Matkailutoimittaja Jaakko Selin päätyi erilaisten dieettikokeilujen jälkeen vehnättömälle ruokavaliolle. Siitä koitui paljon hyvää, mutta suurin juttu oli mahan ympäriltä kadonnut höttökerros.

"Olen syönyt hirveästi makeaa, suorastaan elänyt sillä. Leivonnaisia ja suklaata, ei niinkään limuja tai irtokarkkeja. Lisäksi pitsat ja pastat ovat kuuluneet gourmet-versioina ruokavaliooni – matkustanhan Italiaankin joka toinen kuukausi.

Vehnän ja sokerin syönnin lopettamisen syy ei ollut äkillinen terveysongelma. Minua vain alkoi mietityttää noiden ainesten ylivalta ruokavaliossamme. Lisäksi minulle oli 57 ikävuoteen mennessä kasvanut äijämaha, joka oli ainakin osin tullut pullan ja suklaan puputtamisesta, viinistäkin varmasti. Sisäelinteni ympärille oli epäilemättä kertynyt rasvaa, ja sen aiheuttama vyötärölihavuus alkoi kasvattaa paineita laihduttaa.

Kilot tulivat salakavalasti joka puolelle. Niska tukevoitui, jalat paksunivat, vartalosta tuli tynnyrimäinen. Siilitukkani korosti pään pökkelömäisyyttä, näen sen valokuvista vasta nyt.

Hain kahvia ja donitseja McDonaldsista. 

Kun olin nelikymppinen, olin töissä Hesarin Kuukausiliitteessä ja matkustelin muoti- ja kuvausasioissa kaikkialla. Opin juomaan kuohuviiniä ja viettämään löhölomia syrjäisillä saarilla. Kotini viereen oli tullut McDonalds, josta iltaisin hain jopa kahvia ja donitseja, kun en itse jaksanut laittaa syötävää.

Säästin pisteitä valkoviiniin

Kävin työasioissa Painonvartijoiden lanseerauksessa, jossa esiteltiin pistelaskurit miehille. Siellä oli myös lehdistölle tarjolla ihanneruoka-annokset ja sain aloituspaketin. Kaikki tuntui helpolta ja niin miehekkäältä – systeemiin ei kuulunut mitään tapaamisia tai punnistuksia. Päätin kokeilla sitä harrastuksena. Elettiin muistaakseni vuotta 2001.

Aloituspaketin mukana tulivat kiva mekaaninen laskuri, askelmittari ja mittanauha. Sain puolison mukaan, ja projekti teki elämästämme antoisaa ja vitsikästä. Kaverit pyörittelivät päätä ja alkoivat kyllästyä meidän laskurijuttuihin. 

Söimme enemmän kuin koskaan ja hyvin. Join ainoastaan valkoviiniä, jota varten säästin pisteitä koko viikon. Sain sitten perjantaina vetäistä pullollisen tuosta vaan. Appelsiineja meni kilokaupalla, koska niistä ei kertynyt yhtään pisteitä. Makeaakin saatoimme syödä sekä rasvaa ja vehnää.

Aloittaessani Painonvartijoiden ohjelman painoin vajaat 90 kiloa. Kolmen kuukauden jälkeen oli paino tippunut 72:een kiloon. Lukio- ja armeijapainoon!

Kaikki kaverini sanoivat, että nyt lopetat. Näytin kuulemma ihan sairaalta. Moni luuli, että mulla on AIDS. Minä poika menin Tallinnaan ja ostin 500 eurolla uudet vaatteet.

Vähitellen elämä palautui tavalliseksi, mutta mahdottomimmat kermakastikkeet ja juustokuorrutukset jäivät pois ruokavaliosta. Kilot eivät koskaan tulleet ihan kokonaan takaisin.

Olin kuin krapulassa 

Puvustin leffaa, jonka pääosassa oli Sanna-Kaisa Palo, ja kuulin häneltä eloisia tarinoita vehnättömästä dieetistä. Kilot kuulemma lähtivät, mutta helppoa se ei ollut. Sanna-Kaisa oli purskahtanut ravintolassa itkuun, kun oli kuullut viereisestä pöydästä äänen, joka syntyy rapeakuorisen patongin murtamisesta.  

Minusta vehnättömyys kuulosti hyvältä jutulta, ja kiinnostuin asiasta jo silloin.

Myöhemmin joku tyyppi tuli kapakassa sanomaan minulle, että ”Jaakko sun oranssichakra on ihan tukossa. Sun mahassa on liikaa vehnää tukkimassa”. Lopetin oranssien vaatteiden käytön ja taisin välttää pari viikkoa vehnää.

En ole koskaan ollut niin kipeä kuin niinä viikkoina, jotka olin ilman sokeria.

