Vuosi sitten Mervi Koponen halusi hoitaa terveysongelmiaan. Ammattilaiset eli ET-lehden terveystiimi evästi hänet muutoksen tielle. Millaisia tuloksia Mervi sai?


MERVI KOPONEN, 62

  • perushoitaja Varkauden terveyskeskuksen vuodeosas­tolla, osa-aikaeläkkeellä
  • päätavoite vuosi sitten: pudottaa painoa ruokavaliota tarkentamalla

Se on saavutettu, sanoo Mervi Koponen ja hy­myilee leveästi.
Paino on laskenut 75:stä ki­losta 70 kiloon. Näin Mervi on hoitanut sepelvaltimotautiaan, verenpainettaan ja kohonnut­ta kolesteroliaan, joihin hänel­lä on myös lääkitys.

Mervin sydäninfarktista on kulunut kahdeksan vuotta, ja tuoreiden ultraäänitutkimus­ten mukaan sydämellä pors­kuttaa nyt hyvin. Ve­renpaine on 110/68, ja kolesteroliarvot ovat kohdallaan. Kokonaiskolesteroli on 3.5, HDL 1.42 ja LDL 1.5.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mervi on pie­nentänyt ruoka-annoksiaan ravitsemusterapeutti Ursula Schwabin neuvojen mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Olen myös lisännyt kalan, kanan ja kasvisten syöntiä. Keitän puuroa aamiaiseksi tai lounaaksi. Sokeri oli helppo jättää kokonaan, Mervi luet­telee.

Hän syö marjoja ja hedel­miäkin enemmän kuin ennen. Rasvaisesta ruoasta hänelle tulee huono olo. Mervi suosii keittämistä ja hauduttamista paistamisen sijaan. Valmiiksi marinoidut lihat ja kalat hän on jättänyt kokonaan ja maus­taa nyt kaiken itse, jotta voi säädellä suolan määrän.

Työ on henkireikä

Mervi on lisännyt kuntosali­harjoittelua ja lenkkeilyä, ku­ten fysioterapeutti Kirsi Anni­la neuvoi. Selkä onkin pysynyt melko hyvässä kunnossa.

– Kuljen autolla vähemmän kuin ennen, mieluummin kä­velen kaksi kilometriä lähi­kauppaan.

Merviä harmittaa, ettei hän ole saanut riittävää säännölli­syyttä sauvakävelyyn ja uintiin. Hän kokee, että hänen harteil­leen kasautuu liikaa kuormaa edelleen. Hoivatyö jatkuu ko­tona, sillä hänen miehensä sairastaa selkäänsä ja Par­kinsonin tautia.

– Olisin hauto­nut sydämeni rikki, ellen olisi hakenut jutteluapua työter­veyshoitajalta, Mervi sanoo.

Työssä niin työkaverit kuin potilaat ovat Mervin henki­reikä. Tuntuu mukavalta, kun potilaat vapaapäivän jälkeen ilahtuvat hänet nähdessään.

– Onneksi minulla on hyvä, läheinen ystävä, jolle voin soittaa vaikka yöllä. Hän kannustaa.

Mervi sanoo saavansa puhtia jo siitä, että ajattelee voiman­lähteitään, kuten keskusteluja, liikuntaa ja lapsenlapsiaan.

– Pohjimmiltani olen iloinen optimisti, hän sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla