Vantaalainen Pekka Savolahti, 63, nauttii luolamiehen ruuaksikin kutsuttua paleoruokaa. Lautasella on siis paljon proteiinia, rasvaa ja kasviksia.

"Viisi vuotta sitten olin hyväkuntoinen, säännöllistä liikuntaa harrastava ja monipuolisesti syövä terve 58-vuotias mies. Tietysti minulla oli ’normaalit’ ikäiseni miehen vaivat: verenpaine hiukan koholla, kolesterolit ja triglyseridit kohonneet ja vatsakumpu pullotti. Närästyslääkkeitä olin syönyt säännöllisesti jo 40 vuotta.

Verensokeri ailahteli, ja lounaan jälkeen iski usein uupumus. Jos olin vähänkään pidempään syömättä, tuli ahmittua vaikka suklaapatukka. Kurkunpää oli jatkuvasti ärtynyt ja peräpukamatkin oireilivat.

40 vuotta jatkunut sikarinpoltto sekä sydän- ja verisuonitautien sukurasitteet saivat työterveyslääkärin ehdottamaan verenpaine- ja statiinilääkkeitä.

Poikani houkuttelivat minua pitkään kokeilemaan luolamiehen ruokavaliota, mutta kieltäydyin. Vilja ei voi olla haitallista, enkä halunnut hankalaa ruokakikkailua. Lopulta lupasin kokeilla, siitä on nyt neljä vuotta. Jätin pois viljat, perunan, rypsiöljyn, makeat herkut ja suurimman osa maitotuotteista. Jätin ruokava­liooni kypsytetyt juustot, turkkilaisen rasvaisen jugurtin ja kahvikerman.

Katso tästä Pekan suosikkireseptit.

Lisäsin lautaselle runsaasti vihanneksia, juureksia ja proteiinia eli lihaa, makkaroita, kalaa ja munia. Rasvani ovat voi, oliiviöljy ja kookosrasva.

Ihmeitä alkoi tapahtua

Viikon päästä otin viimeisen närästyspillerin, enkä ole syönyt niitä sen jälkeen. Paino putosi puolessa vuodessa neljä kiloa ja vatsakumpare katosi. Pystyn nykyisin juomaan kahvia ja punaviiniäkin ongelmitta, ennen ne närästivät.

Kurkunpään ärsytys ja peräpukamat hävisivät. Iltapäiväuupumuksista ei ole tietoakaan, ja voin olla tuntikaupalla syömättä ilman äkkinäistä näläntunnetta. Olemus ja vireys kohentuivat niin, että muutkin huomasivat sen. 

Verenpaine oli 120/80 – matalampi kuin koskaan aiemmin. Triglyseridit olivat pudonneet 0,9:ään ja hdl oli noussut 1,39:ään.

2012 lopetin sikarinpoltonkin, se alkoi tuntua turhalta. Olen siirtynyt henkisesti vanhuuden odottelusta vireän keski-iän elämiseen.

Aloitin vaeltamisen uudelleen, kun parikymmentä vuotta sitten Lapin reissulla vammautunut polvikierukka ei enää kipeydy rinkan taakan alla. Rakastan luonnossa kulkemista. Olin syksyllä poikien kanssa Näätämö-joella. 

Herkkusalaatti aamupalaksi

Syön kolme ateriaa päivässä. Aamupalassani on proteiinia, rasvaa ja juureksia. Tänä aamuna paistoin lempeästi kaksi munaa ja broilerin fileen voissa.

Söin sen salaatin kanssa, lisukkeena maksamakkaraa ja hapankaalia. Lopuksi desi punaherukoita kookosmaidossa kanelin kera.

Päivällä nautin työlounaan, vaikkapa lohisalaattia. Iltaruoka on samantapainen kuin aamiainen. Minulla on jääkaapissa aina valmiina salaattia ja vihanneksia paloiteltuina tai höyrytettyinä.

Lue myös: Suolisto kuntoon – viisi vinkkiä hyvinvointiin

Entä kolesteroli?

Elämäni muuttui paremmaksi kaikilla muilla mittareilla paitsi LDL-kolesterolin suhteen. Paleo nostaa useimmilla kolesterolia hiukan, mutta paleota noudattavilla pojillani on todella alhaiset kokonaiskolesterolit.

Mistä tämä LDL:n nousu voisi johtua?