Kaksi vuotta sitten kokeilin jättää sokerin ihan kylmiltään. Se oli tosi suuri muutos, koska olin siihen asti napannut lisäenergiaa Geisha-patukoista ja hukuttanut nälkäni pullaan. Sitä meni muuten todella paljon tuossa vaiheessa.

En ole oikeastaan koskaan ollut niin kipeä kuin niinä kolmena viikkona, jotka olin ilman sokeria. Päätä särki koko ajan, ja olo oli kuin krapulassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli mustat silmänaluset. En nukkunut ja olin äreä.

Kokeilimme kaikki korvikesokerit

Terveyskauppaan meni omaisuus, kun testasimme kaikki mahdolliset teko- ja korvikesokerit steviasta maltoliiniin. Stevian käyttöä olemme jatkaneet. Pitää vain osata valita oikea stevia-tuote ja käyttää sitä maltillisesti. Kumppani opetteli leipomaan ilman sokeria, ja se on silkkaa kemiaa.

En kuitenkaan pystynyt teeskentelemään, että taatelisuklaa maistuisi oikeasti suklaalle. Lisäksi patukalla oli hintaa 4,75 e. Lopetin kolmen viikon jälkeen ja päätin pysyä suklaan syönnissä kohtuudessa.

Sitten koitti kiireisen ja rikkinäisen kesän, yltäkylläisen Kreikan-loman ja kaikenlaisten kekkerien jälkeinen elokuu. Nyt kun katson lomakuvia, en voi uskoa, mikä möhömaha minulla oli. Ja kaikki se sisäelinten ympärille kerääntynyt rasva!

Joka ikisessä tuotteessa oli vehnää!

Kumppanin kanssa ajateltiin karsia ihan vähän vehnää ja kenties sokeria samalla. Emme lyöneet lukkoon mitään aikatauluja, ja kaikki alkoi vähän kuin harrastuksena. Kävimme vaa’alla ja vessan seinän vaaleanpunaiseen post-it-lappuun kirjoitin 83,1 kg. Päivämäärä oli 28.8.

Yllätyimme, miten joka ikisessä tuotteessa on vehnää.

Uusi elämä olikin kivaa – ja kallista. Emme hankkineet sen kummemmin tietoa gluteenittomuudesta, aloimme vain kaupassa tutkia tuoteselosteita. Se johti siihen, että kauppareissut venyivät vartista kahteen tuntiin, ja mukaan piti ottaa vahvimmat lukulasit. Yllätyimme, miten joka ikisessä tuotteessa on vehnää. En tiennyt, että lakutkin ovat käytännössä vehnää, juomissa on vehnää.

Sallimme itsellemme sataprosenttisen rukiin. Kyllä siinäkin on varmaan gluteenia, mutta se ei ollutkaan meidän suurin vihollisemme. Kartoimme vehnää.

Harrastus kävi jännittäväksi ja palkitsevaksi. Gluteeniton ja sokeriton tuote oli löytö ja aarre. Luontaistuotekauppias varmasti hieroi käsiään, kun taas ilmestyimme kauppaan. Kokeilimme kaiken gluteenittoman kookosjauhoista, maissin, hirssin, pellavan, tapiokan, tattarin ja riisin kautta perunajauhoihin. 

Tattarista saa vaikka mitä

Maistelimme kaikenlaiset siemenet ja pähkinät. Söimme kuukauden pellavansiemeniä. Sitten kurpitsansiemeniä. Latasimme erilaisia pähkinöitä purkkeihin ympäri huushollia. Ne olivat mukavia, vaihtuvia yllätyksiä.

Gluteenittoman letun paistamisesta tuli seikkailu, ja joskus siitä tuli blini. Testiryhmänä käytimme kumppanin tietämättömiä lapsiraukkoja, jotka ihmettelivät mökillä, miksi isin letut ei oikein maistu isin letuilta. Valehtelimme, että se johtuu kaasuhellasta. Läpi meni! He sentään saivat peittää letut sokerihillolla. Me söimme ne pelkkien marjojen kera tai otimme torilta löytämiämme suomalaisen valmistajan ihania täysin sokerittomia metsämarjahilloja. Kalliita siis.

Kiinnostuin tattarista. Huomasin, että siitä saa vaikka mitä, eikä se ole ollenkaan niin ”venäläistä” tai rustiikkista kuin luulisi.

Toinen oppi oli erottaa jauhe ja jauho. Kookosjauhe ja -jauho ja varsinkin mantelijauhe ja -jauho ovat tyystin eri asioita, ja aivan eri hintaisia. Nämä asiat oppii, kun kotona kauhistelee terveyskaupan kassakuittia.

