Matkailutoimittaja Jaakko Selin päätyi erilaisten dieettikokeilujen jälkeen vehnättömälle ruokavaliolle. Siitä koitui paljon hyvää, mutta suurin juttu oli mahan ympäriltä kadonnut höttökerros.

"Olen syönyt hirveästi makeaa, suorastaan elänyt sillä. Leivonnaisia ja suklaata, ei niinkään limuja tai irtokarkkeja. Lisäksi pitsat ja pastat ovat kuuluneet gourmet-versioina ruokavaliooni – matkustanhan Italiaankin joka toinen kuukausi.

Vehnän ja sokerin syönnin lopettamisen syy ei ollut äkillinen terveysongelma. Minua vain alkoi mietityttää noiden ainesten ylivalta ruokavaliossamme. Lisäksi minulle oli 57 ikävuoteen mennessä kasvanut äijämaha, joka oli ainakin osin tullut pullan ja suklaan puputtamisesta, viinistäkin varmasti. Sisäelinteni ympärille oli epäilemättä kertynyt rasvaa, ja sen aiheuttama vyötärölihavuus alkoi kasvattaa paineita laihduttaa.

Kilot tulivat salakavalasti joka puolelle. Niska tukevoitui, jalat paksunivat, vartalosta tuli tynnyrimäinen. Siilitukkani korosti pään pökkelömäisyyttä, näen sen valokuvista vasta nyt.

Hain kahvia ja donitseja McDonaldsista. 

Kun olin nelikymppinen, olin töissä Hesarin Kuukausiliitteessä ja matkustelin muoti- ja kuvausasioissa kaikkialla. Opin juomaan kuohuviiniä ja viettämään löhölomia syrjäisillä saarilla. Kotini viereen oli tullut McDonalds, josta iltaisin hain jopa kahvia ja donitseja, kun en itse jaksanut laittaa syötävää.

Säästin pisteitä valkoviiniin

Kävin työasioissa Painonvartijoiden lanseerauksessa, jossa esiteltiin pistelaskurit miehille. Siellä oli myös lehdistölle tarjolla ihanneruoka-annokset ja sain aloituspaketin. Kaikki tuntui helpolta ja niin miehekkäältä – systeemiin ei kuulunut mitään tapaamisia tai punnistuksia. Päätin kokeilla sitä harrastuksena. Elettiin muistaakseni vuotta 2001.

Aloituspaketin mukana tulivat kiva mekaaninen laskuri, askelmittari ja mittanauha. Sain puolison mukaan, ja projekti teki elämästämme antoisaa ja vitsikästä. Kaverit pyörittelivät päätä ja alkoivat kyllästyä meidän laskurijuttuihin. 

Söimme enemmän kuin koskaan ja hyvin. Join ainoastaan valkoviiniä, jota varten säästin pisteitä koko viikon. Sain sitten perjantaina vetäistä pullollisen tuosta vaan. Appelsiineja meni kilokaupalla, koska niistä ei kertynyt yhtään pisteitä. Makeaakin saatoimme syödä sekä rasvaa ja vehnää.

Aloittaessani Painonvartijoiden ohjelman painoin vajaat 90 kiloa. Kolmen kuukauden jälkeen oli paino tippunut 72:een kiloon. Lukio- ja armeijapainoon!

Kaikki kaverini sanoivat, että nyt lopetat. Näytin kuulemma ihan sairaalta. Moni luuli, että mulla on AIDS. Minä poika menin Tallinnaan ja ostin 500 eurolla uudet vaatteet.

Vähitellen elämä palautui tavalliseksi, mutta mahdottomimmat kermakastikkeet ja juustokuorrutukset jäivät pois ruokavaliosta. Kilot eivät koskaan tulleet ihan kokonaan takaisin.

Olin kuin krapulassa 

Puvustin leffaa, jonka pääosassa oli Sanna-Kaisa Palo, ja kuulin häneltä eloisia tarinoita vehnättömästä dieetistä. Kilot kuulemma lähtivät, mutta helppoa se ei ollut. Sanna-Kaisa oli purskahtanut ravintolassa itkuun, kun oli kuullut viereisestä pöydästä äänen, joka syntyy rapeakuorisen patongin murtamisesta.  

Minusta vehnättömyys kuulosti hyvältä jutulta, ja kiinnostuin asiasta jo silloin.