Olen tutkija, ja asia kiinnosti minua. Herkkä tulehdusarvoni oli koholla ja sitä lähdettiin hoitamaan. Poistettiin hammas, jonka juurihoito ei ollut onnistunut. Sappirakkokin tulehtui, ja se poistettiin, ja suoliston tulehdustila hoidettiin. Nyt seuraamme lääkärin kanssa, lähteekö LDL-kolesteroli laskuun.

Kokonaiskolesterolini on nyt 7, LDL 5,5, HDL 1,3 ja triglyseridit 1,1. Kolesteroliarvo 7 kuulostaa paljolta suositusarvoon 5 verrattuna. Suurin osa lääkäreistä määräisi minulle statiineja.

Voi pohtia, kuinka paljon yksi mittaustulos kertoo riskeistä, kun kaikki muut arvot ovat hyviä.

Ravitsemustieteilijät antoivat pari vuotta sitten täystyrmäyksen paleolle. Nyt puhutaan myös terveysvaikutuksista, vaikka ruokavalion
kovia rasvoja ja punaista lihaa moititaan.”

Kiinnostava artikkeli: Kauppiaspari pudotti kymmenen kiloa 5:2-dieetillä

Paleon perusteet

  • Reippaasti eläinproteiinia: lihaa, kalaa, mereneläviä, lintuja, riistaa ja munia.
  • Runsaasti kasviksia ja juureksia.
  • Rasvoina kookosrasva, voi, kaakao, avokado ja oliiviöljy.
  • Jonkin verran hedelmiä, marjoja sekä pähkinöitä ja siemeniä.
  • Mahdollisimman paljon käsittelemätöntä ja lisäaineetonta ruokaa.

Lisää paleoruuasta

  • Thomas Rode Andersen: Paleokeittokirja – kivikauden ruokaa modernilla otteella. Atena 2014.
  • Daniel Green: Paleodieetti. Luonnollinen linen tapa laihtua. Gummerus 2014.
  • Pikku hiljaa paleoon -kursseja: helsinkipaleo.com

Vanha tuttu mukulakasvi on vähäkalorisempaa kuin riisi tai pasta. Kokosimme yhteen neljä kiinnostavaa faktaa perunoista.

1. Kivennäisaineita ja vitamiineja

Peruna ei ole pelkkää hiilihydraattihöttöä. Hiilihydraattia on perunassa tärkkelyksen muodossa 10-15 prosenttia. Proteiinia on muutama prosentti, rasvaa ei juuri lainkaan. Ravintokuitua peruna sisältää suunnilleen saman verran kuin vaalea riisi ja pasta. Peruna on hyvä kaliumin lähde. Siitä saa myös C- ja B-vitamiineja sekä magnesiumia.

2. Kevyt lisuke

Yhdessä isossa perunassa on vähemmän energiaa kuin samassa määrässä riisiä tai pastaa. 100 grammaa perunaa sisältää noin 80 kilokaloria, vastaava annos keitettyä riisiä noin 140 kcal ja pastaa noin 100 kcal.

Vinkki: Vitamiinit säilyvät, kun keität perunat kuorineen etkä päästä niitä hajoamaan.

3. Uusissa potuissa C-vitamiinia

Uusissa perunoissa on enemmän C-vitamiinia kuin vanhoissa, koska osa C-vitamiinista tuhoutuu varastoinnin aikana. Muuten uuden ja vanhan perunan ravintosisällössä ei juuri ole eroa. Eri lajikkeet ovat ravintosisällöiltään suunnilleen samanlaisia.

4. Vältä vihreää perunaa

Jos peruna altistuu valolle ja vihertyy, siihen muodostuu myrkyllistä solaniinia. Solaniini on perunan luonnollinen puolustuskeino, joka suojaa tuholaisilta ja taudeilta. Se tekee perunasta kitkerän ja onsuurina pitoisuuksina haitallista: se voi aiheuttaa vatsakipua, ripulia ja oksentelua. Etenkin pienimmissä varhaisperunoissa on paljon solaniinia, eikä niitä siksi suositella pikkulapsille. Kuoriminen vähentää solaniinia merkittävästi.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Toppinen.

Mustikkaa matala-asteiseen tulehdukseen, voikukkaa maksaa puhdistamaan ja nokkosta vastustuskykyä vahvistamaan. Luonnonkasveja lapsuudesta asti tutkinut rovaniemeläinen Irja Mäkitalo paljastaa suosikkikasvinsa ja niiden terveysvaikutukset.

– Luonnonkasvit ovat kuuluneet elämääni aina. Maalla asuvana kerään niitä koko vuoden tarpeisiin, Irja Mäkitalo kertoo.

