Makea antaa mielihyvää, mutta sekoittaa elimistöämme. Sokerista ei ravitsemusterapeutin mukaan tarvitse luopua, mutta etenkin nestemäisessä muodossa sitä kannattaa välttää.

Aamupalaksi kaksi desilitraa maustamatonta jugurttia hillosilmän kanssa, kuppi kahvia ja lasillinen appelsiinituoremehua. Kuulostaa kelpo aamiaiselta, mutta sisältää yllättävän paljon sokeria.

– Jos energiankulutus on 1800 kilokaloria, puolet päivän sokerikiintiöstä täyttyy tällä kattauksella heti aamusta, laskeskelee laillistettu ravitsemusterapeutti Hanna Partanen.

Makeuttamattomistakin tuore- ja täysmehuista kertyy huomaamatta sokeria. Niissä voi olla sokeria suunnilleen yhtä paljon kuin tavallisissa limsoissa. Jos juo mehua tyhjään vatsaan, sokeri imeytyy nopeasti suolesta vereen, ja verensokeri nousee jyrkästi.

– Jos sokerin nauttii muun ruuan joukossa tai osana ateriaa, vaikutus verensokeriin jää vähäisemmäksi, Partanen huomauttaa.

Tuoremehu on viisaampaa vaihtaa hedelmään tai marjoihin.

Niistä saa paljon vitamiineja, kivennäisaineita ja kuituja. Kuidun ansiosta sokeri imeytyy tasaisesti eikä aiheuta samanlaista verensokeripiikkiä kuin mehujen sokeri. Vaikka happamiin marjoihin lisäisi ripauksen sokeria, niitä voi nauttia hyvällä omallatunnolla. Kohtuus kuitenkin siinäkin, päivässä riittää korkeintaan viisi hedelmää.

Ei mitään vitamiineja

Sokeri on ravintomaailmassa huonoa valuuttaa, koska se sisältää tyhjää energiaa. Sokerissa ei siis ole vitamiineja eikä kivennäisaineita.

– Liika sokeri näkyy pian vyötäröllä. Jos korvaa sokerihötöllä kunnon ruokia, ruokavalio köyhtyy ja tärkeitä ravintoaineita voi jäädä saamatta, Partanen sanoo.

Moni välttelee pullia ja leivoksia, mutta pahinta sokeri on tutkimusten mukaan nestemäisessä muodossa.

Vesimäiset juomat, kuten mehut, limsat ja energiajuomat, hulahtavat vatsan "läpi" eivätkä lisää kylläisyyttä. Makeat juomat ovat petollisia, koska niitä nautitaan muun ruuan päälle.

Sokerilimsojen suurkuluttajien onkin todettu olevan muita lihavampia.

– He sairastuvat muita todennäköisemmin metaboliseen oireyhtymään, aikuistyypin diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen ja sepelvaltimotautiin, toteaa sisätautiopin professori Marja-Riitta Taskinen.

Matala-asteinen tulehdus uhkaa

Jatkuva runsas sokerin käyttö nostaa veren triglyseridipitoisuuksia ja laskee hyvän HDL-kolesterolin tasoa. Erityisesti fruktoosi eli hedelmäsokeri aktivoi maksaa tehtailemaan elimistöön vahingollisia rasva-aineita. Niistä osa kertyy maksaan, osa erittyy verenkiertoon ja päätyy valtimonseinämiin.

Etenkin sokerijuomien ystävällä voi olla rasvamaksa siinä missä ahkeralla alkoholin käyttäjälläkin.

Liika sokeri lisää myös elimistön matala-asteista tulehdusta, jota pidetään osallisena monien sairauksien syntyyn.

Suomessa sokerin käyttö ei Taskisen mukaan vielä aiheuta suurta vaaraa, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Lähi-Idän ja Aasian maissa.

Aikuisilla päivittäinen sokerinkulutus pysyy keskimäärin suositusten rajoissa, mutta osa lapsista ja teini-ikäisistä juo makeita juomia ja syö makeita välipaloja yli suositusten.

Sokeri on haasteellinen ravintoaine niin kuluttajille kuin ravitsemusterapeuteillekin. Saatua määrää on hankala hahmottaa.

– Suosituksissa pysyy helpoiten, kun karsii piilosokerin lähteitä ja nauttii makeita harvoin ja kohtuullisesti, Partanen neuvoo.

Ei ole terveellistä sokeria

Ruokakauppojen hyllyiltä löytyy esimerkiksi intiaani- ja kookossokeria, joita markkinoidaan valkoista sokeria terveellisempinä.

– Niissä on kieltämättä enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita kuin tavallisessa pöytäsokerissa, mutta määrät ovat niin tolkuttoman pieniä, ettei niillä ole käytännön merkitystä, Partanen huomauttaa.

Kaikkiin sokereihin liittyy samanlaisia ongelmia, mutta kun pysyy suosituksissa, ei ole väliä, syökö valkoista vai ruskeaa sokeria, siirappia vai hunajaa.

Kokonaan makeasta ei tarvitse luopua.

Liika ehdottomuus voi johtaa siihen, että makeanhimo kasvaa hallitsemattomaksi ja purkautuu ahmimisena.

– Sokeri on myös osa ruokakulttuuriamme. Ongelma on se, että juhlaherkuista on tullut jokapäiväisiä, Hanna Partanen toteaa.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2016.