Myöhemmin joku tyyppi tuli kapakassa sanomaan minulle, että ”Jaakko sun oranssichakra on ihan tukossa. Sun mahassa on liikaa vehnää tukkimassa”. Lopetin oranssien vaatteiden käytön ja taisin välttää pari viikkoa vehnää.

En ole koskaan ollut niin kipeä kuin niinä viikkoina, jotka olin ilman sokeria.

Kaksi vuotta sitten kokeilin jättää sokerin ihan kylmiltään. Se oli tosi suuri muutos, koska olin siihen asti napannut lisäenergiaa Geisha-patukoista ja hukuttanut nälkäni pullaan. Sitä meni muuten todella paljon tuossa vaiheessa.

En ole oikeastaan koskaan ollut niin kipeä kuin niinä kolmena viikkona, jotka olin ilman sokeria. Päätä särki koko ajan, ja olo oli kuin krapulassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli mustat silmänaluset. En nukkunut ja olin äreä.

Kokeilimme kaikki korvikesokerit

Terveyskauppaan meni omaisuus, kun testasimme kaikki mahdolliset teko- ja korvikesokerit steviasta maltoliiniin. Stevian käyttöä olemme jatkaneet. Pitää vain osata valita oikea stevia-tuote ja käyttää sitä maltillisesti. Kumppani opetteli leipomaan ilman sokeria, ja se on silkkaa kemiaa.

En kuitenkaan pystynyt teeskentelemään, että taatelisuklaa maistuisi oikeasti suklaalle. Lisäksi patukalla oli hintaa 4,75 e. Lopetin kolmen viikon jälkeen ja päätin pysyä suklaan syönnissä kohtuudessa.

Sitten koitti kiireisen ja rikkinäisen kesän, yltäkylläisen Kreikan-loman ja kaikenlaisten kekkerien jälkeinen elokuu. Nyt kun katson lomakuvia, en voi uskoa, mikä möhömaha minulla oli. Ja kaikki se sisäelinten ympärille kerääntynyt rasva!

Joka ikisessä tuotteessa oli vehnää!

Kumppanin kanssa ajateltiin karsia ihan vähän vehnää ja kenties sokeria samalla. Emme lyöneet lukkoon mitään aikatauluja, ja kaikki alkoi vähän kuin harrastuksena. Kävimme vaa’alla ja vessan seinän vaaleanpunaiseen post-it-lappuun kirjoitin 83,1 kg. Päivämäärä oli 28.8.

Yllätyimme, miten joka ikisessä tuotteessa on vehnää.

Uusi elämä olikin kivaa – ja kallista. Emme hankkineet sen kummemmin tietoa gluteenittomuudesta, aloimme vain kaupassa tutkia tuoteselosteita. Se johti siihen, että kauppareissut venyivät vartista kahteen tuntiin, ja mukaan piti ottaa vahvimmat lukulasit. Yllätyimme, miten joka ikisessä tuotteessa on vehnää. En tiennyt, että lakutkin ovat käytännössä vehnää, juomissa on vehnää.

Sallimme itsellemme sataprosenttisen rukiin. Kyllä siinäkin on varmaan gluteenia, mutta se ei ollutkaan meidän suurin vihollisemme. Kartoimme vehnää.

Harrastus kävi jännittäväksi ja palkitsevaksi. Gluteeniton ja sokeriton tuote oli löytö ja aarre. Luontaistuotekauppias varmasti hieroi käsiään, kun taas ilmestyimme kauppaan. Kokeilimme kaiken gluteenittoman kookosjauhoista, maissin, hirssin, pellavan, tapiokan, tattarin ja riisin kautta perunajauhoihin. 

Tattarista saa vaikka mitä

Maistelimme kaikenlaiset siemenet ja pähkinät. Söimme kuukauden pellavansiemeniä. Sitten kurpitsansiemeniä. Latasimme erilaisia pähkinöitä purkkeihin ympäri huushollia. Ne olivat mukavia, vaihtuvia yllätyksiä.

Gluteenittoman letun paistamisesta tuli seikkailu, ja joskus siitä tuli blini. Testiryhmänä käytimme kumppanin tietämättömiä lapsiraukkoja, jotka ihmettelivät mökillä, miksi isin letut ei oikein maistu isin letuilta. Valehtelimme, että se johtuu kaasuhellasta. Läpi meni! He sentään saivat peittää letut sokerihillolla. Me söimme ne pelkkien marjojen kera tai otimme torilta löytämiämme suomalaisen valmistajan ihania täysin sokerittomia metsämarjahilloja. Kalliita siis.

