Parkinsonin tauti voi ilmetä kahvipöydässä. Taudin syytä ei tiedetä, mutta oireita voidaan hillitä. Saman kokeneilta saa parasta tukea, yksin ei kannata jäädä.

  1. Millainen sairaus Parkinsonin tauti on?

    Se on aivoja ja keskushermostoa vaurioittava neurologinen sairaus. Tauti ei parane, mutta sen oireita voidaan lääkityksellä hidastaa.
    Taudin tunnusmerkkejä ovat raajojen vapina levossa, lihasten jäykkyys ja liikkeiden hitaus. Useimmiten oireet alkavat sormien tai käsien vapinalla. Vapina pahenee kuukausien tai vuosien aikana ja siirtyy yleensä muihinkin raajoihin. Parkinson-potilaan tasapaino alkaa horjua, ja kävellessä jalka saattaa laahata maata. Tahdonalaiset liikkeet voivat käynnistyä viiveellä.
    Moni sairastunut huomaa myös tunteidensa herkistyvän, ajattelunsa hidastuvan ja aloitekykynsä heikentyvän. Äkillisiä mielitekoja ja impulsseja voi olla yhä vaikeampi vastustaa. Moni potee masennusta.

  2. Mistä sairaus johtuu?

    Sairaus johtuu siitä, että aivojen tahdonalaisia liikkeitä säätelevät hermosolut alkavat tuhoutua. Syytä siihen ei vielä tiedetä.
    Ikääntyessä useimmat meistä kokevat liikkuvansa hitaammin kuin nuorempana ja huomaavat kehonsa alkavan jäykistyä. Parkinsonin tauti on tavallaan nopeutettu versio tästä ilmiöstä. Oireet ilmaantuvat paljon voimakkaampina kuin luonnollisessa ikääntymisprosessissa.

    Parkinsonia sairastavat Iiro Viinanen ja Esko Seppänen: Emme ole eläviä ruumiita

  3. Kuinka moni sairastuu tautiin?

    Yli 70-vuotiaista Parkinsonin tautiin sairastuu lähes kaksi ihmistä sadasta. Parkinson-potilaita on Suomessa noin 14 000, ja tavallisin sairastumisikä on 70–75 vuotta.
    Miehillä Parkinsonin tautia on jonkin verran enemmän kuin naisilla.

  4. Mitä aivoissa tapahtuu, kun sairastuu?

    Parkinsonin tauti tuhoaa aivojen niitä hermosoluja, jotka tuottavat liikkeitämme säätelevää välittäjäainetta, dopamiinia.
    Taudin oireet ovat moninaiset siksikin, että dopamiini osallistuu myös tunne-elämän ja useiden tiedollisten toimintojen säätelyyn. Mitä enemmän soluja tuhoutuu, sitä alhaisemmaksi käy aivojen dopamiinipitoisuus ja sitä vaikeammat ovat oireet.
    Solut eivät kuitenkaan tuhoudu yhtäkkiä vaan vuosien kuluessa. Ainakaan vielä lääketiede ei pysty estämään sairauden puhkeamista.

    Mielenkiintoinen artikkeli: Alkaako Parkinsonin tauti suolistosta?

  5. Mikä altistaa taudille?

    Parkinsonin taudin aiheuttajaa ei tunneta. Ympäristötekijöitä on epäilty yhdeksi syyksi, mutta pitävää selitystä ei ole löytynyt.
    Joskus sairastumiseen saattavat vaikuttaa geneettiset syyt. Yleensä Parkinsonin tauti ei kuitenkaan periydy. On epätodennäköistä, että potilaan lapset sairastuisivat vanhemmiten samaan tautiin.

  6. Miten tauti löytyy?

    Usein ihminen lähtee lääkäriin, kun hänen kätensä alkavat vapista, liikkeet jähmettyvät ja lihasjäykkyys tuntuu pitkäkestoiselta. Lääkäri kyselee tarkoin oireista. Jos epäillään Parkinsonin tautia, yleislääkäri lähettää potilaan neurologin tutkittavaksi. Diagnoosi vaatii joskus aivojen isotooppitutkimuksen.
    Useimmiten oireita lievittävä lääkitys aloitetaan heti sairauden varmistuttua. Lääkitys pitää säädellä tarkoin potilaan tarpeiden mukaan, jotta lääkkeiden ikävät sivuvaikutukset saataisiin pysymään vähissä. Lääkkeet saattavat aiheuttaa pakkoliikkeitä ja psyykkisiä ongelmia, kuten yliseksuaalisuutta tai vaikkapa pelihimoa.

