Keuhkoveritulpan diagnostiikka ja hoito ovat parantuneet hurjasti parissa vuodessa. Silti se on salakavala tauti ja usein hankala hoksattava. Riski sairastua kasvaa iän myötä.

Yhtäkkiä henkeä ahdistaa kamalasti, sydänkin hakkaa. Heikottaa niin, että täytyy istahtaa. Mitä oikein tapahtuu, onkohan tämä vaarallista?

Pelottavat oireet voivat olla merkki äkillisestä keuhkoveritulpasta.

– Jos oireet ovat kovia, on heti soitettava hätänumeroon. Sieltä saa ohjeet siitä, mihin hoitopaikkaan on lähdettävä. Lievien oireiden kanssa voi mennä päivystykseen, sanoo sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Pekka Porela TYKS:n Sydänkeskuksesta.

Hengenahdistus voi kehittyä lähes huomaamatta.

– Keuhkoveritulppa on salakavala vaiva, sillä oireet ovat toisinaan hyvin epämääräisiä. Hengenahdistus voi kehittyä lähes huomaamatta jopa useiden viikkojen ajan, vaikka äkilliset oireet ovatkin tavallisempia. Keuhkoveritulppaan ei välttämättä liity rintakipua, mutta joskus se on yksi oireista.

Varoitusmerkkinä voi olla myös äkillinen yskänpuuska, jonka mukana tulee verisiä ysköksiä. Tulppa keuhkoissa saattaa joskus aiheuttaa huimausta, väsymystä, jopa tajuttomuuskohtauksen.

Hengenahdistus voi kertoa monesta muustakin vaivasta, kuten keuhkosairauksista, sydämen vajaatoiminnasta tai hengitysteiden infektioista. Siksi keuhkoveritulppaa voi olla vaikeaa epäillä. Sen diagnosointi vaatii tarkkaa tutkimusta, sillä keuhkoveritulpassa on aina vaarana, että sydän kuormittuu liiaksi. Se voi johtaa jopa kuolemaan.

Viipalekuvaukset ovat nykyään todella tarkkoja.

Veritulpat voidaan sulkea pois verikokeella, joka voidaan ottaa jo sairaalan päivystyksessä.

Jos oireet ovat selviä, potilas viedään suoraan viipalekuvaukseen eli tietokonetomografiaan. Siinä keuhkovaltimoon laitetaan varjoainetta, jonka avulla mahdolliset hyytymät erottuvat kuvassa.

– Keuhkoveritulpan diagnosoiminen on kehittynyt paljon 2000-luvulla. Viipalekuvaukset ovat nykyään todella tarkkoja. Myös sydämen ultraäänitutkimuksia on nykyään mahdollista tehdä yhä useammalla paikkakunnalla. Diagnoosin tekeminen ja hoidosta päättäminen onnistuvat näiden tutkimusten avulla aiempaa helpommin, Porela kertoo.

Mitä kehossa tapahtuu, kun keuhkoveritulppa iskee? Toisin kuin luulisi, tulppa ei synny keuhkoissa, vaan on peräisin esimerkiksi jalan tai lantion verisuonissa syntyneestä hyytymästä, laskimotukoksesta. Jaloissa voikin tuntua turvotusta tai kipua.

Veren hyytymistä estävät tabletit tehoavat hyvin nopeasti.

Elimistö tekee ja hajottaa jatkuvasti hyytymiä, esimerkiksi mustelmia. Joskus hyytymiä syntyy enemmän kuin keho ehtii hajottaa. Silloin ne voivat irrota ja lähteä liikkeelle. Irronnut hyytymä kulkeutuu verenkierron mukana sydämeen ja pumppautuu sieltä veren mukana suoraan keuhkovaltimoon. Normaalisti pienet hyytymät siivilöityvät keuhkoissa, mutta isompi tukos voi jämähtää tulpaksi keuhkojen verisuoniin.

Suurin osa keuhkoveritulpista ei rasita sydäntä, vaikka henkeä ahdistaakin. Silloin aloitetaan verenohennuslääkehoito.

– Nykyään käytetään pääsääntöisesti uudenlaisia antikoagulantteja eli veren hyytymistä estäviä tabletteja, jotka tehoavat hyvin nopeasti, jo parissa tunnissa. Pistoksia ei silloin tarvita, toisin kuin vielä pari vuotta sitten, Pekka Porela kertoo.

On hyvin harvinaista, että hyytymä jouduttaisiin leikkaamaan pois.

Jos tukos kuormittaa sydäntä, tarvitaan aina sairaalahoitoa ja huolellista seurantaa.

– Suurin osa näistä vahvemmista hoidoista onnistuu liuotushoidoilla. On hyvin harvinaista, että hyytymä jouduttaisiin leikkaamaan pois.

Uutta keuhkoveritulpan hoidossa on myös katetrihoito. Sitä käytettäessä keuhkovaltimon hyytymiä liuottaa yhtä aikaa voidaan mekaanisesti ja lääkkeen avulla.

Lievästä keuhkoveritulpasta kärsineet pääsevät kotiin usein jo ensiavusta. Jos tauti on vakava, sairaalahoito voi kestää viikon. Jälkihoidoksi määrätään verenohennuslääkkeitä.

On tärkeää muistaa pitää lihaskuntoa ja liikuntakykyä yllä.

Jos veritulpan takaa paljastuu suvussa kulkeva alttius sairastua keuhkoveritulppaan, lääkityksestä tulee pysyvä.

Periytyvän taipumuksen lisäksi keuhkoveritulpalle altistava ylipaino, tupakointi ja pitkään jatkuva liikkumattomuus esimerkiksi vuodelevon tai pitkien lentomatkojen aikana.

– Kun ikää tulee, on tärkeää muistaa pitää lihaskuntoa ja liikuntakykyä yllä, Pekka Porela muistuttaa.

– Keuhkoveritulppa on varsin yleinen sairaus, ja kaikkein eniten niitä on yli 65-vuotiailla. Koska lonkka- ja polvileikkauksia on yli 60-vuotiailla paljon, veritulppien estolääkitys on niihin liittyen paikallaan.

Hyvä muistaa

  1. Pitkillä lennoilla kannattaa hieroa ja pumppailla pohkeita. Vältä myös pitkää istumista näyttöpäätteen ääressä.
  2. Tupakointi ja ylipaino ovat riskitekijöitä. On myös hyvä selvittää, onko suvussa ollut keuhkoveritulppia.
  3. Jos olet saanut keuhkoveritulppaan verenohennuslääkkeet, muista käyttää kuuri loppuun.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 13/2018.