Laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta on tullut voimaan Suomessakin. Mutta mitä se tarkoittaa? Keräsimme 35 yleisintä kysymystä ja vastaukset niihin.

  1. Millaiseen hoitoon ulkomaille voi hakeutua?
    Potilasdirektiivi kattaa kaikenlaiset terveydenhuollon palvelut lukuun ottamatta pitkäaikaishoitoa, elinluovutuksia, elinsiirtoja ja rokotteita. Rajat ylittävä terveydenhuolto tarkoittaa tilannetta, jossa olet saanut sairaanhoitoa muualla kuin asuinmaassasi. Potilasdirektiivi, joka tuli Suomessa voimaan vuoden alussa, vahvistaa potilaan oikeuksia ja edellytyksiä saada hoitoa toisessa EU:n jäsenmaassa
  2. Vaaditaanko hoitoon hakeutumiseen ennakkolupa Kelasta?
    Suomessa sairausvakuutettu henkilö voi hakeutua hoitoon ulkomaille hoitoon ilman ennakkolupaa.
    Jos potilas saa Kelasta ennakkoluvan, sillä on vaikutusta hänelle maksettavan korvauksen suuruuteen. Tällöin potilaan ei tarvitse yleensä maksaa hoidon kustannuksia ensin itse.
    Ennakkolupa myönnetään, jos hoidontarve on lääketieteellisesti perusteltu ja tarvittu hoito kuuluu suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Luvan myöntäminen edellyttää, että potilaalle ei voida antaa hoitoa Suomessa lääketieteellisesti perustellun ajan kuluessa. Ennakkolupapäätös perustuu julkisen terveydenhuollon antamaan lausuntoon.
  3. Voiko hoitoa hakea ulkomailta myös kroonisen sairauteen?
    Kyllä. Potilas voi hakeutua toiseen maahan hoitoon myös pitkäaikaisen sairauden vuoksi.
  4. Tarvitaanko enää eurooppalaista sairaanhoitokorttia?
    Jos henkilö sairastuu oleskellessaan ulkomailla, eurooppalainen sairaanhoitokortti on ensisijainen tapa saada hoitoa toisessa EU- tai Eta-maassa ja Sveitsissä. Kortilla saa lääketieteellisesti hoidon maksamalla vain paikallisen asiakasmaksun. Kortin voi tilata Kelasta.
  5. Voidaanko potilas lähettää ulkomaille hoitoon?
    Vain jos potilas siihen suostuu. Potilasdirektiivi ei vaikuta potilaslain mukaisiin potilaan oikeuksiin. Potilaalla on aina oikeus kieltäytyä hoidosta.
  6. Tarvitseeko ulkomaille hoitoon lähtevä lähetteen?
    Hoitoon hakeutumiskäytäntö määräytyy sen maan lainsäädännön mukaan, jossa hoitoa annetaan. Potilaalla tulee siis olla lähete, jos sellainen edellytetään. Suomessa toimiva lääkäri ei voi kirjoittaa lähetettä suoraan toisessa maassa toimivaan terveydenhuollon toimintayksikköön. Ulkomaille hoitoon hakeutuvan potilaan on yleensä itse toimitettava lääkärinlausunto ja muut mahdolliset potilasasiakirjat hoidonantajalle.
  7. Jos ulkomaille lähtee ilman lähetettä, voiko hoitoon mennä myös yksityissektorille?
    Terveydenhuollon palveluntuottajia ei yleensä luokitella julkisiin ja yksityisiin samalla tavoin kuin Suomessa. Potilas voi siis hakeutua terveydenhuollon palveluntuottajalle, jonka toiminta on kohdemaassa laillistettua. Korvauksen suuruus riippuu siitä, onko kyse ollut äkillisestä sairastumisesta ulkomailla vai hoitoon matkustamisesta ulkomaille. Tämän selvittämisessä nojataan potilaan selvitykseen ja potilasasiakirjoista ilmeneviin seikkoihin.
  8. Minkä maan hoitosuosituksia hoidossa noudatetaan?
    Hoidossa noudetaan aina sitä antavan maan lainsäädäntöä.
  9. Voiko ulkomainen sairaala kieltäytyä vastaanottamasta potilasta?
    Ei, EU-maan on otettava vastaan toisesta EU-maasta hoitoon hakeutuva potilas.
  10. Mitä lomakkeita tulee täyttää, jos hakeutuu sairaalaan toiseen Pohjoismaahan?
    Jos sairastuu äkillisesti Pohjoismaissa, oikeuden hoitoon voi osoittaa Suomen passilla tai henkilökortilla. Jos taas hakeutuu varta vasten hoitoon toiseen Pohjoismaahan, se onnistuu kuten paikallisilta ilman erillisiä lomakkeita.
    Jos henkilölle on annettu ennakkolupa saada hoitoa toisessa Pohjoismaassa, hänen tulee esittää se hoitopaikassa (lomake E 112 tai S2).
  11. Miten ennakkolupakäytäntö muuttui 1.1.2014 aikaisempaan verrattuna?
    Ennakkolupapäätöksen tekee nykyään aina Kela ja päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Julkisen terveydenhuollon tulee antaa Kelalle ennakkolupaa koskeva lausunto 21 päivän kuluessa lausuntopyynnön vastaanottamisesta. Julkisen terveydenhuollon lausunto sitoo Kelaa.
    Kela myöntää potilaalle ennakkoluvan, jos lausunto ei tule määräajassa.
  12. Voiko käydä niin, että lääkäri puoltaa ennakkolupaa mutta Kela hylkää sen?
    Ei.
  13. Maksaako ennakkolupaa koskevaa lausunto?
    Ei. Lausunto on vapaamuotoinen kirjallinen lausunto. Se voi olla myös B-lääkärinlausunto. Lausunnosta tulee käydä ilmi hoito, jota varten lupaa haetaan, hoitoa antava kohdemaa ja arvio hoitoajasta. Lisäksi lausunnossa tulee ottaa kantaa ennakkoluvan myöntämisen edellytysten täyttymiseen.
  14. Pitääkö potilaan perustella, miksi hän haluaa hoitoa ulkomailta?
    Ei, mutta hänen tulee antaa selvitys terveydentilastaan.
    Potilaan tulee toimittaa ennakkolupahakemuksensa liitteenä lääkärinlausunto tai muu terveydenhuollon ammattihenkilön antama asiakirja. Jos potilas ei ole toimittanut hakemuslomakkeen liitteenä sairauttaan koskevia tietoja, Kela pyytää niitä potilaalta. Jos potilas ei toimita tarvittavia tietoja eikä julkinen terveydenhuolto pysty tekemään lausuntoa, Kelasta jättää hakemuksen tutkimatta.
  15. Jos potilasta on tutkittu ja hoidettu Suomessa, mutta hän ei ole ollut tyytyväinen saamaansa hoitoon, voiko ennakkoluvan saada tällä perusteella?
    Tyytymättömyys hoitoon ei ole peruste ennakkoluvan myöntämiselle. Sen sijaan ennakkolupa tulee myöntää, jos hoitotakuun määräajat eivät toteudu. Ennakkolupa voidaan myöntää myös harkinnan perusteella, vaikka myöntämisperusteet eivät täyttyisi.
  16. Miten ulkomailla annetusta hoidosta aiheutuneet kustannukset korvataan potilaalle?
    Hoitokustannuksia korvataan eri tavoin sen mukaan, onko potilas itse hakeutunut hoitoon toiseen maahan vai onko kyseessä ulkomailla oleskelun aikana saatu lääketieteellisesti välttämätön hoito. Jos potilas on hakeutunut EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä itse hoitoon, hänellä on oikeus saada hoitokustannuksista sairaanhoitokorvauksia (nk. Kela-korvaus) samaan tapaan kuin Suomen yksityisessä terveydenhuollossa annetusta hoidosta. Jos potilas tarvitsee ulkomailla oleskellessaan hoitoa esimerkiksi äkillisen sairastumisen takia ja maksaa kustannukset itse, hänellä on oikeus saada Suomessa jälkikäteen korvauksia siihen summaan asti, joka olisi aiheutunut potilaan kotikunnalle, jos kunta olisi antanut vastaavan hoidon. Jos potilas on saanut hoitoon ennakkoluvan, potilas maksaa itse vain hoitoa antavan maan tai kotisairaanhoitopiirissään voimassa olevan asiakasmaksun.