  7. Miten Parkinsonin tauti etenee?

    Se on kovin yksilöllistä. Jonkun toimintakyky romahtaa muutamassa vuodessa, toisella oireet pysyvät maltillisina jopa vuosikymmeniä. Suurin osa potilaista sijoittuu näiden ääripäiden väliin.
    Kun taudista alkaa olla selvää haittaa, lääkitystä tehostetaan. Lääkkeistä tehokkain, levodopa, nostaa aivojen dopamiinipitoisuutta. Aivojen omaa dopamiinintuotantoa vahvistavia lääkkeitä käytetään yleensä alle 75-vuotiaiden potilaiden ensisijaisena lääkkeenä. Kolmas lääkeryhmä on monoamiinioksidaasi B -estäjät, joiden teho ei kuitenkaan yllä levodopan tasolle.

  8. Kuka voi saada vapinaa ja pakkoliikkeitä vähentävän laitteen?

    Tässä hoidossa aivoihin asennetaan leikkauksessa aivojen syviä osia aktivoiva sähköinen stimulaattori. Tällainen leikkaus tehdään vain vaikeimmissa tautitapauksissa, kun lääkehoidosta ei ole löytynyt kunnollista apua tai lääkkeet ovat aiheuttaneet invalidisoivia haittoja.
    Toinen vaikeiden tautitapausten hoito on mahanpeitteiden läpi asetettava syöttöletku, jonka kautta levodopa-lääkettä voi annostella tehokkaammin suoraan ohutsuoleen.

    Lue myös: Tämä on yleisin Parkinsonin taudin oire

  9. Miten voi itse helpottaa oireita?

    Sairauden etenemiseen ei voi suoranaisesti itse vaikuttaa, mutta liikuntakykyä on tärkeää pitää yllä. Parkinson-potilaalle tasapainoa vahvistava ja lihaskuntoa lisäävää liikunta on erittäin tärkeää. Parasta on liikkua säännöllisesti, voimien mukaan.
    Kuntosalin ohjaajalta tai fysioterapeutilta kannattaa pyytää itselle käypä kunto-ohjelma.

  10. Mistä apua oireitaan häpeävälle?

    Moni Parkinsonin tautiin sairastunut häpeää oireitaan – aivan turhaan. Muiden samaa tautia sairastavien tapaamiset tuovat voimaa ja jaksamista arkeen. Tapaamisissa huomaa, ettei ole oireiden kanssa yksin. Harrastuksiaan kannattaa myös jatkaa ja muutenkin lähteä rohkeasti ihmisten pariin.
    Oman kotiseudun Parkinson-ryhmiä löytää internetistä osoitteesta www.parkinson.fi.

    Asiantuntijana neurologian erikoislääkäri Kirsti Martikainen, Suomen Parkinson-liitto ry.
     

Soittamalla apua

  • Sairastuitko äskettäin? Ihmetyttävätkö oireet tai tarvitsetko omaisena osviittaa sairastuneen läheisesi auttamiseksi? Parkinson-liiton neuvontapuhelimeen voi soittaa sekä potilas että hänen läheisensä.
  • Puhelimeen vastaa esimerkiksi neurologian erikoislääkäri tai hoitaja, jonka kanssa voi keskustella vaikkapa lääkkeistä, kivusta, muistista, ahdistuksesta, masennuksesta tai tuntemuksistasi omaishoitajana.
  • Liiton järjestösuunnittelijalta saa apua sosiaali­turvaan liittyvissä kysymyksissä
    ja ­liikuntatyöntekijältä liikuntaohjeita.
  • Neuvontapuhelin: 0203 77 667.
  • Eri asiantuntijoiden soittoajat selviävät netti­sivulta: www.parkinson.fi
    /palvelut/neuvontapuhelimet.
  • Puhelu maksaa 8,21 snt + 1,47 snt/min. Matka­puhelimella soitet­taessa hinta on 29,26 snt/min.


