaineet pysyvät hyvin tallella, kun teollisuus pakastaa vihannekset lähes suoraan pellolta. Jos esimerkiksi tuoretta porkkanaa varastoidaan pitkään, sen ravintoarvo on huonompi kuin pakastetun.

Kotimaiset juurekset ovat edullisempia ja ekologisempia kuin ulkomaiset kasvikset.

Partanen on kiireisenä ihmisenä pakastevihannesten ja uunijuuressekoitusten suurkuluttaja. Myös porkkanaraaste on hänen suosikkejaan.

– Isältäni sain hyvän vinkin. Hän nostaa porkkanoita äidin kanssa omasta maasta, jonka jälkeen he raastavat ne yleiskoneella, pussittavat ja pakastavat. Aamuisin he ottavat sulamaan yhden pussin päivällistä varten.

Sekakäyttö sallittua

Partasen mukaan juuresten lisääminen ruokavalioon on helppoa.

– Sekakäyttö on sallittua, eli ruokia kannattaa höystää kaikenlaisilla juureksilla. Valmiin juuressekoitepussin voi lisätä keittoon tai paistaa sen uunissa muun ruuan lisukkeeksi. Eikä maksa paljon!

Kotimaiset juurekset maksavat vähän verrattuna ulkomailta tuotuihin kasviksiin. Lähiruuan syöminen on myös ekologista.

Lisäksi sesongin mukaan syöminen on ekoteko. Juureksia riittää Suomessa syötäviksi talvikuukausinakin, jolloin tomaattien, kurkun ja salaatin kantamista kaupasta kannattaa vähentää. Ne tuotetaan ulkomailla tai lämmitetyissä kasvihuoneissa Suomessa.

Monipuoliset terveyshyödyt

Punajuuri on terveysarvoiltaan huippu. Sen sisältämän nitraatin ontodettu alentavan verenpainetta ja edistävän sydämen terveyttä. Punajuuressa on runsaasti folaattia, jonka uskotaan pienentävän syöpäriskiä.

Porkkanat tunnetaan beetakaroteenistaan, joka muuttuu ihmisen elimistössä A-vitamiiniksi. A-vitamiini on tärkeää varsinkin silmille.

Lanttu on puolestaan hyvin C-vitamiinipitoinen. Lantussa ja nauriissa on molemmissa rikkipitoisia yhdisteitä, joiden tiedetään suojaavan syöpäsairauksilta. Palsternakassa on runsaasti kaliumia.

Mehevimmillään uunissa

Juuresten laajasta valikoimasta pystyy helposti valitsemaan kahden viikon jaksolla eri juureksen jokaiselle päivälle.

Useimmat juurekset maistuvat meheviltä uunissa paahdettuina, öljytilkalla ja hunajalla sekä suolalla ja pippurilla maustettuina. Myös höyrykypsennys pitää maut ja värit tallella.

Jos keittää juureksia kattilassa, vettä kannattaa käyttää niukasti. Veteen voi puristaa appelsiini- tai sitruunamehua. Veden sijasta käy myös kanaliemi, johon voi lisätä tuoreyrttejä ja valkoviiniä.

Balsamietikka on hyvä juuresmauste maltillisesti pirskotettuna. Piparkakkumausteet käyvät juuresruokiin. Kannattaa kokeilla myös tähtianista sekä pähkinöitä ja manteleita.

Artikkeli on julkaistu myös ET Terveys -lehden numerossa 6/2017.

Vesijuoksu on mukava laji, joka sopii myös ikääntyneille ja selkä- ja jalkavaivoista kärsiville. Listasimme syitä, miksi vesijuoksua kannattaa harrastaa.

Vesijuoksu on vanha kuntoutusmuoto. Viimeisten 15 vuoden aikana siitä on tullut myös suosittu kuntoilulaji, ja nykyään sitä voi harrastaa lähes kaikissa uimahalleissa. 

1. Loistava kuntoilumuoto

Vesijuoksu parantaa yleiskuntoa eli hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä. Sydämen syketiheys laskee vedessä noin 10–15 lyöntiä minuutissa ja hengitysvolyymi pienenee noin 10 prosenttia. Hapenkulutus on suurempi kuin kuivalla maalla ja sykkeen saa nousemaan helposti ylös vettä polkiessa.

2. Laittaa lihakset töihin

Tehokkuus perustuu veden vastukseen, joka pakottaa käyttämään kehon lihaksia monipuolisesti. Vesi on jopa tuhat kertaa tiheämpää kuin ilma ja toimii vastuksena liikkeille. Erityisesti suuret lihasryhmät työskentelevät tehokkaasti.

3. Tekee hyvää hermostolle

Vesiliikunta vahvistaa tuki- ja liikuntaelimistön ja hermoston toimintaa. Se myös auttaa pitämään yllä hormonitasapainoa.

4. Auttaa painonhallinnassa

Vedessä kulutetaan energiaa huomattavasti enemmän kuin kuivalla maalla. Siksi vesijuoksu onkin painonhallinnan kannalta mainio laji. Vesliikunta myös kehittää lihaksia ja kiinteyttää niitä.

Lue myös: Miksi saan kramppeja vesijuoksusta?

5. Sopii melkein kaikille

Vaikka kroppa joutuu töihin vesijuostessa, laji sopii sellaisillekin, joille muu liikkuminen on hankalaa. Vesijuoksu soveltuu useimmille jalkaongelmaisille, sillä vesi poistaa täräyksen, joka kohdistuu niveliin kuivalla maalla juostessa. Vesijuoksu sopii myös selkävaivoista kärsiville, niskakipuja poteville, ylipainoisille, vammaisille, ikääntyneille ja lapsille. Se on hyvä laji myös kuntoutujille.

6. Vaihtoehto uinnille

Vesijuoksu mahdollistaa vedessä liikkumisen niille, joille perinteinen uinti ei jostain syystä sovi. Vesijuoksuun tarkoitettu vyö kantaa sen verran, että juostessa voi liikkua luonnollisessa pystyasennossa. On kuitenkin hyvä muistaa, että uimataito on tarpeellinen vesijuostessakin, sillä juoksuvyö ei estä hukkumiselta.

7. Halpa harrastus

Laji ei vaadi suuria investointeja. Suurin osa vesijuoksijoista käyttää vyötärölle kiepautettavaa kelluntavyötä, joita voi lainata useissa uimahalleissa. Oman vyönkin voi toki hankkia.

8. Lisätehoa saa helposti

Jos vyö ei tunnu mukavalta, sen voi korvata kelluttavilla vesijuoksukengillä ja -hanskoilla. Vesijuoksukengät lisäävät veden vastusta. Hansikkailla saa lisää voimaa ylävartalon lihaksiin. Harjoittelua voi tehostaa myös nilkkoihin kiinnitettävillä siivekkeillä, jotka lisäävät jalkaliikkeiden vastusta.

9. Hoitaa myös mieltä

Vesijuoksu on tehokasta, mutta se on myös  rauhallinen laji, jonka aikana ehtii uppoutua omiin ajatuksiin. Polkiessa kykenee myös juttelemaan. Moni harrastaakin vesijuoksua vaikkapa ystävän kanssa, joten laji sopii myös sosialisointiin. Huomaa, että ruuhkaisessa uimahallissa vieruskaverille jutustelu ei kuitenkaan ole sopivaa, vaan vesijuoksuun tarkoitetulla alueella on edettävä jonossa. Laji on suosittu, ja kanssajuoksijat on otettava huomioon. 

10. Sopii myös mökille

Luonnonvesissäkin voi vesijuosta sään salliessa. Jos mökki on veden äärellä, on vesijuoksuvyö hyvä hankinta kesäasunnolle. Järvessä juokseminen on monen mielestä vielä mahtavampaa kuin uimahallissa juokseminen: samalla saa nauttia kauniista luonnosta.

Lähde: terveyskirjasto.fi, vesiliikuntainstituutti.fi