  17. Miten matkakustannukset ja yöpymiskulut korvataan?
    Henkilö maksaa matkoista ja yöpymisistä aiheutuvat kustannukset yleensä itse. Hän voi hakea jälkikäteen korvauksia Kelasta.
  18. Paljonko Kela korvaa prosentuaalisesti hoitokustannuksista ulkomailla?
    Sairausvakuutuslain mukaiset sairaanhoitokorvaukset ovat yleisesti ottaen noin 20–30 prosenttia Suomen hintatason mukaisista lääkärinpalkkioista ja tutkimuksen ja hoidon kustannuksista. Julkisen terveydenhuollon hoitokustannusten mukaiset korvaukset ovat keskimäärin suurempia. Näitä koskevaa tilastotietoa ei ole toistaiseksi ole saatavilla.
  19. Saako apuvälineistä korvausta, jos lähtee hoitoon Suomen ulkopuolelle?
    Apuvälinekustannuksia ei korvata sairausvakuutuslain tai muun lainsäädännön perusteella. Jos henkilö oleskelee tilapäisesti toisessa EU- tai Eta-maassa tai Sveitsissä, hänen tulisi saada sieltä eurooppalaisella sairaanhoitokortilla oleskeluajaksi sellainen apuväline, joka on lääketieteellisesti välttämätön.
  20. Korvataanko ulkomailla tehdyn oikomishoidon kustannuksia?
    Oikomishoidon toimenpiteitä korvataan sairausvakuutuslain perusteella, jos oikomishoito on välttämätöntä muun sairauden kuin hammassairauden parantamiseksi. Ulkomailla annetun oikomishoidon kustannuksista voi hakea korvausta lomakkeella SV 128.
  21. Korvataanko ulkomailta hankittuja erityiskorvattavia lääkkeitä?
    Erityiskorvaus ulkomailta ostetusta lääkkeestä maksetaan, jos henkilöllä on voimassa oleva lääkkeen erityiskorvausoikeus ja vastaava lääkevalmiste on hyväksytty Suomessa erityiskorvattavaksi.
  22. Miksi hoidon maksut täytyy ensin maksaa itse ja kustannukset korvataan vasta myöhemmin?
    Terveyspalvelujen tuottajat voivat olla erilaisia eri maissa. Kaikki palvelujentuottajat eivät kuulu lakisääteisen korvausjärjestelmän piiriin. Tämän vuoksi maat eivät korvaa kustannuksia suoraan.
  23. Mitä tarkoittaa potilasdirektiiviin liittyvä kansallisen palveluvalikoiman määrittely?
    Suomessa on määriteltävä, mitkä kaikki palvelut kuuluvat Suomessa julkisin varoin järjestettyyn tai korvattuun terveydenhuoltoon. Potilasdirektiivin mukaan ulkomailla annetuista hoidoista korvataan vain sellaiset, jotka potilaalle olisi annettu tai korvattu myös Suomessa.
    Suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoimaan kuuluvat lääketieteellisesti ja hammaslääketieteellisesti perusteltu sairauksien ennaltaehkäisy, sairauden toteamiseksi tehtävät tutkimukset sekä taudinmääritys, hoito ja kuntoutus. (Lisää voi lukea STM:n julkaisusta Suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoima, 2013).
  24. Laskutetaanko hoito hoidonantajamaan vai Suomen käytännön mukaan?
    Hoitoa antava maa laskuttaa hoidon kustannukset oman lainsäädäntönsä mukaisesti. Toisista EU-maista hoitoon hakeutuviin potilaisiin on sovellettava samaa maksutaulukkoa kuin paikallisiin potilaisiin.
  25. Miten potilasvahinkovakuutus järjestetään?
    Hoitoa antavan maan lainsäädännön tulee kattaa myös ulkomailta tulleen potilaan hoito. Suomen potilasvakuutus ei kata ulkomailla annettua hoitoa.
  26. Miten toimitaan, jos vain osa hoidosta annetaan ulkomailla?
    Tällöin muusta hoidosta ja myös jatkohoidosta on hyvä sopia jo ennen ulkomaille lähtöä. Jos jatkohoidosta ei ole sovittu etukäteen, potilas voi ottaa yhteyttä kotimaahan palattuaan kotikuntansa terveyskeskukseen tai sairaalaan ja sopia jatkohoidosta.
