Tunnollisesta voi tuntua, ettei häntä aina arvosteta vauhdikkuutta ja riskinottoa korostavassa maailmassa.
Harmaa ja iloton suorittaja. Takakireä pingottaja. Esimerkiksi tällaisia stereotypioita liitetään tunnollisiin ihmisiin.
– Näissä mielikuvissa on kyse yleisestä ja ymmärrettävästä tottumuksesta niputtaa arkipuheessa ominaisuuksia, joilla ei todellisuudessa ole yhteyttä toisiinsa, sanoo psykologian professori Markus Jokela Helsingin yliopistosta.
Hänen mukaansa tunnollisuus tai sen vähäisyys ilmenevät lukemattomin erilaisin tavoin. Jokainen meistä asettuu tunnollisuuden janalla jollekin kohdalle.
– Tunnollisuudeksi kutsuttu persoonallisuuden piirre voi tulla esiin esimerkiksi järjestelmällisyytenä, suunnitelmallisuutena, huolellisuutena tai kiinnostuksena noudattaa sosiaalisia normeja. Tunnollisella henkilöllä itsesäätely ja itsehillintä tyypillisesti toimivat, Jokela sanoo.
Sen sijaan tunnollisuudella ei ole mitään tekemistä vaikkapa sen kanssa, kuinka sosiaalinen tai luova ihminen on.
– Itse asiassa monet kirjailijat, kuvataiteilijat, muusikot ja muut värikkäinä ja idearikkaina pidetyt henkilöt ovat hyvinkin tunnollisia ja noudattavat työssään säntillisiä aikatauluja, sanoo Jokela.
– Järjestelmällinen tyyppi voi aivan hyvin olla seurassa ulospäin suuntautunut tarinaniskijä.
Niin ikään neuroottisuus ja pakko-oireisuus ovat eri asioita kuin tunnollisuus. Tunnollinen toimii omalla tavallaan, koska se on hänelle luontevaa ja ominaista.
Tunnollisuutta ei siis kannata ainakaan hävetä. Se tekee arjesta monin tavoin miellyttävää ja sujuvaa, ja siitä on lupa nauttia täysin rinnoin.
Tunnollisen ihmisen tavarat ovat tallessa omilla paikoillaan, laskut maksettu eräpäivänä ja auto katsastettu ajallaan. Yhteisiin rientoihin hän saapuu sovitusti.
– Energiaa ei kulu joka-aamuiseen avainten etsiskelyyn tai kariutuneiden suunnitelmien selittelemiseen. Voimavarat voi sen sijaan suunnata johonkin kivaan ja mieleiseen.
Tunnollisen ihmisen tapa suhtautua ongelmiin on yleensä ratkaisukeskeinen. Asioiden keskeneräisyys ei saa häntä ahdistumaan vaan etsimään aktiivisesti keinoja päästä yli tilanteesta.
Tästä ominaisuudesta on paljon hyötyä ihmissuhteiden väistämättömissä isoissa ja pienissä konflikteissa.
Jos omassa lähipiirissä tuntuu vallitsevan tunnollisuutta vähättelevä puhetapa, asiasta voi esittää oman eriävän kantansa. Tai toisten käsityksistä voi yksinkertaisesti olla välittämättä.
– Vääristyneet stereotypiat vahvistavat herkästi itseään. Kun on päättänyt tunnollisten ihmisten olevan ylikilttejä kympin tyttöjä, juuri tällaisia henkilöitä panee merkille. Omien näkemysten vastaiset havainnot taas on helppo sivuuttaa, Markus Jokela sanoo.
Tunnollisten piirteiden yleistä arvostusta saattaa osaltaan nakertaa myös 2000-luvun kulttuuri, jossa usein korostetaan omaa sosiaalisuutta, vauhdikkuutta tai jopa suoranaista riskinottoa. Säntillisistä rutiineista ei irtoa vetäviä päivityksiä sosiaaliseen mediaan.
– Tunnollisuus alkaa silloin ehkä virheellisesti näyttäytyä jarruna kaikelle sille, mikä nykypäivänä on ihailtua ja tavoiteltavaa.
Värikkäät ja idearikkaat henkilöt voivat olla hyvinkin säntillisiä.
Eräs tunnollisille erityisen ilahduttava havainto viimeaikaisissa tutkimuksissa on ollut, että ominaisuus on selvästi yhteydessä terveellisiin elämäntapoihin ja jopa keskimääräistä pidempään elinikään.
– Tunnollinen kykenee nimittäin toteuttamaan tekemiään päätöksiä. Jos hän haluaa pitää tipattoman tammikuun, hän myös pitää sen.
Tunnollisella riittää usein sinnikkyyttä ja järjestelmällisyyttä noudattaa myös ravitsemus- ja liikuntasuosituksia suurimman osan ajasta. Täydellisiin suorituksiin tuskin hänkään yltää tällä saralla, eikä se ole tarpeenkaan.
Omasta tunnollisuudesta on siis monenlaista hyötyä pitkin elämää, eikä siitä ole tarpeen pyrkiä eroon, vaikka joskus siltä tuntuisi.
Sen sijaan monelle olisi hyötyä ripauksesta lisää tätä piirrettä. Tunnollisuuden opettelussa pääsee parhaiten alkuun pienillä konkreettisilla asioilla.
– On ihan liian iso pala haukattavaksi, jos päättää kerralla panna koko elämänsä reilaan. Mieluummin kannattaa valita yksi tai korkeintaan kolme tarkasti rajattua pulmaa, jotka hiertävät omassa arjessa, Jokela sanoo.
Tapa, johon haluaisi muutosta voi olla jatkuva myöhästely ystävien kanssa sovituista menoista. Tai vaikkapa taipumus lastata aina kaupassa ostoskärry täyteen lihottavia heräteostoksia.
Näistä voi valita ensin vain yhden ja käyttää sitten tietoisesti energiaa oman käyttäytymisen muuttamiseen. Vähitellen uudesta tunnollisemmasta tavasta saattaa tulla tottumus.
– Hyvät asiat myös ruokkivat toisiaan. Kun ruokavalio on muuttunut hieman, lenkillekin alkaa ehkä tehdä mieli aiempaa useammin.
Artikkeli jo julkaistu ET-lehden numerossa 19/2021.