Kiinnostuin tattarista. Huomasin, että siitä saa vaikka mitä, eikä se ole ollenkaan niin ”venäläistä” tai rustiikkista kuin luulisi.

Toinen oppi oli erottaa jauhe ja jauho. Kookosjauhe ja -jauho ja varsinkin mantelijauhe ja -jauho ovat tyystin eri asioita, ja aivan eri hintaisia. Nämä asiat oppii, kun kotona kauhistelee terveyskaupan kassakuittia.

Hankimme myös superlaadukkaan blenderin ja aloitimme smoothie-elämän. Vähän sen trendikkyys tyrkki silloin, mutta nyt en vaihtaisi aamuisia päärynä-selleri-manteli-jugurtti-sotkuja enää mihinkään. Maha kiitti.

Kirja oli niin hyvä, että ostin sen joululahjaksi kaikille kavereille.

Painoni sahasi, mutta se ei koskaan palannut kovin suuriin lukemiin. Suunta oli hitaasti ja hitaasti alaspäin.

Huomasimme olevamme keskellä trendiä, kaikki muut vain puhuivat gluteenittomuudesta. Löysin William R. Davisin kirjan Eroon vehnästä (Wheat Belly). Se oli parasta syömisen jälkeen. Kirja oli niin amerikkalaisen herkullisesti kirjoitettu, että se meni alas sekunnissa kuin bebe-leivos aikoinaan. Lääkärin arvovalta, valtava viitemäärä ja kiihkoton ote sai minut uskomaan kaiken. Kirja kertoo vehnän historian, ja se on kuin salapoliisiromaani.

En tiennyt esimerkiksi sitä, että syömme täysin erityyppistä vehnää kuin vanhempamme 1950-luvulla. En sitäkään, että ehkä maailman suurin nälänhätä saatiin estettyä keksinnöllä, josta myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto ja joka nyt aiheuttaa suuret ja kalliit elintasosairaudet.

Kirja oli mielestäni niin hyvä, että ostin pokkarikaupat tyhjiksi. Kaikki kaverini saivat opuksen joululahjaksi.

Pöhötys katosi kasvoista 

Kirjan luettuani tiesin, että ruokavaliota kannattaa jatkaa. Yhteenvetona vehnättömän  ja vähäsokerisen ruokavalion eduista saatoin listata itselleni:

Sokerin katoamista en edes huomannut, eikä se tuntunut miltään. Viikon kuluttua aloittamisesta nukuin sikeästi ja rauhallisesti pitkiä öitä. Olin ennen todella aamu-uninen ja kurja herääjä. Nyt hyppäsin sängystä iloisena ja virkeänä. En kaivannut edes kahvia.

Mahan ympäriltä katosi höttökerros. Oudot mahakivut katosivat. 

Suurin asia oli turvotuksen katoaminen. Mahan ympäriltä katosi ilmava höttökerros. Istuessani ahtaissa tiloissa en tuntenut enää pakuraa mahan etuosassa, enkä kovia jenkkakahvoja, vaikka ne siellä vielä osin olivatkin. Mukulakivillä ajellessa en tuntenut ihossani, kasvoilla tai vartalossa, enää hyllyvää tutinaa.

Kasvoista katosi pienen pieni, mutta tunnistettava pöhötys. Ryppyjä näkyi ehkä enemmän, mutta silmät ja katse olivat terästyneet – luomet eivät olleet niin turvoksissa.

Oudot mahakivut ja ajoittaiset pistokset katosivat. Vatsa alkoi myös jutella eri tavalla kuin ennen. Se ei murissut, vaan naukui ja vislaili joskus aivan hulvattoman hullusti tunninkin verran. Se oli ihan miellyttävää.

Sanotaan nyt tämäkin: löysät vatsat katosivat tyystin. Edes aamun musta kahvikuppi ei löysyttänyt vatsaa. Uloste oli kiinteää ja kulki säännöllisesti ja helposti.