Hankimme myös superlaadukkaan blenderin ja aloitimme smoothie-elämän. Vähän sen trendikkyys tyrkki silloin, mutta nyt en vaihtaisi aamuisia päärynä-selleri-manteli-jugurtti-sotkuja enää mihinkään. Maha kiitti.

Kirja oli niin hyvä, että ostin sen joululahjaksi kaikille kavereille.

Painoni sahasi, mutta se ei koskaan palannut kovin suuriin lukemiin. Suunta oli hitaasti ja hitaasti alaspäin.

Huomasimme olevamme keskellä trendiä, kaikki muut vain puhuivat gluteenittomuudesta. Löysin William R. Davisin kirjan Eroon vehnästä (Wheat Belly). Se oli parasta syömisen jälkeen. Kirja oli niin amerikkalaisen herkullisesti kirjoitettu, että se meni alas sekunnissa kuin bebe-leivos aikoinaan. Lääkärin arvovalta, valtava viitemäärä ja kiihkoton ote sai minut uskomaan kaiken. Kirja kertoo vehnän historian, ja se on kuin salapoliisiromaani.

En tiennyt esimerkiksi sitä, että syömme täysin erityyppistä vehnää kuin vanhempamme 1950-luvulla. En sitäkään, että ehkä maailman suurin nälänhätä saatiin estettyä keksinnöllä, josta myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto ja joka nyt aiheuttaa suuret ja kalliit elintasosairaudet.

Kirja oli mielestäni niin hyvä, että ostin pokkarikaupat tyhjiksi. Kaikki kaverini saivat opuksen joululahjaksi.

Pöhötys katosi kasvoista 

Kirjan luettuani tiesin, että ruokavaliota kannattaa jatkaa. Yhteenvetona vehnättömän  ja vähäsokerisen ruokavalion eduista saatoin listata itselleni:

Sokerin katoamista en edes huomannut, eikä se tuntunut miltään. Viikon kuluttua aloittamisesta nukuin sikeästi ja rauhallisesti pitkiä öitä. Olin ennen todella aamu-uninen ja kurja herääjä. Nyt hyppäsin sängystä iloisena ja virkeänä. En kaivannut edes kahvia.

Mahan ympäriltä katosi höttökerros. Oudot mahakivut katosivat. 

Suurin asia oli turvotuksen katoaminen. Mahan ympäriltä katosi ilmava höttökerros. Istuessani ahtaissa tiloissa en tuntenut enää pakuraa mahan etuosassa, enkä kovia jenkkakahvoja, vaikka ne siellä vielä osin olivatkin. Mukulakivillä ajellessa en tuntenut ihossani, kasvoilla tai vartalossa, enää hyllyvää tutinaa.

Kasvoista katosi pienen pieni, mutta tunnistettava pöhötys. Ryppyjä näkyi ehkä enemmän, mutta silmät ja katse olivat terästyneet – luomet eivät olleet niin turvoksissa.

Oudot mahakivut ja ajoittaiset pistokset katosivat. Vatsa alkoi myös jutella eri tavalla kuin ennen. Se ei murissut, vaan naukui ja vislaili joskus aivan hulvattoman hullusti tunninkin verran. Se oli ihan miellyttävää.

Sanotaan nyt tämäkin: löysät vatsat katosivat tyystin. Edes aamun musta kahvikuppi ei löysyttänyt vatsaa. Uloste oli kiinteää ja kulki säännöllisesti ja helposti.

En pystynyt syömään suklaata loppuun 

Syömme nykyisin paljon kalaa, liha ei kuulu keittiöömme. Vihanneksia ja juureksia käytämme ehkä tavallista perhettä enemmän, ja siinä olemme ennakkoluulottomia. En halua kutsua tätä dieetiksi, vaan harrastukseksi.

Emme kuitenkaan kuvitelleetkaan viettävämme perhejoulua ilman herkkuja ja makeaa. Kysymys ei olisi ollut herkkujen sallimisesta suurena juhlapäivänä vaan siitä, että emme halunneet kahlita itseämme. Jos mieli tekee siitä vaan.

Järjestimme ison, ihanan perinnejoulun perheelle mökille. Mukaan olimme ladanneet kaikki mahdolliset herkut kaikille. Olimme kuitenkin tehneet jotain pientä erilaista valmiiksi itseäkin varten, ihan varmistukseksi. Osasta joululaatikoista oli jätetty korppujauhokuorrutus tai siirappi pois. Mukaan oli pakattu erilaisia vehnättömiä jauhoja, steviaa ja jänniä reseptejä leivonnaisia varten.

Ihmettelin, miten olin voinut joskus syödä suklaata kuin leipää.