Tukea omaiselle

  • Elätkö Parkinsonin tautia sairastavan ihmisen kanssa? Haluatko jakaa tuntemuksiasi ja kokemuksiasi sekä hyviä arjen selviytymiskeinoja toisten omaisten kanssa? Vertaistuesta Parkinson-potilasta lähellä oleva saa jaksamista ja oivalluksia.
  • Kysy kotiseutusi Parkinson-yhdistyksestä, millaista tukea ja toimintaa he järjestävät omaisille.
  • Liity Facebookissa ryhmään nimeltä ”Parkkisten omaisten ryhmä”. www.facebook.com.
  • Nettiyhteisö Parkinsonpysäkki tarjoaa Tauti ja läheiset -ryhmän: www.parkkis.ning.com.

Tukkoinen nenä hankaloittaa arkea ja etenkin nukkumista. Nenän säännöllinen puhdistus ja kosteuttavat omahoitovalmisteet voivat auttaa.

1. Heinänuha 

Oireet: Nenä vuotaa vesimäistä eritettä, sitä kutittaa ja nenän limakalvot tuntuvat turpeilta. Aivastuttaa. Oireet johtuvat siitä, että nenä reagoi allergisesti jollekin kukkivalle kasville, kuten koivulle tai pujolle.

Hoito: Kortikosteroidia sisältävät nenäsumutteet, joita saa apteekista ilman reseptiä, vähentävät allergeenin aiheuttamaa tulehdusta nenän limakalvolla. Suihkeiden lisäksi kannattaa ottaa antihistamiinitabletteja.

2. Nenäpolyypit 

Oireet: Nenän molemminpuolinen tukkoisuus, kirkas eritevuoto ja hajuaistin heikentyminen. Joskus päänsärky, flunssien pitkittyminen, poskiontelotulehdukset ja vaikeus hengittää nenän kautta.

Hoito: Polyypit löytyvät lääkärissä, joka määrää perushoidoksi kortisonitipan tai -suihkeen hidastamaan polyyppien kasvua. Nenän puhdistus suolavesikannulla helpottaa oloa. Suuret polyypit täytyy leikata.

3. Vasomotorinen nuha 

Oireet: Ympäri vuoden kestävää tukkoisuutta, niistämisen tarvetta ja nenän kirvelyä. Oireet elävät lämpötilan vaihteluiden mukaan ja nenä reagoi herkästi erilaisille ärsykkeille, kuten tupakansavulle.

Hoito: Parhaiten oireisiin tehoaa nenään annosteltava reseptilääke, ipratropiumi. Lievemmissä tapauksissa apteekin reseptittä saatavista kortikosteroidisuihkeista voi olla apua.

4. Nenän kuivat limakalvot 

Oireet: Nenä tuntuu tukkoiselta ja nenän limakalvojen seinämät karstaisilta ja aristavilta. Nenästä voi tulla verta. Kuiva huoneilma, pakkanen ja tupakointi kuivattavat nenän limakalvoja entisestään.

Hoito: Nenän säännöllinen kosteuttaminen reseptittä apteekista saatavilla valmisteilla. Niitä ovat suoloja sisältävät nenäsuihkeet ja -tipat, öljysuihkeet ja dekspantenolia tai A-vitamiinia sisältävät tuotteet.

...vai terveesti tukossa?

Nenä suodattaa hengitysilmasta pienhiukkasia. Se myös säätää hengitysilman kosteutta siten, että nenän limakalvojen turpeus vasemmassa ja oikeassa nenäkäytävässä vaihtelevat olosuhteiden mukaan.

Tästä nenäsykliksi kutsutusta ilmiöstä johtuu se, että vuoron perään toinen sierain saattaa tuntua tukkoiselta, kun toinen tuntuu olevan auki. Nenän tukkoisuuden tunne on usein siis normaalia.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2017.

Kunnossa kaiken ikää! Kaikille ei kuitenkaan riitä pelkkä liikunnan harrastaminen: yhä useampi haluaa kilpaurheilla vielä vanhanakin. 

Läps! Valmentaja lyö käsillään lähtömerkin, ja kaksi urheilijaa ampaisee lähtötelineistä liikkeelle. Piikkarit takovat punaista juoksurataa ensimmäiset parikymmentä metriä raivokkaasti. Sen jälkeen vauhti hidastuu rauhalliseksi hölkäksi.

Kun jäntevät juoksijat kääntyvät takaisin kohti lähtöpistettä, huomio kiinnittyy jo elämää nähneisiin naururyppyihin. Niitä on ehtinyt kertyä, sillä Maarit Varis ja Esa Salminen ovat kuusikymppisiä. Juoksu rullaa silti.

Maarit Varis ja Esa Salminen harjoittelevat Eläintarhan juoksutunnelissa.
Maarit Varis ja Esa Salminen harjoittelevat Eläintarhan juoksutunnelissa.

Valmentajan vaikeudet

Olympiastadionin ja Eläintarhan kentän välillä kulkeva tunneli on täynnä iloista puheensorinaa. Helsingin Kisa-Veikkojen aikuisliikkujien pikajuoksuryhmä harjoittelee lähtöjä ja 60 metrin vetoja.

Valmentaja Heli Halava rupattelee rennosti urheilijoiden kanssa, mutta hänen tarkkaavaisuutensa ei herpaannu hetkeksikään. Hän korjaa väärän lähtöasennon lempeästi ja huomauttaa liikaa keikkuvasta ylävartalosta.

– Ei noi yleensä ole näin surkeita, Heli naurattaa ryhmää.

Valmentajan merkitys on aikuisurheilijoille yhtä suuri kuin nuoremmillekin, vaikka Heli yrittää omaa rooliaan kutistaakin.

– Sanoin joskus, että yritän valmentajana tehdä itseni tarpeettomaksi. Seuraavissa treeneissä kukaan ei sitten muka osannut mitään.

Aikuisliikkujien valmentaminen ei päällisin puolin eroa nuorempien ikäluokkien kanssa tehtävästä työstä. Helillä on koko kauden kattava valmennussuunnitelma, jota tarpeen mukaan muokataan esimerkiksi kisojen ja loukkaantumisten takia.

Pikajuoksijalla pitää olla piikkarit.
Pikajuoksijalla pitää olla piikkarit.

Todellisuudessa aikuisurheilijoiden kanssa on kuitenkin omat haasteensa.

– Mitä vanhempi ikäryhmä, sitä vähemmän valmentajilla on käytössä tutkittua tietoa. Sen takia harjoituksia suunnitellessa pitää yhdistellä valmennustekniikkaa esimerkiksi gerontologiaan.

Iäkkäiden liikkumista on Suomessakin tutkittu paljon, mutta tutkimus on painottunut peruskunnon ja lihasvoiman ylläpitämisen kaltaisiin kaikkia koskeviin aiheisiin. Aikuisten kilpaurheilijoiden tutkimus on vielä lastenkengissä.

Sama aika aina vain

Jotakuta voisi harmittaa, jos kymmenen vuoden ahkeran harjoittelun jälkeen pikajuoksuaika pysyisi samana. Esa Salminen on kuitenkin tilanteeseen tyytyväinen.

– Kun aloitin kisaamisen viisikymppisenä, juoksin 60 metriä ajassa 7.77. Nyt olen 59-vuotias, ja matka taittuu yhä suurin piirtein samaan aikaan.

Heli Halavan mukaan tässä kiteytyy harjoittelun ja valmennuksen keskeinen tavoite.

– Kun aikuisurheilija on saavuttanut tietyn tason, valmennuksen tehtävä on säilyttää se, vaikka ikää tulee lisää. Jossain vaiheessa tietysti tulee vastaan piste, jonka jälkeen tulokset alkavat pudota, mutta oikeanlaisella harjoittelulla sitä pistettä voi siirtää aika pitkälle.

Maaritin ja Esan on tarkoitus testata oma tasonsa paria viikkoa myöhemmin Helsingin Kisa-Veikkojen isännöimissä kisoissa Eläintarhan kentällä.

Valmentaja Heli Halava auttaa oikean lähtöasennon löytymisessä.
Valmentaja Heli Halava auttaa oikean lähtöasennon löytymisessä.

Ei mitään veteraaneja

Yleisurheilijat kuuluvat Suomen Aikuisurheiluliittoon, jossa on nykyään yli kymmenentuhatta jäsentä. Yleisurheilijoiden lisäksi liitto edustaa myös hiihtäjiä ja luistelijoita. Lähes puolet liiton jäsenistä kisaa aktiivisesti SM-kilpailuissa tai muissa virallisissa kisoissa. Vielä 2000-luvun alussa liittoon kuului vain nelisentuhatta urheilijaa.