Osa luonnonkasveista on myrkyllisiä. Siksi on tärkeää tunnistaa kasvit varmasti ja tietää niiden vaikutukset. Myös yksinkertaiset keruuseen liittyvät perusasiat on hallittava.

Lue lisää Irja Mäkitalosta ja luonnonkasvien käytöstä täältä. 

Irja listasi suosikkikasvinsa. Lue, miten ne vaikuttavat elimistöön:

1. Mustikka

Marjoissa on voimakkaita antioksidantteja, joiden on todettu edistävän hiusverenkiertoa, parantavan hämäränäköä ja hidastavan silmänpohjan rappeumaa. Mustikanlehtiteestä on todettu olevan apua osalle diabeetikoista sekä korkeasta verenpaineesta kärsiville. Koko kasvi on antibakteerinen ja hyväksi matala-asteisissa tulehdustiloissa. Kuivatuissa lehdissä hoitovaikutus säilyy vuosia.

Lehdet: Teenä tuoreina ja kuivattuina, uutejää-paloina.

Marjat: Tuoreina, kuivattuina ja pakasteina.

2. Nokkonen

Nokkonen sisältää monia flavonoideja ja foolihappoa, ja sen pii vahvistaa hiuksia ja kynsiä. Kasvin rauta imeytyy helposti. Nokkosen uskotaan vahvistavan vastustuskykyä. Kasvin nitraattipitoisuudesta puhutaan paljon, mutta tutkimusten mukaan nokkosteetä pitäisi juoda yli kymmenen litraa päivässä, ennen kuin raja-arvot ylittyvät.

Lehdet: Teenä, soseena, keittona, kuivattuna jauhona.

Siemenet: Nuorina kerättyinä ja kuivattuina.

3. Horsma

Nuoria maitohorsman versoja voi käyttää keväällä parsan tavoin ja vaikka munakkaassa. Niissä on paljon C-vitamiinia ja ne hoitavat suolistoa ja limakalvoja. Kesälläkin voi kerätä pehmeitä latvalehtiä, kukat taas sopivat teehen ja juomiin. Suositeltava kasvi imettävälle äidille, koska sen on todettu lisäävän maidontuotantoa.

Kukat: Teenä, tuoreina ja kuivattuina.

Versonkärjet: Salaateissa ja munakkaissa, ryöpättynä.

4. Koivu

Lehdissä on nesteitä poistavia flavonoideja. Lehtien kaliumin on tutkittu vaikuttavan solutasolla ja poistavan nestettä lempeästi.

Lehdet: Teenä, uutejää-paloiksi pakastettuna, ulkoisesti hauteina jalka-kylvyissä ja vastoissa.

Mahla: Alkukeväällä tuoreena.

5. Voikukka

Voikukan lehdet sopivat salaattiin, kukat juomaksi ja terälehdet levitteeseen. Kasvi puhdistaa maksaa ja munuaisia sekä suojaa vatsan limakalvoja ja poistaa nestettä.

Lehdet: Tuoreena salaattina, tuoreena tai kuivattuna teenä, uutejääpaloina pakastettuna.

Kukat: Teenä tai koristeena ruuissa.

6. Hilla

Hillan sisältämät ellagitanniinit torjuvat jopa salmonellaa. Fermentoiduissa hillan lehdissä on kasviestrogeenejä saman verran kuin soijassa, joten se sopii yrttiteenä useimmille vaihdevuosi-ikäisille naisille. Kasvisteroleja on runsaasti, minkä vuoksi hilla alentaa tehokkaasti myös kolesterolia. Lehtien fermentointi pehmentää teen maun aromikkaaksi.

Lehdet: Teenä tuoreina, fermentoituina ja kuivattuina.

Marjat: Tuoreina ja pakastettuina.

7. Mansikka

Marjojen lisäksi kasvista voi syödä kukat ja lehdet. Mansikanlehtiteen on todettu alentavan kuumetta hengitystietulehduk-sissa. Se edistää ruuan-sulatusta, auttaa ummetuksessa ja vatsan liikahappoisuudessa. Mansikan lehdissä ja kannoissa on kasviestrogeenejä.

Lehdet: Teenä tuoreina ja kuivattuina.

Marjat: Tuoreina ja pakastettuina.

Kirjallisuutta: Sinikka Piipon teokset: Suomalaiset marjat (Minerva), Elinvoimaa mausteista (Minerva), Luonnon lääke-yrtit 1-4 (Tammi) ja Luonnonyrtit (WSOY).

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 12/2017.