Tuloksena oli sataprosenttisesti vehnätön joulu. Vehnättömät piparit, veriappelsiinitartaletit ja passion Brita-kakku taisivat olla pöydän halutuimmat herkut.

Yhtenä pyhäiltana nappasin suuhun suklaan palasen. En meinannut jaksaa imeä sitä loppuun asti. Ihmettelin, miten olin voinut joskus syödä suklaata kuin leipää, suoraan levystä pureskellen. Ei se pahaa ollut, muttei maistunut millekään. Ei edes aidolle kaakaolle, jonka makuun olin itse tehdyillä herkuilla päässyt.

Kokeilin vielä Geisha-konvehtia. Se oli parempaa ja olisi saattanut johtaa ahmimiseen, mutta se maistui aivan liian makealta. Siinä olivat joulun syntiherkut! En tuntenut luopuvani mistään.

Tulin sokerihumalaan Jaffa-pullosta

Saatan olla maailman ainoa ihminen, joka tekee säännöllisesti Italiaan muutaman päivän reissuja eikä syö kertaakaan pizzaa tai pastaa.

Vastikään teetin itselleni sokerimyrkytyksen. Olin saanut vatsataudin, enkä voinut syönyt vähään aikaan mitään. Olo meni niin heikoksi, etten keksinyt muuta kuin vanhan konstin lapsuudesta: keltaisen Jaffan. Piti saada nopeasti energiaa. Huikkasin puolikkaan pullon Jaffaa, joka maistui kitkerältä ja samalla miltei liimasi suun kiinni sokerillaan. Olo parani sekunnissa ja tuntui, että voisin tehdä yhtäkkiä mitä vaan. Olin ilmiselvästi humalassa!

Ylipäätään elämä on ollut nyt virkeämpää ja jotenkin virtaavampaa kuin ennen. On ollut ihanaa, että olen sittenkin säästänyt rakastamiani, mutta liian pieniksi käyneitä vaatteita. Kun pieni turvokki lähti pois, minulla oli kivoja show-vaatteita taas käytössä.

 

Vierailija

Televisiosta tuttu Jaakko Selin jätti vehnän pois: "Näin lähti äijämaha"

Vehnästä tehdään aina syntipukki. Pitäisi muistaa, että täysjyvävehnä on ravintosisällöltään rukiin veroista. Vehnästä kun puhutaan, useimmiten tarkoitetaan valkoisia vehnäjauhoja. Itse kun jauhaa jyvät, tietää saavansa aitoa tavaraa. Siitä voi keitellä marja- tai hedelmäpuurot ja käyttää leivonnassa hienoksi jauhetuttuna. Lukekaa vaikka Finelistä, miten on.
Lue kommentti
Perunapropaganda

Televisiosta tuttu Jaakko Selin jätti vehnän pois: "Näin lähti äijämaha"

Eli toisin sanoen painoa tippui lähinnä liian pitkälle prosessoidun ruuan ja alkoholin välttelyllä. On täyttä humpuukia vältellä vehnää, ellei sitten satu olemaan keliaakikko. Usein Wheat Belly -kirjaa ja sen kaveria Grain Brain -kirjaa käytetään vähähiilihydraattisen ruokavalion etujen ajamiseksi, mutta niissä esitetyt väitteet ovat tieteellisesti monesti heikkoja. (Ks. https://www.drmcdougall.com/misc/2014nl/jan/smoke.htm ) Mitä muuta löytyy ruokien ainesosaluetteloista lähes aina?...
Lue kommentti

Lippaluomi on yläluomileikkauksen yleisin syy. Hyvä tulos saadaan sekä veitsellä että laserilla, kertoo silmätautien erikoislääkäri, silmäkirurgi Kaarina Vannas.

1. Miksi luomet roikkuvat?

Yläluomet veltostuvat kaikilla iän myötä. Ihon kimmoisuus heikkenee, koska elastaanin, kollageenin ja veden osuus ihosta vähenee. Luuston muotokin muuttuu.

Perinnölliset tekijät vaikuttavat muutoksen suuruuteen ja vauhtiin, eli jos vanhemmilla on roikkuvat luomet jo varhaisella iällä, niin on heidän lapsillaankin.

Pahimmillaan luomi estää näkemisen kokonaan.

2. Johtuuko luomien roikkuminen aina samasta syystä?

Ei. Roikkuvat yläluomet voivat tarkoittaa lippaluomea, kulmakarvan roikkumista tai riippuluomea.

Lippaluomi ja kulmakarvan laskeutuminen ovat oikeastaan sama asia: yläluomien ja otsan alueen kudos on painunut alaspäin ja yläluomet muodostavat ikään kuin lipat silmien päälle.