– Osallistujien määrä kaikissa kilpailuissa on ollut kasvussa. Erityisen ilahduttavaa on ollut naisten mukaantulo kilpailutoimintaan ja osallistujamäärän kasvaminen alle 50-vuotiaiden sarjoissa, kertoo liiton toiminnanjohtaja Vesa Lappalainen.

Kasvuun on vaikuttanut myös liiton nimen muuttaminen. Aiempi nimi, Suomen Veteraaniurheiluliitto, ei oikein jaksanut houkutella nuorempia jäseniä mukaan toimintaan.

Vesa Lappalainen pitää yhteiskunnallisesti tärkeänä asiana sitä, että liikunnasta puhutaan koko elämänkaaren kattavana toimintana.

– Vihdoin on huomattu liikunnan terveysvaikutukset ja myös harrastuksen mukana tuleva sosiaalisuus.

Suurin ilonaihe on tietenkin se, että liikuntapaikoilla näkee kaikenikäisiä harrastamassa.

Aikuisurheilu kamppailee saman ongelman kanssa kuin muukin urheiluelämä: rahasta on puute. Varsinkin lajiliitoilla on ongelmia organisoida aikuisliikuntaa ja vastata seuroilta ja harrastajilta tuleviin haasteisiin.

– Eduskunnan sekä opetus- ja kulttuuriministeriön pitäisi rahoittaa tätä toimintaa eikä vain juhlapuheissa puhua kansanterveydestä. Aikuisurheiluun suunnatut eurot tulevat moninkertaisina säästöinä niin työssäkäyvien kuin eläkeläisten pienempinä terveyskuluina, Lappalainen toteaa.

Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijoiden Ermo Kalevo leiskautti M80-sarjassa pituutta 355.
Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijoiden Ermo Kalevo leiskautti M80-sarjassa pituutta 355.

Pallon perässä

Jalkapallo – pelien kuningas – on Suomen suosituin urheilulaji. Palloliiton arvion mukaan puoli miljoonaa suomalaista on tekemisissä jalkapallon kanssa viikoittain.

– Jalkapallossa aikuisjoukkueiden määrät ovat olleet valtavassa kasvussa erityisesti isoissa kaupungeissa. Erityisen suurta kasvu on ollut naisten joukkueiden määrässä. Esimerkiksi Helsingissä naisten harrastesarjoissa on useita sarjatasoja ja lohkoja, kertoo harrastejalkapallokehittäjä Lasse Keski-Loppi Palloliitosta.

Palloliitolla on yli 130 000 rekisteröityä pelaajaa, mutta suurin osa aikuisten sarjoissa pelaavista harrastejoukkueista ei näy Palloliiton kokonaispelaajamäärässä.

– Harrastejoukkueet eivät ole organisoituneet seurojen alle. Harrastajalle toiminta on tärkeämpää kuin se, kuka sitä pyörittää.

Isoissa kasvukeskuksissa sarjatoiminta on helppo järjestää, sillä joukkueita on paljon. Pienemmillä paikkakunnilla on haaste saada pelejä ja sarjoja aikaiseksi. Jo joukkueen kasaaminen voi olla vaikeaa.

– Usein pelaaja ei tiedä, missä voisi harrastaa tai keneen ottaa yhteyttä. Helpotamme Palloliitossa tilannetta tekemällä tämän vuoden aikana Löydä jalkapalloa lähelläsi -karttatoiminnon, josta pelaaja voi etsiä itselleen sopivan ryhmän, Keski-Loppi kertoo.

Monet seurat ovat käynnistäneet aikuisten jalkapallokouluja, joissa voi nostaa kuntoa, oppia pallottelutaitoja ja ennen kaikkea pelata. Jalkapallokouluun on helppo tulla mukaan vasta-alkajanakin.

– Aikuisten harrastustoiminnassa näkyy, että jalkapallon pelaaminen on monelle omasta kunnosta huolta pitämistä. Samalla korostuu jalkapallon sosiaalinen puoli. On kiva kokoontua tapaamaan kavereita lajin pariin.

Vaikka kenttätilanne on parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana paljon, aikuisten ryhmät saavat edelleen myöhäisiä vuoroja tai joutuvat pelaamaan heikompitasoisilla kentillä kuin nuorten ryhmät.

– Nuorille aikuisille se ei välttämättä ole ongelma, mutta perheelliselle iltayhdeksältä alkavat harjoitukset voivat olla hankalia. Toisaalta seurojen omien kenttien ja hallien ansiosta eläkeikäisten porukat pääsevät harjoittelemaan aamuisin ja päivisin.

Kisapäivän jännitys

Kilpailupäivänä Eläintarhan kenttä kylpee auringonvalossa. Katsomon edessä eri ikäiset urheilijat rupattelevat keskenään. Takasuoralla junioreiden juoksuryhmä venyttelee, kun varttuneet seiväshyppääjät säätävät hyppypaikalla rimaa oikeaan korkeuteen olympiamitalisti Antti Kalliomäen johdolla, jonka päivän tulos oli muuten 2,84. Sillä tuli voitto 70-vuotiaiden sarjassa.

Pääsuoran vierellä hölköttelee Esa Salminen. Satasen starttiin on vielä tunti, mutta lämmittely on tehtävä huolella, jotta kisassa ei tulisi vammoja. Maarit Varis sen sijaan suuntaa tomerin askelin kohti keihäänheittopaikkaa - toimitsijaksi. Kisakauden avaus jää väliin pienen vamman takia.

Eläintarhan kentän katsomo kohahtaa ensimmäisen kerran, kun 80-vuotiaiden sarjassa juokseva Urpo Mikkonen tekee satasella huippuajan 15,65.

Urpo Mikkonen Kuopion Reippaasta pokkasi kultaa sadalla metrillä ajalla 15,65.
Urpo Mikkonen Kuopion Reippaasta pokkasi kultaa sadalla metrillä ajalla 15,65.

Juoksuradan vieressä Esa Salminen pähkäilee piikkarivalintaa. Kassissa on kahdet kengät, joista hän päätyy jaloille lempeämpiin harjoituspiikkareihin. Kisakengät jääkööt kesän koetuksiin.

Vielä viimeiset venyttelyt ja Esa on valmis starttiin.

Lähtöviivalla Esan vieressä on kovin mahdollinen kirittäjä, suomenennätysmies ja maailmanmestari Harri Huotari. Lähettäjän komentoja odotellessa Esan kroppaan iskee adrenaliinipiikki. Syke nousee hetkessä yli 130:n. Ilman jännityksen tuomaa latausta on turha odottaa huippujuoksua.

Kisassa Huotari on odotetun vahva ja voittaa lähdön ajalla 12,70. Esa on maalissa kakkosena ja parhaana 55-sarjalaisena ajalla 13,08.

Maalialueella myhäilee tyytyväinen mies, vaikka suorituksessa olisikin ollut parannettavaa.

– Alku oli pehmeä ja juoksu jäykkää, mutta ensimmäinen kilpailu ulkokentillä on aina vaikea. Kuukauden päästä vauhti on jo parempi.

Maarit Varis, 61, Helsinki:

Maarit Varis pääsi kisapäivänä toimitsijaksi keihäspaikalle.
Maarit Varis pääsi kisapäivänä toimitsijaksi keihäspaikalle.

"Aloitin yleisurheiluharrastuksen 49-vuotiaana. Kävin silloin Friskis&Svettiksen juoksulenkeillä, joiden lähtö oli Eläintarhan kentältä. Kentällä oli ihana tunnelma, ja alkoi tehdä mieli elvyttää lapsuuden urheiluharrastus. Näin ilmoituksen aikuisten yleisurheilukoulusta ja ilmoittauduin heti. Siitä se sitten alkoi.

Reilut kymmenen vuotta sitten aikuisille ei juuri ollut ohjattuja ryhmiä. Yleisurheilukoulun aikana mietin, miten voisin jatkaa harjoittelua turvallisesti kurssin päätyttyä. Samoihin aikoihin aloin toimia Helsingin Kisa-Veikkojen aikuisliikuntajaoksessa, jossa pidimme harjoitteluasiaa esillä. Aikuisten ryhmien vetäjistä oli silloin puutetta. Nykyään tilanne on jo hiukan parempi. On kaksi juoksuryhmää ja kuntopiiri, ja nyt keväällä on aloittanut myös

ottelijoiden vertaisryhmä.
Harjoittelen lyhyitä juoksumatkoja ja aitoja sekä hyppylajeja. Harrastan myös moniottelua.