En pystynyt syömään suklaata loppuun 

Syömme nykyisin paljon kalaa, liha ei kuulu keittiöömme. Vihanneksia ja juureksia käytämme ehkä tavallista perhettä enemmän, ja siinä olemme ennakkoluulottomia. En halua kutsua tätä dieetiksi, vaan harrastukseksi.

Emme kuitenkaan kuvitelleetkaan viettävämme perhejoulua ilman herkkuja ja makeaa. Kysymys ei olisi ollut herkkujen sallimisesta suurena juhlapäivänä vaan siitä, että emme halunneet kahlita itseämme. Jos mieli tekee siitä vaan.

Järjestimme ison, ihanan perinnejoulun perheelle mökille. Mukaan olimme ladanneet kaikki mahdolliset herkut kaikille. Olimme kuitenkin tehneet jotain pientä erilaista valmiiksi itseäkin varten, ihan varmistukseksi. Osasta joululaatikoista oli jätetty korppujauhokuorrutus tai siirappi pois. Mukaan oli pakattu erilaisia vehnättömiä jauhoja, steviaa ja jänniä reseptejä leivonnaisia varten.

Ihmettelin, miten olin voinut joskus syödä suklaata kuin leipää.

Tuloksena oli sataprosenttisesti vehnätön joulu. Vehnättömät piparit, veriappelsiinitartaletit ja passion Brita-kakku taisivat olla pöydän halutuimmat herkut.

Yhtenä pyhäiltana nappasin suuhun suklaan palasen. En meinannut jaksaa imeä sitä loppuun asti. Ihmettelin, miten olin voinut joskus syödä suklaata kuin leipää, suoraan levystä pureskellen. Ei se pahaa ollut, muttei maistunut millekään. Ei edes aidolle kaakaolle, jonka makuun olin itse tehdyillä herkuilla päässyt.

Kokeilin vielä Geisha-konvehtia. Se oli parempaa ja olisi saattanut johtaa ahmimiseen, mutta se maistui aivan liian makealta. Siinä olivat joulun syntiherkut! En tuntenut luopuvani mistään.

Tulin sokerihumalaan Jaffa-pullosta

Saatan olla maailman ainoa ihminen, joka tekee säännöllisesti Italiaan muutaman päivän reissuja eikä syö kertaakaan pizzaa tai pastaa.

Vastikään teetin itselleni sokerimyrkytyksen. Olin saanut vatsataudin, enkä voinut syönyt vähään aikaan mitään. Olo meni niin heikoksi, etten keksinyt muuta kuin vanhan konstin lapsuudesta: keltaisen Jaffan. Piti saada nopeasti energiaa. Huikkasin puolikkaan pullon Jaffaa, joka maistui kitkerältä ja samalla miltei liimasi suun kiinni sokerillaan. Olo parani sekunnissa ja tuntui, että voisin tehdä yhtäkkiä mitä vaan. Olin ilmiselvästi humalassa!

Ylipäätään elämä on ollut nyt virkeämpää ja jotenkin virtaavampaa kuin ennen. On ollut ihanaa, että olen sittenkin säästänyt rakastamiani, mutta liian pieniksi käyneitä vaatteita. Kun pieni turvokki lähti pois, minulla oli kivoja show-vaatteita taas käytössä.

 

Vierailija

Televisiosta tuttu Jaakko Selin jätti vehnän pois: "Näin lähti äijämaha"

Vehnästä tehdään aina syntipukki. Pitäisi muistaa, että täysjyvävehnä on ravintosisällöltään rukiin veroista. Vehnästä kun puhutaan, useimmiten tarkoitetaan valkoisia vehnäjauhoja. Itse kun jauhaa jyvät, tietää saavansa aitoa tavaraa. Siitä voi keitellä marja- tai hedelmäpuurot ja käyttää leivonnassa hienoksi jauhetuttuna. Lukekaa vaikka Finelistä, miten on.
Lue kommentti
Perunapropaganda

Televisiosta tuttu Jaakko Selin jätti vehnän pois: "Näin lähti äijämaha"

Eli toisin sanoen painoa tippui lähinnä liian pitkälle prosessoidun ruuan ja alkoholin välttelyllä. On täyttä humpuukia vältellä vehnää, ellei sitten satu olemaan keliaakikko. Usein Wheat Belly -kirjaa ja sen kaveria Grain Brain -kirjaa käytetään vähähiilihydraattisen ruokavalion etujen ajamiseksi, mutta niissä esitetyt väitteet ovat tieteellisesti monesti heikkoja. (Ks. https://www.drmcdougall.com/misc/2014nl/jan/smoke.htm ) Mitä muuta löytyy ruokien ainesosaluetteloista lähes aina?...
Lue kommentti

Vantaalainen Ritva Aumo, 54, kärsi vatsakivuista jo pikkytyttönä. Uusi ruokavalio toi avun – ja onneksi sitä ei tarvitse noudattaa ryppyotsaisesti.