Riippuluomi eli ptoosi taas tarkoittaa sitä, että yläluomea nostava lihas on venynyt, osittain irronnut tai halvaantunut, jolloin yläluomi ei aukea normaalisti. Pahimmillaan luomi estää näkemisen kokonaan.

3. Korjaako leikkaus kaikenlaisen luomien roikkumisen?

Kyllä. Useimmiten tehdään lippaluomien korjauksia. Tyypillisiä potilaita ovat yli viisikymppiset naiset ja yli kuusikymppiset miehet. Raskaat luomet aiheuttavat muun muassa toiminnallista epämukavuutta, päänsärkyä ja silmien seudun väsymistä erityisesti lähityössä.

Yksityisellä Kela korvaa noin kymmenen prosenttia, kun leikkaus on tehty lääketieteellisen perustein.

4. Milloin leikkaus voidaan tehdä julkisella puolella?

Silloin kun luomen roikkuminen aiheuttaa toiminnallista haittaa ja esimerkiksi rajoittaa näkökenttää. On määritelty valtakunnalliset  kriteerit, joiden mukaan leikkaus on lääketieteellisesti perusteltu ja voidaan tehdä julkisessa terveydenhuollossa:

  • Ylimääräinen iho painaa silmäluomia niin, että yläluomet kääntyvät sisäänpäin ja ripset hankaavat silmiä.
  • Iho peittää näkökenttää niin, että siitä on haittaa.
  • Yläluomen reuna on laskeutunut alle kahden millimetrin päähän mus­tuaisen keskikohdasta.
  • Yläluomella esiintyvät, ihon hautumisesta johtuvat haavat tai tulehdukset.

Jos leikkauttaa silmäluomensa yksityisesti, Kela korvaa noin kymmenen prosenttia kuluista silloin, kun leikkaus on tehty lääketieteellisen perustein. Silloin potilas on myös oikeutettu palkalliseen sairauslomaan.

Yksilöllistä suunnitelmaa noudatetaan millimetrin tarkasti.

5. Miten lippaluomen leikkaus tehdään?

Toimenpide hoituu paikallispuudutuksessa. Poistettava ihoalue piirretään leikattavalle alueelle. Leikkauksessa muotoillaan silmäluomipoimu ja iho suljetaan ompeleilla.

Nykyään jokaiselle potilaalle tehdään yksilöllinen suunnitelma, jota noudatetaan millimetrin tarkasti. Suunnitelmassa otetaan huomioon myös rasvakudoksen tila. Toisinaan silmämunaa ympäröivä rasva on työntynyt eteenpäin luomen alueelle, ja tällöin ylimääräinen rasva poistetaan leikkauksen yhteydessä.

6. Voiko leikkaus mennä pieleen?

Ammattilaisen käsissä se on äärimmäisen harvinaista. Tärkeää on silmän alueen puhtaus ja hyvä hoito leikkauksen jälkeen tulehdusten välttämiseksi.

Julkisella puolella hinnaksi tulee pari sataa euroa.

7. Mitä yläluomileikkausmaksaa?

Julkisella puolella hinnaksi tulee pari sataa euroa. Yksityisellä puolella hinnat alkavat noin tuhannesta eurosta ja ovat keskimäärin 1 500 euron vaiheilla. Kannattaa kysyä ennen toimenpidettä kokonaisuuden hinta, koska usein päälle tulevat esimerkiksi poliklinikkamaksu ja tikinpoiston hinta. Jos leikkaus tehdään esteettisistä syistä, Kela-korvausta ei tule, ja potilas joutuu vielä maksamaan kirurgin palkkiosta 24 prosentin arvonlisäveron.

8. Mitä leikkauksen jälkeen pitää ottaa arjessa huomioon?

Auringolta kannattaa suojautua tehokkaasti noin puoli vuotta leikkauksen jälkeen. On myös maltettava odottaa meikkauksen aloittamista. Haavojen on hyvä antaa parantua pari viikkoa rauhassa. Meikki sinänsä ei ole huono asia, mutta meikkiä poistaessa silmää joutuu hankaamaan ja venyttämään, mikä ei tee hyvää vasta leikatulle alueelle.

Vertaile hintoja

  • Aava, useita paikkakuntia 1190 e
  • Cityklinikka, useita paikkakuntia 990 e
  • Clinic Estetic, Helsinki 1500 e
  • Eiran sairaala, Helsinki 1495 e
  • Estetiikka Mansurow, Turku 990 e
  • Mehiläinen, useita paikkakuntia, 1500 e
  • Pihlajalinna Laser Tilkka, Helsinki 1699–1849 e
  • Terveystalo,useita paikkakuntia, alkaen 1426 e
  • Silmäsairaala Valo, Helsinki ja Kouvola 1390 e
  • Sairaala KL, Jyväskylä ja Helsinki 1080 e
  • Plastic Surgery Center, useita paikkakuntia 2420 e

Meikkaus vai leikkaus?