SM-kisoissa olen käynyt sekä ulkoradoilla että hallikaudella. Mitaleja on tullut monesta lajista. Kisailuinto on alkuajoista vähän hiipunut. Pitää olla tunne, että on mahdollista saavuttaa edes oma paras tulostasonsa. Aikuisurheilijat siirtyvät uuteen ikäsarjaan aina viiden vuoden välein. Sen takia kilpailutilanne vaihtelee vuosittain. Itse olen nyt toista vuotta 60-64-vuotiaiden sarjassa."

Esa Salminen, 59, Kerava:

Esa lämmittelee ja venyttelee tunnin verran ennen kisajuoksua.
Esa lämmittelee ja venyttelee tunnin verran ennen kisajuoksua.

"Ostin itselleni 50-vuotislahjaksi piikkarit. Osallistuin pian sen jälkeen halli-SM-kisoihin ja voitin kultaa 60 metrillä. Kuntopohjani oli kyllä valmiiksi hyvä, sillä olen aina liikkunut aktiivisesti. Olin 30 vuotta puolustusvoimien palveluksessa, ja siellä oli joka vuosi fyysiset testit, jotka osaltaan kannustivat harjoittelemaan.

Harrastin nuoruudessani armeijaikään saakka yleisurheilua Turun Urheiluliitossa. Turkulaiset värväsivät minut SM-mitalin jälkeen Varsinais-Suomen veteraaniurheilijoihin, vaikka asunkin Keravalla. Meillä oli kasassa sen verran hyvä viestiporukka, että voitimme SM-kisoissa kultaa ja teimme jopa Suomen ennätyksen. Treenasin lähinnä itsekseni ja näin seurakavereita kisoissa.

Vuosi sitten talvella loukkaannuin kesken SM-hallikisojen. Olin voittanut 60 metrin kisan ja johdin 200 metrillä, kun jalkani petti kymmenen metriä ennen maalia. Meni tuplamestaruus sivu suun ja loukkaantumisesta toipuessa kului monta kuukautta. Silloin päätin liittyä Helsingin Kisa-Veikkoihin, jotta pääsen harjoittelemaan ryhmän mukana. Suosittelen porukkaan hakeutumista kaikille, jos se vain on mahdollista. Se tuo harjoitteluun ryhtiä, suunnitelmallisuutta ja yhteisiä mukavia rupattelutuokioita.

Aikuisurheilussa korostuu säännöllisyys. Kolmesta neljään kertaan viikossa harjoittelemalla saa jo tuloksia aikaan.

Pahinta mitä voi tehdä on pitää parin kolmen viikon tauko ja lähteä sen jälkeen vetämään tiukat treenit. Riski loukkaantua on silloin suuri."

Tiesitkö?

  • Kävely on yli 65-vuotiaiden suosituin liikuntamuoto.
  • Yleisurheilun, hiihdon ja luistelun SM-kisoihin osallistuu vuosittain 4000 aikuisurheilijaa.
  • Eniten seniori-ikäisiä kilpaurheilijoita on palloilulajeissa.
  • Suomen 18 urheilijaa rohmusivat yhteensä 25 mitalia veteraanien MM-mäkihypyssä. Vanhin hyppääjä oli 80-vuotias.
  • Suomi voitti aikuisurheilijoiden MM-kisoissa vuonna 2016 yleisurheilussa 29 kultaa, 35 hopeaa ja 19 pronssia.
  • Jalkapallon seniorisarjoissa on mukana noin 330 joukkuetta.
  • Suomessa on yli 40 000 yli 50-vuotiasta golfaria.
  • Tennisliiton jäsenenä on 13 808 aikuisurheilijaa.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2017.

Aikuisurheilijan ikäraja yleisurheilussa, luistelussa ja hiihdossa on 30 vuotta.
Kansainvälisissä kisoissa alaikäraja on 35. Samoin esimerkiksi jalkapallossa ja jääkiekossa.
Pesäpallossa yli 45-vuotiaat pelaavat harmaakarhuissa.
Golfissa senioreiden ikäraja laskettiin juuri 50 vuoteen.
Yli 60-vuotiaat eivät enää pääse painin arvokisoihin.
Viimeinen kilpaikäryhmä ovat yli 100-vuotiaat.