Vatsakipuni alkoivat 7-vuotiaana, kun menin kouluun. Iltaisin vatsaani nipisti ja vihloi ja oli vaikea saada unen päästä kiinni.

Lääkärit eivät löytäneet minusta vikaa. Myöhemmin tajusin, että kivut liittyivät stressiin ja jännittämiseen.

Parikymppisenä sain diagnoosin: ärtyneen paksusuolen oireyhtymä. Nykyään tilaa kutsutaan ärtyvän suolen oireyhtymäksi. Sain lääkettä närästykseen ja turvotukseen sekä ohjeet välttää kahvia ja rasvaista ruokaa. Vatsakivut eivät kuitenkaan hellittäneet.

Pahinta oli turvotus. Suolisto oli täynnä ilmaa ja vatsa pullisteli kuin olisin ollut kuudennella kuukaudella raskaana. Kivut olivat kovat ja voin välillä pahoin, varsinkin jos piti istua pitkiä aikoja. Söin pahoinvointilääkkeitä. Vatsani ja suolistoni tähystettiin useaan kertaan, mutta mitään ei löytynyt.

Bakteerit juhlivat

Ärtyvän suolen oireyhtymää eli IBS:ää on kahta sorttia: ripuli-IBS ja ummetus-IBS. Olin tyytyväinen, että omani oli ummettavaa laatua. Se ei rajoita elämää niin paljon kuin ripuli.

Olin joskus lukenut lehdestä fodmap-ruokavaliosta suolistovaivojen hoidossa, mutta olin ennakkoluuloinen enkä siksi innostunut siitä. Fodmap tarkoittaa paksusuolessa fermentoituvia eli käyviä hiilihydraatteja, joita on monissa ruoka-aineissa. Pelkäsin, etten pystyisi syömään juuri mitään.

Pari vuotta sitten kerroin työpaikkalääkärille oireistani ja hän sanoi: "Jos syöt vehnää ja sokeria, bakteereilla on suolessasi juhlat."

Aloin ensimmäistä kertaa ymmärtää, että vatsavaivojen ja syömäni ruuan välillä oli yhteys. Menin ravintoterapeutille, jonka kanssa juttelimme lisää fodmap-ruokavaliosta.

Kiellettyjen ruoka-aineiden listalla oli monia, joista pidin. Nyt jätin ne syömättä: pavut, kikherneet, linssit, punajuuret, avokadot ja maa-artisokan sydämet. Pasta ja leipä vaihtuivat gluteenittomiin, maitotuotteet laktoosittomiin. Söin paljon kasviksia, rasvaa välttelin.

Suolistoni rauhoittui ja vatsakivut hellittivät. Kivuissa oli pahinta niiden epämääräisyys. En koskaan tiennyt, mistä ne johtuivat ja miten kauan ne kestäisivät. Kaikki muuttui selkeäksi. Jos syön tiettyjä ruoka-aineita, vatsani reagoi.

En halua pingottaa

Ravintoterapeutin mukaan akuutissa vaiheessa fodmap-ruokavaliota kannattaa noudattaa tiukasti, mutta oireiden hellittäessä voi syödä rennommin. Joustavuus sopii minulle. En esimerkiksi halua ottaa omia eväitä mukaan kyläreissuille.

"Keltasipulista saan ikävät väännöt, mutta punasipuli sopii vatsalleni."

Osa "kielletyistä" ruoka-aineista sopii kuitenkin osalle potilaista. Jos vatsani on kunnossa, pystyn syömään esimerkiksi kukkakaalia ja parsakaalia kypsennettyinä, mutten raakana. Keltasipulista saan ikävät väännöt, mutta punasipuli sopii vatsalleni. Pystyn myös silloin tällöin syömään palan vehnäpatonkia salaatin kanssa tai kuivahtanutta ruisleipää. Testaamalla olen löytänyt rajani.

