Rauno Heinosen puoliso sairastui rintasyöpään.

Kesäkuussa 2019 vaimoni Tuula kävi rintasyöpäseulonnassa. Aina rutiiniseulontojen jälkeen hän on sanonut, että jos mitään ei löydy, sairaalasta tulee kirje, ja jos jotain löytyy, tulee soitto. Tällä kertaa se soitto sitten tuli.

Pelko Tuulan menettämisestä vain käväisi mielessäni. Säikähdys vaihtui pian luottamukseen siitä, että suomalainen erikoissairaanhoito hoitaa.

Tuula etsi tietoa rintasyövästä ja sen hoidosta ja kertoi löydöistään myös minulle. Tuttavapiirissämme on monia naisia, jotka olivat parantuneet rintasyövästä. Muiden kokemukset ja tutkittu tieto rohkaisivat.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olemme molemmat aika pragmaattisia. Minä olen insinööri ja Tuula on tehnyt töitä insinööritoimistossa. Sieltä taisi kummuta tämä järkiperäinen suhtautumisemme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lääkärissä mukana

Pian diagnoosin jälkeen Tuula pääsi leikkaukseen ja sädehoitoihin. Puhuimme syövästä paljon. Automatkoilla Mäntsälästä sairaalaan Helsinkiin ehti vaihtaa monta ajatusta.

Olin mukana syöpälääkärin vastaanotolla ennen sädehoitojen aloittamista. Näin, kenen käsissä Tuula on, ja sain tietoa hoidoista ja jatkotoimista. Oli hyvä kuulla asiat omin korvin.

Leikkauksen ja etenkin sädehoitojen jälkeen Tuula oli väsynyt eikä voinut tehdä kaikkea sitä, mitä hän oli terveenä tehnyt. Minun piti vähän toppuutella häntä. Esimerkiksi hevosemme hoito jäi minulle.

Oli hyvä kuulla asiat omin korvin.

Normaalioloissa me molemmat teemme kotona vähän kaikkea. Jos toinen sairastuu, toinen ei jää seisomaan tumput suorina, vaan tarttuu hommiin.

Hoivatusta hoivaajaksi

Hoivaajan ja vastuunkantajan rooli sopi minulle hyvin. Meillä on Tuulan kanssa kokemusta myös päinvastaisesta asetelmasta. Vuosi sitten minä jouduin tehohoitoon ja leikkaukseen aivoverenvuodon vuoksi.

Vakavat sairastumisemme ovat lähentäneet meitä entisestään.

Olemme olleet yhdessä 50 vuotta. Minusta vakavat sairastumisemme ovat lähentäneet meitä entisestään. Kun näin kauan kulkee yhtä jalkaa, niin sairaudetkin ovat yhteisiä. Siinä tavallaan molemmat sairastavat ja tekevät yhdessä töitä paranemisen eteen.

Marraskuussa 2019 Tuulalla oli viimeinen sädehoitokerta, ja lääkäri antoi hänelle terveen paperit sillä erää. Syöpä oli selätetty. Pieni epävarmuus jäi elämään, sillä meidän molempien taudit voivat vielä uusia.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2020.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla