Kuva 123RF
Kuva 123RF

Ruokatorven syöpä voi olla salakavala tauti, kertoo ET-lehden omalääkäri Risto Laitila.

Jouduin ruokatorven ja mahalaukun tähystykseen vuosi sitten, kun nieluuni puski öisin limaa niin ettei nukkumisesta tullut mitään. Tähystyksessä todettiin ruokatorven alaosan tulehdus ja refluksi.

Limakalvolla oli puolen sentin pyöreä tulehdusläntti. Koepalaa ei siitä saatu, kun tähystin luiskahti ulos juuri kriittisellä hetkellä. Sain happosalpaaja pantopratsolia kuureina otettavaksi.  Se kyllä auttaa närästykseen, muttei vähennä limaneritystä.

Voiko ruoka­torvitulehdus edetä syöväksi? Onko tulehdukseen täsmähoitoa, vai ainako sitä hoidetaan näillä happosalpaajilla?

Nimimerkki Eskotapani

Mielenkiintoinen artikkeli:
Mistä närästys kertoo? 10 kysymystä lääkärille

Ruokatorven syöpä voi olla salakavala tauti, ja se havaitaan usein vasta siinä vaiheessa, kun syöpä on levinnyt. Jos oireena on nielemisvaikeus, usein päädytään tähystykseen, ja siten kasvain saatetaan todeta. Tästä voisi ajatella, että kaikkihan pitäisi syöpävaaran vuoksi tähystää, kun tullaan tiettyyn ikään. Tällaista on tutkittukin, mutta seulonta ei vähentänyt kuolleisuutta tautiin. Seulonta ei näin ollen ole järkevää.

Jos lääkäri huomaa närästyspotilaan tähystyksessä, että ruokatorven loppuosan limakalvo on muuttunut (niin sanottu Barrettin ruokatorvi) ja koepalassa havaitaan kasvuhäiriöisiä soluja, on säännöllinen tähystysseuranta tarpeen syöpävaaran takia. Muuten tavallista ruokatorvitulehdusta, kuten sinullakin, ei tarvitse säännöllisesti seurata, elleivät oireet pahene. Tilannetta hoidetaan happosalpaajilla yksilöllisen ohjelman mukaisesti.

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä, lakiasioista, puutarhanhoidosta ja antiikista.
Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.

Jos törröttävät hampaat tai raot hampaiden väleissä häiritsevät, ratkaisu on oikomishoito. Se onnistuu vielä aikuisenakin.

Se mitä asiakas ajattelee oikomishoitona onkin usein purennan korjaamista. Oikomishoidossa hammaskaarten malli pyritään palauttamaan sellaiseksi, että purenta toimii hyvin.

– Virheellinen purenta voi aiheuttaa niska-hartiasärkyjä, leukanivelten naksumista ja kasvojen kipuja. Oireita ei aina osata yhdistää purentahäiriöihin, sanoo erikoishammaslääkäri Virpi Myller.

Kruunua, siltaa tai implanttiakaan ei välttämättä saada asennettua ennen kuin viereisten hampaiden asento on korjattu. Tämä on tavallinen syy oikomishoitoon ikääntyneillä.

1. Mitä oikomishoidossa tapahtuu?

Hammaslääkäri kiinnittää hampaiden etu- tai takapinnoille kiinteät oikomiskojeet eli hammasraudat, jotka pidetään suussa koko oikomishoidon ajan. Asiakas käy hammaslääkärissä 5-6 viikon välein. Hampaat siirtyvät vähä vähältä säätämällä rautoja.

2. Kauanko hoito kestää?

Suurin osa hoidoista kestää puolesta vuodestan kolmeen vuoteen. Yksittäisen hampaan asennon korjaus voi hoitua muutamassa kuukaudessa, laaja hoito kestää huomattavasti kauemmin. Hampaiden liikkumisvauhti luussa määrää aikataulun. Hampaita ei voi siirtää nopeammin kuin luusolut sallivat.

3. Sattuuko oikomishoito?

Hoito ei ole kivuliasta, mutta hampaat voivat olla puruarat etenkin hoidon alussa ja kontrollikäyntien jälkeen. Raudat voivat myös hangata huulten ja kielen pintaa ja ärsyttää suun limakalvoja.

4. Pysyykö hammasrivi suorana hoidon jälkeen?

Hampailla on "muisti", ja siirretyt hampaat palautuvat ilman ylläpitohoitoa alkuperäisille paikoilleen. Oikomishoidon jälkeen hampaiden kielen puoleisille pinnoille liimataan tukilanka, joka estää palautumista. Lisäksi voidaan tarvita yöllä pidettävää, irrotettavaa oikomiskojetta.

5. Paljonko oikomishoito maksaa?

Hinnaksi tulee 1 000-10 000 euroa. Ennen oikomishoidon aloittamista potilaalle tehdään perusteellinen hampaiston, ikenien, limakalvojen, purennan, leukanivelien ja kasvolihasten tutkimus. Kun tiedetään, mitä pitää tehdä, voidaan määritellä alustava hoitosuunnitelma ja arvioida hoidon kesto ja hinta.

6. Kenen hampaita voidaan oikoa?

Hampaissa ei saa olla reikiä, tulehduksia tai hammaskiveä eikä ikenissä tulehduksia, mutta muuten kenen tahansa hampaita voidaan oikoa. Myös ikääntyvien hampaita voidaan oikoa, mutta lääkärin pitää ottaa huomioon, että tukikudokset eivät välttämättä ole yhtä tukevia kuin nuorilla.

Asiantuntijana Virpi Myller, oikomishoidon erikoishammaslääkäri. Hän työskentelee Helsingissä.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2017.

Jouko Arvonen (s. 1954)  yrittää suhtautua Parkinsonin tautiinsa huumorilla. Joukon motto on "Negatiiviset asiat ovat positiivisen muutoksen mahdollisuuksia."
Jouko Arvonen (s. 1954) yrittää suhtautua Parkinsonin tautiinsa huumorilla. Joukon motto on "Negatiiviset asiat ovat positiivisen muutoksen mahdollisuuksia."

Jouko Arvonen, 62, oli kiireinen yrityskonsultti, kun hän sairastui Parkinsonin tautiin. Nyt hän tietää näyttävänsä pakkoliikkeineen humalaiselta. Siitä aiheutuviin tilanteisiin hän suhtautuu psykologin uteliaisuudella.

"Reilut kymmenen vuotta sitten elämäni oli työn täyttämää. Perustamallani firmalla meni hyvin ja olin painanut filosofiantohtorin hatun päähäni 2004. Olin luonut koulutusmetodin, jota käytin työskennellessäni yritysjohtajien konsulttina. Asuimme tuolloin Ruotsissa, mutta matkustin työni takia eri puolilla maailmaa. Lisäksi järjestin valokuvauskursseja ja safareita Suomen karhumaille, Afrikkaan ja Alaskaan.

Thaimaan-lomallamme 2004 fysioterapeuttivaimoni alkoi uima-altaalla hämmästellä liikkeitteni hitautta. Olin itsekin ihmetellyt oikean puolen jalan ja käden ajoittaista tärinää sekä hajuaistin muutoksia.

Vaimo arvasi, että olin sairastunut Parkinsonin tautiin. Varsinainen järkytys tuli kuitenkin vasta parin päivän kuluttua, kun tsunami iski lomaparatiisiin. Kiipesimme vuorelle peloissamme, mutta olimme turvassa.

"Torjuin sairauden oikeastaan kokonaan."

Kotiin palattuamme hakeuduin neurologisiin tutkimuksiin ja sain Parkinson-diagnoosin sekä lääkityksen. Se tuntui epätodelliselta, sillä pystyin edelleen jatkamaan yrittäjäelämää ilman kunnollisia lepotaukoja.

Vuosien ajan sairastumisen jälkeen opetin lisäksi yliopistossa ja työskentelin Ruotsin työnantajaliiton johtamisinstituutissa. Lisäksi kirjoitin visiojohtamisesta oppikirjan yliopistojen käyttöön. En halunnut tietää sairaudesta juuri mitään, torjuin sen oikeastaan kokonaan.

Itsemurhakandidaatti

Kova työtahti yhdessä sairauden kanssa kääntyi vähitellen masennukseksi. Olin saavuttanut kaiken haluamani, mutta nyt aloin pelätä sen menettämistä. Tuskin jaksoin vuoteesta nousta. En enää osannut arvostaa sairastunutta itseäni. Hukkasin identiteettini, jonka olin rakentanut pärjäämisen varaan.

Vaimo piilotteli veitsiä, sillä olin potentiaalinen itsemurhakandidaatti. Hakeuduin lopulta terapiaan, jossa kävin kuusi vuotta. Alussa en osannut terapeutin vastaanotolla muuta kuin itkeä. Keskusteluista terapeutin kanssa alkoi kuitenkin vähittäinen nousu.

Myin firmani, ja vuonna 2014 muutimme takaisin juurillemme Keski-Suomeen. Ruotsissa olikin vierähtänyt 38 vuotta.

Olimme jo kuusi vuotta ennen Suomeen paluuta aloittaneet unelmatalon rakennuttamisen kesäpaikallemme. Olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen mielekästä tekemistä. Kolmikerroksisen talomme rakentaminen on ollut juuri sitä. Nautin suurista ikkunoista näkyvistä pelto- ja järvimaisemista, hirsiseinistä ja rauhasta. Parhaillaan viimeistelen saunaosastoa. Sen suunnittelu aktivoi aivojani, ja portaissa kulkeminen pitää jalat vetreinä.

Monimuotoiset ja hiukan epämääräisetkin asiat kiinnostavat minua. Tämä talo on minulle hyvä projekti siinäkin mielessä. Se on kuin elämänkumppani tai toinen vaimo. Voin melkein keskustella sen kanssa.

Minä ja Parkinson humalassa

Olen vihdoin hyväksynyt sen, että ajatukseni ja motoriikkani ovat hidastuneet. Saatan mennä lukkoon yllättävissä tilanteissa ja tarvitsen aikaa reagoimiseen. Ihmiset eivät aina ymmärrä, mistä on kysymys, sillä lääkityksen sivuoireet pakkoliikkeineen saavat minut helposti näyttämään humalaiselta.

Väärinkäsityksistä on syntynyt monta surkuhupaisaa tarinaa. Kerran SPR:n varainkerääjä ei huolinut minulta rahaa, vaan moitti juopuneeksi. Erään kahvilan myyjä koetti estellä minua menemästä auton rattiin ja kyseli, oliko minulla todistusta sairaudestani. En silloinkaan loukkaantunut vaan ymmärsin, että muistutan liikkumiseni vuoksi juopunutta.

"Minusta on tullut sairauteni myötä rohkeampi."

Otan tilanteet haasteina ja keskustelen asiasta mielelläni. Näistä on syntynyt monenlaisia kiinnostavia kohtaamisia.

Minusta on sairauteni myötä tullut aikaisempaa rohkeampi aloittamaan keskusteluja vieraiden ihmisten kanssa, vaikka välillä tulen väärinymmärretyksi. Joskus olen saanut uusia ystäviä, mutta olen myös joutunut pyytämään anteeksi puheliaisuuttani. En silti häpeä sairauttani. Psykologina minua kiinnostaa tarkkailla ihmisten reaktioita siihen.

Yksi käyttämistäni lääkkeistä muutti minut touhukkaaksi, makeannälkäiseksi ja seksuaalisesti ylivireiseksi. Se vaihe oli vaimolleni vaikea, mutta onneksi pahimmasta päästiin lääkkeiden annostusta korjaamalla.

Lääkitykseni on tällä hetkellä maksimissaan. Pääsin keväällä leikkaukseen, jossa sain aivoihini stimulaatiota antavan kojeen. Oikeita säätöjä on jouduttu hakemaan, ja minun on pitänyt tehdä sairaalareissuja Helsinkiin. Se on vaatinut kärsivällisyyttä. Uskon kuitenkin, että edessäni on vielä monia hyviä vuosia.

Persoonallinen sairauskertomus

En ole lukenut sairaudestani edelleenkään paljon. Haluan ottaa tulevaisuuden vastaan omalla tavallani ja tehdä tästä minun persoonallisen sairauskertomukseni.

En takerru kokemiini oireisiin, vaan elän hetken kerrallaan mahdollisimman hyvin. Ajattelen olevani kuin hirret talossamme. Ne kantavat toisiaan yhä, vaikka niissä on luonnollista kuivumista ja halkeilua. Minäkin seison yhä ja elän omalla tavallani. Kaikki kodissani kertoo minulle jostakin menneestä tai symboloi jotakin.

Jouko Arvonen kuvasi aikoinaan mielellään Tukholman vanhaa kaupunkia. Taulu on muisto kiireisistä vuosista.
Jouko Arvonen kuvasi aikoinaan mielellään Tukholman vanhaa kaupunkia. Taulu on muisto kiireisistä vuosista.

Olen viime vuosina tehnyt valokuvausprojekteja muun muassa maahanmuuttajien ja metsureiden kanssa. Olen myös pitänyt useita omia näyttelyitä. Kotimme seinillä on ottamiani valokuvatauluja minulle tärkeistä eläimistä kuten karhuista, leijonista, kurjista ja kotkista. Ottamani eläinkuvat symboloivat minulle elämäni vaiheita. Monessa kuvassa on yksinäinen karhu.

Myin sittemmin kameran pois, sillä koin saavuttaneeni kuvaajana sen mihin olin pyrkinyt. Ehkä teen valokuvistani vielä kirjan.

Rationaalisuus vaihtui tunteellisuuteen

Yritän ottaa sairauteni huumorilla. Viimeksi nauroimme vaimoni kanssa makeasti, kun sotkeuduin henkseleihini. Tajuan tarvitsevani häntä tulevaisuudessa yhä enemmän, vaikka haluan pärjätä mahdollisimman pitkään omin avuin.

Luonteeseeni on aina kuulunut lähes yltiöpäinen positiivisuus. Haluan nähdä vaikeat asiat haasteina, jotka on tehty ratkaistaviksi.

Olen edelleen se vanha tuttu Jouko A, mutta lisäksi on tämä uusi Parkinsonin tautia sairastava Jouko B, joka järjestää usein yllätyksiä – lähinnä vaimolle. Jouko B unohtelee asioita, on boheemi, impulsiivinen ja epäsovinnainen. Rationaalisuus on vaihtunut tunteellisuuteen. Tutkijasta on tullut luoja.

Muutoksen myötä olen joutunut kyselemään itseltäni, kuka oikeasti olen. Koen sairauden aikana löytäneeni itseni, kun työ-minä on kuorittu pois. Siinä on perheellä ollut iso merkitys, ja siitä olen heille kiitollinen."

Näin Joukon tauti eteni

  • 2005 Parkinson-diagnoosi. Työt jatkuvat entiseen malliin.
  • 2008 Masennus alkaa.
  • 2012 Masennus hellittää.
  • 2014 Muutto Suomeen 38 Ruotsin-vuoden jälkeen.
  • 2016 Lääkityksen tarkistus. Työkyvyttömyyseläkkeelle.
  • 2017 Pakkoliikkeet alkavat. Leikkaus, jossa aivoihin asennettiin elektrodi.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2017.