Jos leikkaus hirvittää, voit avartaa katsettasi meikillä. Opettele muutama niksi, joilla saat silmät näyttämään suuremmilta.

  1. POHJUSTA luomet luomenpohjustusvoiteella, siten väri pysyy paremmin.
  2. TAPUTA tummaa luomiväriä koko liikkuvalle luomelle, luomivakoon ja siitä kulmaluun päälle niin, että luomiväri näkyy silmän päällä, kun katsot kohtisuoraan peiliin. Liikkuvalle luomelle voit levittää vaaleampaa sävyä, jos haluat. Mattaväri on parempi kuin helmiäis- ja metallisävyt.
  3. RAJAA luomet kevyesti aivan ripsien tyvestä. Aloita sisänurkasta ja paksunna hieman ulko-nurkkaa kohden. Käytä ripsiväriä reippaasti.
  4. SIISTIT KULMAT avartavat katsetta, nypi hajakarvat pois. Kovin kaarevat kulmakarvat saavat raskaat luomet näyttämään pulleammilta, joten kannattaa muotoilla kaari hieman kulmikkaammaksi tai suoremmaksi.

Kuusikymppinen Sinikka päätti leikkauttaa lippaluomet. Millaista se oli? Lue Sinikan kokemuksista sekä päiväkirjamerkintöjä toipumisesta:

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehdessä 3/2018

Roikkuvat yläluomet kiusaavat monia, mutta korjausleikkaus saattaa pelottaa. Kuusikymppinen Sinikka Klemettilä kyllästyi paineentuntuun silmänseudulla ja leikkautti luomet yksityisessä lääkärikeskuksessa.

Kyllä sinun kannattaisi leikkauttaa nuo yläluomet, sanoo silmälääkäri yhtäkkiä, kun olen uusimassa silmälaseja.

Mitä? Minunko? Olen yllättynyt. Tiedän kyllä, että minulla on raskaat luomet. Sukukuvissa vastaan tulee joukko samanlaisia koirankatseita, olivatpa kuvat isän tai äidin puolelta sukua. Mutta leikkaus ei ole juolahtanut mieleeni.

”Yläluomet roikkuvat varjostamassa näkökenttää.”

Lääkäri työntää peilin kasvojeni eteen ja kohottaa luomipoimua sormillaan.

– Katso nyt. Molempien silmien yläluomet roikkuvat varjostamassa näkökenttää.

Niinpä todella. En ole vain kiinnittänyt asiaan huomiota. Vai olenko sittenkin? Joka kerta, kun katson peiliin, nostan otsalihaksella silmäluomia, jotta katse olisi virkeämpi. Ele on niin automaattinen, etten ole sitä tiedostanut.

Kestääkö kukkaro?

Lääkärin kommentti jää mieleeni muhimaan, ja aika ajoin tarkkailen silmieni jaksamista. Tietokonetyöläisenä huomaan, että yleensä puolenpäivän jälkeen silmät alkavat väsyä ja otsalihas on lujilla. Suljen silmiä ja pyyhin luomia, jotka hiostuvat poimun alla.

Leikkauspäätös kypsyy parin vuoden kuluttua silmälääkärillä käynnistä. Myös työterveyslääkäri kiinnittää huomiota silmäluomiini ja suosittelee leikkausta.

”Julkisella puolella leikkaukseen pääseminen voi kestää.”

Menen näyttämään silmäluomia silmälääkärin suosittelemalla silmätautien erikoislääkärille, joka on myös silmäkirurgi. Toimenpide ei minua huoleta, kustannukset kyllä. Tavalliselle palkansaajalle noin 1400–1500 euroa on aika kova hinta.

– Voin kirjoittaa sinulle lähetteen julkiselle puolelle, mutta sen heikon resurssitilanteen takia leikkaukseen pääseminen voi kestää. Kriteerit leikkaukseen kyllä täyttyvät sinun kohdallasi. Silmäluomesi laskeutuvat ohimon puolelta selvästi jo kaventamaan näkökenttää.

Päätän ravistella säästöpossua.

Päivä 1: leikkauspäivä

Otan kotona peilin edessä viimeiset kuvat ”vanhoista” silmistäni. Kohta saan verhot pois näkökenttäni edestä!

Yhden aikaan päivällä astun yksityisen lääkäriaseman leikkaussaliin. Lääkäri piirtää tussilla minulle uudet luomet. Asetun kapealle pedille ja lasken pääni kakkuvuuan näköiselle tuelle. Leikkauspeite päälle ja hiukset toisen suojuksen alle. Hoitaja pudottaa silmiin puudutustipat sekä pyyhkii silmänseudun ja kasvot desinfiointiaineella.

”Ei vedetä sitten liian kireälle.”

– Ei vedetä sitten liian kireälle, en malta olla sanomatta.

Tiedän olevani huippuammattilaisen käsissä, mutta mielessä väikkyvät kuvat ihmisistä, joille joskus takavuosina leikeltiin pysyvä tuijotus.

Lääkäri puuduttaa ensin oikean silmäluomen. Puudutus käsittää monta pientä pistoa, jotka sattuvat aika il­keästi. Hengitän syvään, kuten hän neuvoo, ja oloni helpottuu.

Sitten en tunne mitään, kuulen vain äänet. Saksien klipsaukset, kun kudosta ja ihoa leikataan. Sihahdukset, kun verisuonten päitä poltetaan kiinni. Haavan ompelu on hiljaista, mutta tunnen kun iho venyy ja neula menee sen läpi. Aina välillä lanka laskeutuu poskelleni.

Sitten operoidaan toinen silmä. Juttelemme koko toimenpiteen ajan niitä näitä.

Noin puolen tunnin kuluttua suojukset poistetaan ja saan nousta istumaan. Katson peilistä silmiäni. Luomet ovat kauniin malliset, mutta turvotus saa minut näyttämään kierosilmäiseltä. Haavat on ommeltu siististi niin, että langasta näkyvät vain päät, jotka on teipattu ohimon puolelle kiinni ihoon.

Seuraavat kolme varttia makaan lepohuoneen sängyllä viiltävän kylmä jääpussi silmillä. Soitan miehelleni, että saa tulla hakemaan. Ilman saattajaakin saa lähteä, mutta silloin suositellaan taksikyytiä.

Hoitaja antaa minulle sidetaitoksia mukaan vuodon varalta ja ohjeet seuraavia päiviä varten. Tänään kannattaa pitää kylmää silmillä mahdollisimman paljon. Turvotus on pahin seuraavana päivään.

Silmän seutu täytyy pitää kuivana kaksi vuorokautta. Sitten saa mennä suihkuun, mutta kylpyyn ja uimaan vasta ompeleiden poiston jälkeen ja saunaan kolmen viikon kuluttua. Kumartelu ja kaikkinainen rehkiminen on kielletty. Joku oli kuulemma mennyt suoraan leikkaussalista mustikkaan, ja saanut kykkimisestä mahtavat mustelmat silmänympärystäänsä.

Kotona viilennän silmiä puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen käärityllä pakastehernepussilla. Hernepussi on paras, koska se muotoutuu hyvin silmänseudulle. Pyyhkeeseen jää pieniä veriläikkiä ja mietin, olenko painellut pussia silmäkuoppiin liian kovaa.

Otan ibuprofeiinia, koska silmänseutua kipristelee puudutuksen haihduttua. Lääkäri sanoi, että kovia kipuja ei ole juuri kenelläkään. Burana 400 riittää hyvin, ja monet eivät tarvitse sitäkään.

Pakastehernepussi käy silmilläni vielä monta kertaa illan mittaan.

2. päivä

Nukun yön tottelevaisesti selälläni. Pidän tyynyjä jalkojen välissä, jotta havahdun, jos yritän kääntyä.

Aamullakaan silmiä ei särje, mutta vähän kireiltä ne tuntuvat, vaikka luomet liikkuvatkin hyvin. Asetan taas hernepussin silmilleni. Viileys leviää miellyttävänä silmänympärystään.

”Silmäluomet ovat punaiset ja turvonneet koko päivän.”

Silmäluomet ovat punaiset ja turvonneet koko päivän. Levitän pumpulitikulla antibioottivoidetta haavoihin aamuin illoin, niin täytyy tehdä viikon ajan. Silmänaluset ovat vähän tummat, mutta isoja mustelmia ei tullut. Makoilen sisällä koko päivän.

Otan silmistä kuvia ja koetan nähdä lopputuloksen. Minusta näyttää, että oikean silmän leikkaushaava ei ole samalla tavalla kauniin kaareva kuin vasemman. Oikea luomi roikkui pahemmin – ehkä siitä ei voinutkaan tehdä ihan samanlaista kuin toinen? Toisaalta, ihmisen kasvot eivät ole symmetriset, joten on vain hyvä, että pieni ero jää. Näyttää luonnollisemmalta.

3. päivä

Turvotus on laskenut, kireyskin hieman hellittänyt, mutta näytän itkettyneeltä ja kuolemanväsyneeltä. Ehkä ompeleet kiristävät ja estävät silmän kunnollisen avautumisen. Pitäisikö luomia jumpata? Täytyy kysyä ohjeita vastaanotolla, kun tikit poistetaan viikon kuluttua leikkauksesta.

Uskaltaudun ihmisten ilmoille. Aurinko paistaa, joten pidän aurinkolaseja, myös kaupassa sisällä. Kassa katsoo minua pitkään.

Illalla pesen tukan. Koetan tehdä sen niin, ettei vettä valu kasvoille, vaikka kahden vuorokauden kuluttua vettä ei tarvitsisikaan enää varoa.

”Vaikeinta on muistaa, ettei kumartele.”

4.– 6. päivä

Vaikeinta on muistaa, ettei kumartele. Kengät pitää vetää jalkaan tuolilla istuen ja tavarat poimia lattialta kyykistyen tai polvistuen.

Silmänaluseni ovat muuttuneet keltaisiksi, mikä on mustelmien normaali värikierto. Kun nostan kulmiani, silmissä tuntuu vielä kireyttä, erityisesti sivuissa, missä teipit ovat.

Viikon kuluttua

Teippien ja ompeleiden poisto käy näppärästi viidessä minuutissa. Silmäluomet ovat edelleen vähän turvoksissa, mutta tulehdusta ei ole ja haavat ovat hyvin parantuneet.

– Meikata ei kannata vielä viikkoon. Meikkiä poistaessa saattaa joutua hankaamaan ihoa, ja se ei tee vasta leikatuille luomille hyvää, lääkäri perustelee.

”Sairauslomaa sain viikon.”

Muistan kysyä jumppaamisesta.

– Ei missään tapauksessa. Leikattujen kudosten pitää antaa toipua rauhassa.

Sitten on maksun aika. Lasku on vähän arvioitua korkeampi. Kela korvaa 111 euroa ja minulle jää 1 566 euroa maksettavaksi.

Sairauslomaa sain viikon, joka kului leikkauksesta ompeleiden poistoon. Tarpeen mukaan sitä annetaan enemmän, mutta toimistotyöläisenä katson olevani työkunnossa.

”Tulehduksesta ei ole merkkejä.”

Kahden viikon kuluttua

Vasemman silmän ulkokulmassa on kova patti. Huolestun ja otan yhteyttä lääkäriin. Hän varaa minulle ajan vastaanotolle.

Saan kuulla, että kaikki on hyvin. Tulehduksesta ei ole merkkejä.

– Haavakudoksen kovuus on normaalia. Se kuuluu paranemisprosessiin, joka kestää kaikkiaan noin kuusi kuukautta. Patti sulaa varmasti itsekseen pois, lääkäri sanoo.

Ja niinhän siinä käy.

”Ei enää otsanahan kiristystä eikä väsymisen tunnetta.”

Neljän kuukauden kuluttua

Olen enemmän kuin tyytyväinen ”uusiin” silmiini. Ei enää otsanahan kiristystä eikä väsymisen tunnetta silmänseudulla!

Arvet ovat vaalentuneet, mutta luomet ovat vielä hiukan punaiset. Toisinaan levitän niille vaaleaa luomenpohjustusvoidetta. Luomiväreihin tuskin enää panostan, rillirousku kun olen. Silmälaseista on sekin hyöty, että ne peittävät arvet.

Silmälaseista johtuu varmaan sekin, että harva on huomannut koko luomileikkausta. En huudellut siitä etukäteen, enkä näe jälkikäteenkään syytä mainita asiasta. Jos joku sattuisi ihmettelemään virkeämpää ilmettäni, voisin kertoa ja rohkaista leikkausta harkitsevaa ottamaan askeleen. Niin helppo ja palkitseva toimenpide oli.

Ennen:


Tämä on tilanne, kun rentoutan otsan. Luomet laskeutuvat ripsien päälle ja näkökenttä kapenee ohimon puolelta.


Jälkeen:


Kaksi kuukautta operaation jälkeen leikkausjälkiä ei huomaa muuten kuin jos sulkee silmät. Ja otsa lepää! Kuvat: Anna Huovinen

Voiko silmäluomileikkaus epäonnistua? Entä milloin leikkaus voidaan tehdä julkisella puolella? Silmäkirurgi vastaa yleisimpiin kysymyksiin:

 

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehdessä 3/2018

Silmäluomileikkaus tehdään paikallispuudutuksessa. Haavaompeleet poistetaan noin viikon kuluttua operaatiosta.

Haavakudoksen paraneminen kestää kuusi kuukautta.

Eniten leikkauksia tehdään 50 vuotta täyttäneille naisille ja 60 vuotta täyttäneille miehille.

Julkisessa terveydenhuolossa tehtiin vuonna 2016 runsaat 2000 yläluomileikkausta.

Yksityisesti tehtyjä, Kelan kovaamia yläluomileikkauksia oli vuonna 2016 vajaat 1 300.