
Innokas luontoretkeilijä ja teatterifani Mirja Reijonen kärsii virtsankarkailusta. Hän on keksinyt keinot, joiden ansiosta harrastukset sujuvat.
Virtsankarkailu ei näy ulospäin. Siitä ei myöskään halua kertoa vieraille ihmisille ensimmäiseksi. Siksi moni vaivasta kärsivä jää pois harrastuksista ja riennoista.
Helsinkiläisellä Mirja Reijosella halu käydä teatterissa, konserteissa, oopperassa ja luontoretkillä oli niin voimakas, että hän päätti tehdä kaikkensa selviytyäkseen karkailun kanssa kotioven ulkopuolella.
Mirja kärsii pakkoinkontinenssista.
– Tunnen äkillistä virtsaamistarvetta, mutta en pysty pidättämään vessaan asti. Pahimmillaan joudun juoksemaan vessassa tunnin välein.
Aluksi Mirja ei kehdannut ostaa kaupasta inkontinenssisuojia, vaan käytti terveyssiteitä. Kun niiden imukyky ei enää riittänyt, hän rohkaistui valitsemaan kunnon inkontinenssisuojan.
Mirja muistaa presidentti Kekkosen sanoneen haastattelussa, että käy wc:ssä aina kun voi. Mirja pitää tätä ohjenuoranaan.
– Uusissa paikoissa selvitän ensimmäiseksi vessan paikan. Jos sitä etsii vasta tarpeen tullen, voi vahinko jo tapahtua.
Lisäksi Mirja säännöstelee syömistään ja juomistaan pari tuntia ennen kulttuuritilaisuutta. Hän ei syö isoa ruoka-annosta. Hän ei myöskään juo kahvia eikä muutakaan juuri ennen näytöstä tai edes väliajalla, vaan menee heti vessajonoon.
Varasuoja aina mukana
Kotona Mirja ei käytä siteitä, mutta ulos lähtiessään hänellä on sopivan vahvuinen suoja.
– Minulla on kaapissa kolmenlaisia siteitä: tavallinen terveysside sopii silloin, kun menen vaikkapa kylään ja vessa on lähellä. Kauppareissulla ja teatterissa suojani on kolmen pisaran normaalivahvuinen inkontinenssisuoja. Useamman tunnin menoihin varustaudun extrasuojalla.
Luontoretket olivat alkuun hankalia, mutta kun Mirja kertoi vaivastaan, kävi ilmi ettei hän ollut ainoa.
– Joskus me vaivaiset sovimme yhdessä, että nyt painumme pusikkoon.
Ennen luontoretkeäkin Mirja nauttii kahvia vain säästeliäästi. Kun metsässä hikoilee eikä elimistössä ole virtsan eritystä edistäviä aineita, Mirja saattaa selvitä tunteja ilman pusikkokäyntiä.
Alkeellisissa mökeissä yöpyminen on hankalaa, sillä Mirja ei halua rampata yöllä ulkohuussissa. Tähänkin hän on keksinyt keinon: hän kuljettaa mukanaan pientä, kannellista lasten ämpäriä.
– Pissavaivaisen voittona pidän sitä, että vietin Lieksassa ahmojen ja karhujen kuvauskojulla koko yön ja selvisin siitä.
Jumppa on tylsää
Ponnistusinkontinenssista kärsivällä voi lirahtaa aivastaessa tai yskiessä. Pakkoinkontinenssissa virtsaamistarve tulee yllättäen ja pidättely on mahdotonta. Lantionpohjalihasten jumpasta voisi olla ainakin jonkinlaista apua kumpaankin vaivaan.
Mirja tunnustaa olevansa laiska jumppaamaan alapään lihaksiaan, vaikka on saanut ohjeita fysioterapeutilta.
– Ne ovat tylsiä harjoituksia. Monella meistä puuttuu tahdonlujuutta vahvistaa lihaksiaan, vaikka selkää särkee ja alapää falskaa. Tai laihduttaa, vaikka pitäisi, Mirja toteaa.
Työelämässä ollessaan Mirja käytti pitkään Detrusitol-lääkettä rauhoittamaan rakkoa. Se kuivatti suuta ja oli kallista. Se ei myöskään poistanut vaivaa kokonaan
– Jäädessäni eläkkeelle luovuin lääkkeestä. Keksimilläni konsteilla olen selvinnyt Wagnerin Reininkullastakin, joka kestää kaksi tuntia ilman väliaikaa.
Mirjan neuvot
- Ennakoi
Säännöstele syömistä ja juomista. Käy vessassa aina kun voit. Selvitä ensimmäiseksi vessan sijainti uudessa ympäristössä. - Varaa sopiva suoja
Käytä ulos mennessä tapahtuman kestoon sopivaa inkontinenssisuojaa. Ota varasuoja kassiin. - Suunnittele istumapaikka
Varaa kulttuuritilaisuuksiin paikka, josta pääsee nopeasti vessaan. Naisten vessaan on aina jono, ja invavessat ovat joskus lukittuja. - Kehtaa tunnustaa
Kun olet retkellä tai matkalla, terästäydy ja kerro oppaalle, että on pakko käydä välillä pusikossa. Varmista bussiretkillä pysähdyspaikat. - Ole kuivin suin.
Älä juo kahvia äläkä muutakaan juuri ennen näytöstä tai väliajalla. Voit silti osallistua iloisiin etkoihin vaikka juomalla puoli lasia vettä.