Välillä syön rennommin ja vatsani oireilee enemmän. Kestän sen, koska tiedän sen johtuvan valinnoistani.

Ärtyvän suolen kanssa pitää nukkua hyvin, välttää stressiä ja harrastaa liikuntaa.

Myös riittävä veden juominen on tärkeää. Pyrin juomaan töissä puoli litraa aamupäivällä, toisen satsin iltapäivällä.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2017.

Mikä ihmeen FODMAP?

  1. Noin joka kymmenes suomalainen kärsii ärtyvän suolen oireyhtymästä. Se on tila, jossa ruoansulatuskanava – etenkin suolisto – on ylivirittynyt ja liian herkkä ärsykkeille. Tutkimuksissa kolme neljästä potilaasta on hyötynyt fodmap-ruokavaliosta.
  2. Fodmap on lyhennys englannin kielen sanoista Fermentable Oligo-, Di- and Monosaccharides and Polyols. Kyseessä ovat huonosti imeytyvät hiilihydraattiyhdisteet, jotka alkavat käydä eli fermentoitua paksusuolessa. Ruokavaliossa pyritään rajoittamaan fodmap-yhdisteiden saantia niin, että herkän vatsan ja suoliston oireet pysyvät hallinnassa.
  3. Fodmap-ruokavaliota noudattava seuraa yksityiskohtaisia sallittujen ja kiellettyjen ruoka-aineiden listoja. Lisäksi löytyy lista ruoka-aineista, joita voi mahdollisesti syödä pieniä annoksia kerrallaan. Niiden sopivuus itselle jokaisen pitää testata itse.

Lähde: Leena Putkonen: Superhyvää suolistolle! Otava 2016.

Etsitkö edelleen suosikkituoksuasi? Nämä erinomaiseksi todetut tuoksut herättävät varmasti huomiota hyvällä tavalla. Nimikkotuoksu kuvastaa paitsi omaa tyyliäsi, myös persoonaasi. Kun se istuu saumattomasti, ihmiset liittävät sen sinuun vielä vuosia myöhemminkin.

Tuoksutko itseltäsi?

Tuoksu on nopea ja intiimi keino tehdä vaikutus, herättää tunteita ja luoda muistoja. Sen voimalla voi todella matkustaa ajassa.

Tuoksumuisto on yksi pisimpään kestävistä muistijäljistä, joten siitä kannattaa tehdä miellyttävä. Aivot käsittelevät tuoksut samassa osassa kuin tunteet, niinpä yhdistämme ne mieleenpainuviin asioihin jopa paremmin kuin kuvat tai äänet.

Nimikkotuoksu kannattaa valita huolella. Se on käyntikortti, johon saatat leimautua ikuisiksi ajoiksi. Sitä on myös hyvä välillä päivittää, sillä et välttämättä halua korostaa itsessäsi samoja asioita kuin vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten.

Keräsimme pienen kokoelman kevääseen sopivista klassisista tuoksuista, joissa on ”sitä jotain”.

Vinkki! Testaa tuoksua aina omalle iholle ennen ostopäätöstä, ja seuraa, millaiseksi se muuntuu ajan kuluessa.

1. Hedelmäisen herkullinen

Upeat Atelier Cologne -artesaanituoksut saapuivat Suomeen. Sarjan Joie de Vivre -linjasta löytyvä Orange Sanguine Cologne Absolue on todellakin kuin suihkaus sitruksista elämäniloa.

Tuoksunuotit: veriappelsiini, pomeranssi, punainen mandariini, jasmiini, geranium, mustapippuri, tonkapapu, santelipuu ja setripuu.

Ensisuihkaus on aurinkoisen makea, mehukas ja raikas. Erittäin autenttinen, pirskahteleva appelsiinituoksu pehmenee hiljalleen iholla vihreiden vivahteiden mukana.

Kesto iholla on kiitettävä, hedelmäisyyden erottaa useiden tuntienkin kuluttua. Tämä puhdas tuoksu sopii erinomaisesti myös tuoksusekoitukseen eli yhdistettäväksi vaikkapa ruusutuoksun kanssa. Kesän hittituoksu!

Hinta: 60 e/30 ml, 110 e/100ml, 165 e/200ml.
Saatavana: Stockmann Keskusta, Helsinki ja stockmann.com.

2. Pehmeän kukkainen

Estée Lauderin tyttärentyttären Aerin Lauderin luomasta tuoksukokoelmasta erottuu suloinen syreenituoksu Aerin Lilac Path EdP.

Tuoksunuotit: galbanum, syreeni, jasmiini, angelica eli väinönputki ja appelsiininikukka.

Kukkainen ja kuulas syreeni kietoutuu kermaisen pehmeisiin elementteihin. Tämä tuoksu on kuin äidin halaus: suloinen, lämmin ja pehmeä. Sopii täydellisesti herkkää, keväistä ja sympaattista tuoksua etsivälle.

Kenelle?

Tuoksukonsulentin mukaan tämä pullo ja tuoksu vetoavat erityisen voimakkaasti lahjaostoksilla oleviin miehiin. Loistovalinta kenelle tahansa kukkaistuoksuista pitävälle.

Hinta: 139 e/50 ml.
Saatavana: Stockmann Keskusta, Helsinki ja stockmann.com.

3. Viehättävän vehreä

Vuonna 1970 Gabrielle Chanel loi Eau de Toiletten nimeltään No 19. Nimensä tuoksu sai hänen omasta syntymäpäivästään. Kirpeän vihreä klassikko synnytti vuonna 1988 myös parfyymin; No 19 EdP on tyrmäävän tyylikäs luomus ja erityisen altis herättämään kanssaihmisissä ihastuneita nuuhkaisuja.

Tuoksunuotit: vihreät elementit, ruusu, iiris, kielo, sammal ja vetiver.

Viileä, jopa rapea vehreys muuntuu iholla metsäisemmäksi ja aavistuksen kukkaisemmaksi vivahteeksi, joka kestää pitkään. Hiukan käyttäjänsä ihosta riippuen tämä tuoksu hurmaa joko puhtaalla, lähes saippuaisella naisellisuudella tai jopa androgyynillä viileydellään.

No 19 -tuoksuperheestä löytyy EdT:n ja EdP:n lisäksi vielä Poudré EdP -versio, joka vie kirpakan kukkaisuuden ihastuttavasti puuterisempaan ja silkkisempään suuntaan.

Kenelle?

Tyylikästä, eloisaa ja ajatonta klassikkotuoksua etsivälle.

Hinta: No 19 EdP, 82,20 e/35 ml.
Saatavana: Saatavana useimmista tavarataloista.

4. Intiimisti ruusuinen

Elegantin korumerkki Boucheronin Quatre en Rose EdP on hurmaava ja onnistunut ruusutuoksu.

Tuoksunuotit: davana-kasvi, mustaherukka, mandariini, ruusu, jasmiini, persikan kukka, patsuli ja vetiver.

Ilmavat ja kuulaat elementit mustaherukka, mandariini ja persikan kukka pitävät ruusuisen tuoksun raikkaana ja kaukana tunkkaisesta. Jasmiini ja patsuli tuovat sensuellia syvyyttä, joka sulaa kauniisti kuulaisiin aromeihin.

Muodostaa ihosta riippuen joko makean marjaisen tai pehmeän, jopa maanläheisen lopputuntuman.

Kenelle?

Sensuellia ruusutuoksua etsivälle.

Hinta: 53 e/30 ml.
Saatavana: Sokos-tavarataloista.

5. Huumaavan nostalginen

1960-luvulla perustetun ranskalaisen parfyymitalon Diptyquen uutuus on persoonallinen Tempo. Tämä aromaattinen ja mausteisen makea tuoksu saattaa hyvinkin olla tulevaisuuden klassikko.

Tuoksunuotit: bergamotti, pippuri, myskisalvia, orvokki, patsuli ja mate.

Ehdottoman omintakeinen patsulituoksu. Pehmeät puun aromit, yrttinen patsuli ja makean lämmin mausteisuus vievät vintagemaisessa tunnelmassaan 60-luvulle. Tempo onnistuu silti olemaan ajattoman hienostunut ja jopa juovuttavan dekadentti.

Tässä tuoksussa on aimo annos maskuliinisuutta ja unisex-tuoksuna sen saattaa joutua jakamaan puolisonsa kanssa.

Kenelle?

Asennetta ja nostalgiaa arvostavalle rohkelikolle.

Hinta: 125 e/75 ml.
Saatavana: Petit St Louis, Lahti, p. 044 73 454 90 ja netissä shop.petitstlouis.fi