Kalle Mäkelä, 59, kyllästyi pari vuotta sitten selkäkipuihin. Hän viritti pihalleen vaijerin ja opetteli pysymään sen päällä.

Vielä kaksi vuotta sitten Kalle Mäkelän aamut olivat tuskaisia. Selkä oli yön jäljiltä jäykkä ja kipeä. Käynti postilaatikolla taittui lähes kumarassa.

– Yrittäjänä tein pitkää päivää, söin huonosti ja liikuin hädin tuskin lainkaan. Painoakin oli kerääntynyt vatsan seutuville turhan paljon.

Mies päätti aloittaa kuntoremontin.

Tasapainoa etsimässä

Niin, mitä yleensä tulee mieleen lähes kuusikymppisen miehen kuntoremontista? Sauvakävely, kenties vesijuoksu? Kalle halusi jotain muuta. Hän päätti 45 vuoden tauon jälkeen kaivaa sukset esiin ja jatkaa lapsuuden mäkihyppyharrastusta.

– Ensin piti kuitenkin saada selkä kuntoon ja painoa tippumaan, ennen kuin saatoin ajatellakaan suksien kanssa hyppyriin kapuamista.

Mäkimiehet vinkkasivat Kallea kokeilemaan Lahden suurmäen alta löytyvää vaijeria. Siinä tasapainoilu kuuluu monen hyppääjän harjoitusohjelmaan.

– Ensin en pysynyt vaijerilla askeltakaan. Se oli todella hankalaa.

Kalle asensi kotipihaansa Orimattilaan vanhasta hissivaijerista vaijeriradan kahden puun väliin.

– Aloin heti harjoitella. Ensin otin tukea kävelysauvoista. Kun tasapaino alkoi löytyä, poistin toisen sauvan. Kun se onnistui, jätin molemmat sauvat pois.

Tavoitteet korkealla

Kalle on kävellyt vaijerilla säännöllisesti lähes kaksi vuotta. Selkäkivut ovat hävinneet matkan varrelle täysin.

– Kävely vahvistaa todella monipuolisesti keskivartalon syviä lihaksia. Se on hyvin kokonaisvaltaista harjoittelua.

Ja myös raskasta. 15 minuuttia kerrallaan kävelyä riittää hyvin, syke nousee ja lihakset tekevät työtä kuin pidemmällä lenkillä. 

– Tosin viikonloppuisin otan yleensä kolme 15 minuutin vaijerikävelykertaa päivässä. Tähän tulee oikeastaan vähän himo!

Kalle on koko ajan edennyt harjoittelussa. Muutaman kuukauden jälkeen hän pääsi vaijerin päästä päähän. Nyt hän kävelee jo silmät kiinni, takaperin ja tekee kyykkyjä.

– Kesällä otin yllytyshulluna haasteen vastaan ja kävelin meidän kylän kyläjuhlissa Myllykosken yli viritetyn vaijerin päästä päähän. Se oli vähän keljua, sillä vaikka olen rämäpää, en pidä vedestä.

Kalle uskaltaa suositella vaijerikävelyä kaikille. Rautakaupoista löytyvä vaijeri on edullista, eikä kävely ole vaarallista, kun vaijerin vain sitoo tarpeeksi matalalle. Kallella vaijerikävely kuuluu osana mäkihyppyharjoitteluun, sillä kun paino pari vuotta oli pudonnut parikymmentä kiloa ja keskivartalon lihakset vaijerikävelyllä vahvistuneet, mies alkoi todella hyppiä uudelleen

– Maaliskuussa, kun täytän 60, olisi tarkoitus ponnistaa alas Lahden suurmäestä. Vähän se hirvittää, mutta ilman tätä tasapainoharjoittelua, se ei olisi mahdollista.