  27. Kuka vastaa mahdollisten komplikaatioiden hoidosta ja kustannuksista?
    Ulkomailla hoitoa saanut potilas on oikeutettu samaan lääketieteelliseen seurantaan, kuin jos potilas olisi saanut hoidon Suomessa.
  28. Onko vieraalla kielellä pärjääminen potilaan vastuulla?
    Potilasdirektiiviä soveltava maa on velvollinen tarjoamaan palveluja vain maan virallisilla kielillä. Potilaan kannattaa ennen ulkomaille matkustamista ottaa selvää, onko hoitoa mahdollista saada kielellä, jota hän hallitsee. Potilas maksaa yleensä tulkkauksesta aiheutuvat kustannukset.
    Jos potilas sairastuu ulkomailla oleskelunsa aikana, hoidon antaja järjestää tarvittaessa tulkkauksen. Tulkkauskustannukset ovat tällöin osa hoitokustannuksia.
  29. Kuka kääntää potilaskertomuksen?
    Vastaanottavalla hoitopaikalla ei ole velvollisuutta kääntää potilasasiakirjoja. Potilaan tulisi huolehtia siitä, että hänellä on mukanaan tarvittavat potilasasiakirjat kielellä, jota hoitopaikassa hallitaan. Hoitopaikassa potilasasiakirjat kirjoitetaan hoitoa antavan valtion kielellä.
  30. Psyykkisten sairauksien hoito perustuu paljolti yhteiseen kieleen. Miten psyykkiset sairaudet on otettu huomioon?
    Mielenterveyspalvelut kuuluvat potilasdirektiivin soveltamisalaan, mutta niistä ei ole direktiivissä erityissääntelyä. Potilaan pitää siis ottaa selvää, saako hoitoa millään tutulla kielellä.
  31. Miten tiedot ulkomailla annetusta hoidosta saadaan Suomen potilasrekistereihin?
    Tietojen siirtyminen Suomeen on potilaan vastuulla. Hänen tulee pyytää kopiot potilasasiakirjoista. Sähköisiä järjestelmiä tietojen siirtämiseksi ei toistaiseksi ole. Kun potilas toimittaa tiedot Suomeen, hänestä vastuussa oleva terveydenhuollon yksikkö vie ne edelleen potilastietoihin.
  32. Kelpaako toisessa maassa kirjoitettu sairauslomatodistus Kelalle?
    Kyllä, jos siinä on henkilö- ja yhteystietojen lisäksi diagnoosi ja työkyvyttömyysaika.
  33. Mitä lääkkeitä eurooppalaisella lääkemääräyksellä voi määrätä, ja kuka voi laatia eurooppalaisen lääkemääräyksen?
    Eurooppalaisella lääkemääräyksellä voi määrätä muita paitsi huumausaineiksi luokiteltavia lääkkeitä sekä säilytettävää lääkemääräystä edellyttäviä lääkkeitä. Eurooppalaisen lääkemääräyksen voi kirjoittaa terveydenhuollon ammattihenkilö, jolla on lupa määrätä lääkkeitä.
  34. Leviävätkö sairaalabakteerit, kun potilaat liikkuvat yli rajojen?
    Sairaalabakteereja esiintyy Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vähemmän kuin monessa muussa maassa, joten riski sairastua tai tulla sairaalabakteerin kantajaksi ulkomailla voi olla suurempi kuin kotimaassa. Riski on otettava huomioon muun muassa annettaessa jatkohoitoa Suomessa.
  35. Kuka opastaa ja avustaa potilaita rajat ylittävän terveydenhuollon tilanteissa?
    Kelan Rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste antaa tietoa sekä hoitoon hakeutumisesta ulkomailta Suomeen että Suomesta ulkomaille. Ulkomaille hoitoon hakeutuvan henkilön tulee kuitenkin itse selvittää hoitomahdollisuuksia ja hoitoon hakeutumisen käytännön menettelyjä siinä maassa, jossa hän haluaa tulla hoidetuksi. Jokaisessa EU-maassa toimii vähintään yksi rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste, jonka tehtävä on jakaa tietoa maansa terveyspalveluista ja niiden laadusta, hoitoon hakeutumisen käytännöistä ja potilaan oikeuksista.

Lähde: Kelan verkkosivusto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla