Kaksi viikkoa tavallista arkea, kaksi viikkoa särkyjä, ahdistusta, uupumusta ja aggressiota. Roosa Tuovinen, 34, eli näin kymmenen vuotta. Kohdunpoisto oli lopulta ainoa keino päästä eroon hurjista hormonaalisista oireista.

Olen nuoresta asti kärsinyt pahoista PMS-oireista eli ennen kuukautisia ilmaantuvista kivuista ja muista vaivoista. En kuitenkaan ymmärtänyt, että päänsärky, turvotus, ahdistus ja ärtyneisyys johtuivat hormoneista. Luulin, että oudot tuntemukset ovat osa persoonallisuuttani, jotain, mille en voi mitään.

Tulin äidiksi 21-vuotiaana. Poikani oli vuoden vanha, kun aloin tajuta, että jokin ongelma minulla on. Kaksi viikkoa oli kipuja ja sumea, masentunut ja ärtynyt olo. Kun kuukautiset alkoivat, elämä kirkastui kuin taikaiskusta ja oli tavallisen mukavaa seuraavat kaksi viikkoa. Sitten sama alusta.

Kun oireet iskevät päälle, monen naisen tekee mieli ottaa lopputili. Minulla se ei jäänyt pelkäksi mielihaluksi, vaan muutaman kerran tein niin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Menetin malttini uskomattoman pienistä asioista. Kun joku sanoi väärän sanan, raivostuin ja lähdin ulos ovet paukkuen. Vaeltelin tuntikausia kaupungilla itsemurhaa hautoen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mietin monta kertaa, että jos tämä jatkuu näin, elämästä ei tule yhtään mitään. En jaksa opiskella, en käydä töissä, en hoitaa lasta.

Apua etsimässä

Aloin seurata oireitani tarkemmin, kun tapasin nykyisen mieheni vuonna 2006, 23-vuotiaana. Mies ihmetteli, mikä minua vaivaa. Monta kertaa itkin ikkunassa lapsi kainalossa, kun hän lähti kuntosalille. Valitin elämän turhuutta. Sitten kerran treeneistä palattuaan mies otti tietokoneen ja aloimme yhdessä etsiä selitystä oireilleni.

En ollut sitä ennen kuullutkaan PMS-oireyhtymästä, johon nettisivuja selaillessamme törmäsimme. Hämmästyin tajutessani, että minullahan on kaikki nämä oireet: alavatsakivut ja päänsärky, hikoilu, väsymys, unettomuus, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet, mielialavaihtelut ja masennus. Olin saanut diagnoosin.

Lähdin hakemaan apua. Ensimmäinen gynekologi, mies, vahvisti, että minulla on PMS-syndrooma, ja määräsi minulle nesteenpoistolääkettä. ”Olen varma, että et tarvitse sitä enää ensi kesänä. Kesällä olo aina kohenee”, hän sanoi.

”Kaikki e-pillerit pahensivat oireita. Mielialalääkkeet kohmettivat aivot.”

Käytin lääkettä vähän aikaa, mutta elämä jatkui samanlaisena vuoristoratana. Mieliala vaihteli paljon päivän aikana. Lähdin hyvillä mielin elokuviin, mutta jo matkalla halusin hypätä järveen. Kun riitelin mieheni kanssa, saatoin rikkoa pyykkitelineen tai heittää täyden kahvikupin seinään. Huusin ja raivosin, mutta samalla tunsin masennusta ja väsymystä.

Arki soljui eteenpäin joten kuten. Erokin oli lähellä ja asuimme jonkin aikaa erillämme. Se selvitti, että hankaluudet eivät johtuneet miehestä, vaan omasta olostani.

Seuraava gynekologi määräsi minulle e-pillereitä, mutta niistä masennus vain syveni. Seuraava lääkäri pysyi pillereissä, merkki vain vaihtui. Kaikki e-pillerit pahensivat oireita. Kokeilin myös pelkkää keltarauhashormonia eri muodoissa, tablettina ja hormonirenkaana. Kilpirauhasarvoni tutkittiin, niissä ei ollut vikaa.

Koska moni lääkäri ei uskonut oireitani, aloin ottaa mieheni mukaan vastaanotoille vahvistamaan kertomukseni. Jotkut lääkärit tarjosivat mielialalääkkeitä, mutta niistä vasta kamala olo tuli. Aivot olivat kuin kohmeessa, en tahtonut osata kaupasta ulos. Puoli vuotta kokeilin erilaisia annostuksia. Sitten lopetin.

Omalääkäri ohjasi minut masennushoitajalle. Koeta pärjäillä, ota helokkiöljyä, tämä neuvoi.

Jätin kahvin pois. Kuntoilin kevyesti ja tehokkaammin. Joogasin. Yritin kaikkea, että olo olisi parempi. Liikkeelle lähtö oli usein vaikeaa, koska oireisina viikkoina olin niin väsynyt ja ahdistunut, että jäin usein makaamaan peiton alle.

PMS potenssiin tuhat

Vuonna 2014 aloin itse etsiä aktiivisesti tietoa netistä. Löysin Facebookista vertaistukiryhmän kautta PMDD-oireyhtymän, joka on aivan eri mittaluokan vaiva kuin PMS. PMDD eli premenstrual dysforic disorder on kuin PMS potenssiin tuhat, toistuva mielialahäiriö, lähes tulkoon kuin psykoosi. Se tekee elämästä todella synkän, koska se ajaa jatkuviin ristiriitoihin läheisten kanssa.

Vertaistuen kautta löysin lopulta Helsingistä gynekologi Pirkko Sipilän, joka kuunteli minua. Varasin tupla-ajan ja kerroin kaiken. Hän määräsi minulle pelkkää estrogeenia, vaikka sitä yleensä pitäisi ottaa keltarauhashormonin kanssa. Estrogeeni lievensi oireita, mutta se pitkitti kiertoa ja teki olon kummalliseksi. Vaikka se oli paras hoito siihen mennessä, se ei ratkaissut ongelmaa.

”Ehkä olisimme halunneet lapsia, mutten voinut ajatella vauvan hoitamista siinä kunnossa.”

Eräs gynekologi oli maininnut, että nainen voi olla allerginen omalle keltarauhashormonilleen. Myös Facebook-ryhmässä tämä oli tiedossa, ja omat kokemukseni osoittivat saman selvästi. Kaksi viikkoa olin hulluuden partaalla, ja kun kuukautiset alkoivat ja keltarauhashormonin vaikutus loppui, olo selkeni.

Viimeinen ratkaisu

Olin niin poikki, että aloin toivoa kohdun ja munasarjojen poistoa. Keskustelimme asiasta mieheni kanssa. Ehkä olisimme halunneet vielä lapsia, mutta minä en voinut ajatellakaan vauvan hoitamista siinä kunnossa. Kohdun ja munasarjojen poisto oli lopulta meidän molempien mielestä paras ratkaisu.

Pirkko Sipilä kirjoitti minulle lähetteen Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Lääkärit kuitenkin vastustivat kohdunpoistoa vedoten nuoreen ikääni ja ehdottivat hormonitoimintani tasaamista hoidoilla.

Otin kuukauden välein kolme piikkiä lääkeaineitta, joka lamauttaa hormonitoiminnan ja aiheuttaa vaihdevuodet. Sitten kun vaihdevuosioireet olivat sietämättömät, sain aloittaa vaihdevuosilääkityksen.

”Psykiatri ymmärsi ja puolsi leikkausta.”

Kokeilin kahta eri vaihdevuosilääkitystä, mutta kumpikaan ei tuottanut hyvää tulosta. Sain vuodon joka toinen viikko ja se kesti viikon. Podin nivelsärkyjä, huimausta ja hikoilin kuin hevonen. Tukka lähti, mieliala heitteli. Yleisolo muistutti paniikkihäiriötä.

Seuraavaksi minut ohjattiin psykiatrille. Hän ymmärsi minua ja puolsi leikkausta. Hän oli ensimmäinen, joka tuki minua tässä asiassa. Hänelle meni perille, että en toivo useampia lapsia. Olin saanut yhden lapsen ja mieheni kautta vielä kaksi bonuslasta, joten en koe jääneeni mistään paitsi. Kävimme läpi myös leikkauksen aiheuttamat mahdolliset komplikaatiot, kuten vaihdevuosioireet, vaikeudet saada hormonihoito kohdilleen, virtsarakko-ongelmat ja mahdolliset seksuaalielämän pulmat.

Heinäkuussa 2016 minulta poistettiin kohtu ja munasarjat tähystysoperaationa alateitse.

Se oikea Roosa

Olo on nyt ihan toisenlainen, paljon rauhallisempi. Pahat PMDD-oireet sekä raivo ja toivottomuus ovat hävinneet. En ajaudu niin ahdistuneeseen oloon kuin ennen. Olen toimintakykyisempi ja tasaisempi, ja tunteeni ovat normaali-ihmisen tunteita.

Vaihdevuosivaivojani hoidan estrogeenillä. Vaihdan laastarin pari kertaa viikossa. Kuten ennustettiin, oikean hormonimäärän säätäminen on ollut vaikeaa, ja alku oli ihan kamala. Minulla oli niin pahoja nivelvaivoja, että tarvitsin polvitukia. Kun lisäsin annosta ihan vähän vain, vaiva katosi. Lääkärin mielestä nivelvaivojen syy oli jokin muu, mutta minulle on selvää, että kyse oli hormoni­annos­tuksesta.

”Olen huolissani kohtalotovereiden puolesta. Tiedetään naisista, jotka ovat tehneet itsemurhan oireiden takia.”

Mieheni sanoo, että ero entiseen Roosaan on selvä. Ennen koko elämäni pyöri kuukautiskierron ympärillä, se sääteli kaikkea. Matkatkin, sen verran kun niitä ylipäätään pystyi tekemään, piti ajoittaa oireettomille jaksoille. Nyt olemme olleet jo Puolassa ja Espanjassa ilman ongelmia.

Oma tilanteeni koheni, mutta olen huolissani kohtalotovereiden puolesta. Eri lähteistä olen lukenut, että pahoista PMDD-oireista kärsii 3-8 prosenttia naisista. Vaikka kaikki tapaamani gynekologit tunnustivat PMDD:n olemassa-olon, kukaan heistä ei ottanut vaivaa tosissaan. Kuitenkin tiedetään olevan naisia, jotka ovat tehneet itsemurhan oireiden sietämättömyyden takia.

Vaikka tämä koko nuoruuden kestänyt oirehdinta on ollut rankkaa, se on opettanut minulle sitkeyttä. Olen kiitollinen läheisteni tuesta. Äitini jaksoi aina kuunnella ahdistuneita puheluitani. Avomieheni piti kärsimyksiäni seuratessaan mielessään sen oikean Roosan.

Nyt kun voimani ovat palautuneet, mietin, että voisin vielä opiskella lisää. Työskentelen lähihoitajana vanhustyössä ja kaikenlainen ihmisten auttaminen kiinnostaa. Sain itsekin lopulta avun."

Roosa Tuovinen

Syntynyt: 1983 Ähtärissä, asuu Tampereella.

Perhe: Poika Niklas, 13, avomies ja hänen kaksospoikansa.

Työ: Lähihoitaja.

Harrastukset: Kuntosali, jooga, jumppa ja ulkoilu.

Sinullako PMDD?

Vaikea PMS. Jos oireesi ovat tavallista hankalammat, etsi tietoa asiasta vertaistukiryhmien ja terveyssivustojen kautta.

Kirjaa oireet. Pidä kirjaa olostasi pari kuukautta. Etsi lääkäri, jolla on tietoa ja kokemusta PMS- ja PMDD-oireyhtymistä.

Älä luovuta. Sinä olet oman kehosi paras asiantuntija.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2017.

Vierailija

Otsikko on harhaanjohtava - artikkeli käsittelee PMS-oireita eikä kuukautiskipuja! Pahoista kuukautisivuista kärsivänä jouduin pettymään vaikka juttu mielenkiintoinen olikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla