Vantaalainen Seppo Nyqvist, 73, kertoo olevansa elävä esimerkki siitä, että pahoistakin selkäkivuista voi kuntoutua omin voimin.
Reilut parikymmentä vuotta sitten en tehnyt oikein mitään kuntoni eteen. Ainoa säännöllinen liikunta oli kävely koiran kanssa.
Viidenkympin tienoilla alaselkäni alkoi kipeytyä. Kipua tuli varsinkin eteenpäin kumartuessa, mikä vaikeutti elämää ja työntekoa.
Selkä alkoi kipeytyä viisikymppisenä.
Sain särkylääkkeitä ja fysioterapiaa. Minulla todettiin lievää skolioosia eli selän vinoutumista. Fysioterapeutti hoiti selkää liikuttelemalla niveliäni ja hieromalla. Hän myös kehotti kuntosalille. En mennyt.
Lääkäri kehotti menemään kuntosalille. En mennyt.
Selän lihakset tuntuivat jäykiltä kuin rautakanki. Vähintään kerran vuodessa kipu yltyi niin pahaksi, että hain ensin lääkäriltä särkylääkekuurin. Vasta sen jälkeen fysioterapeutti pystyi hoitamaan selkää.
Alaselässä oli jatkuvaa pientä särkyä. Kun kerran yritin tehdä lapiohommia ja iskin lapion maahan, jalat lähtivät alta.
Eka kertaa salilla
Luulen, että pohjimmainen syy oli huono lihaskunto. Esimerkiksi vatsalihakseni olivat ihan olemattomat. Tein autoradioasentajana fyysistä työtä ja kuvittelin, että selkäni kuntoutuisi samalla. Oikeasti olin jatkuvasti vinossa ja huonoissa asennoissa.
Selkäni on nyt paremmassa kunnossa kuin nuorempana.
Kerran päätin mennä kuuntelemaan luennon selkävaivoista. Siihen kuului yksi ohjattu kerta kuntosalilla, ja menin sinne. Salilla ohjaaja näytti, millaisia liikkeitä kannattaisi tehdä ja miten ne tehdään oikein.
Olin ajatellut, että en jaksa kuntoilla, jos kukaan ei käske vieressä. Toisin kävi: innostuin siitä, että salilla voi itse kokeilla rajojaan. Treenaaminen auttoi kipuun, mikä motivoi jatkamaan. Selkäkipu ja jäykkyys alkoivat parantua.
Jumpassa kaverin kanssa
Kuulun paikalliseen selkäyhdistykseen. Se tarjoaa esimerkiksi vesi- ja ryhmäjumppia. Niissä käy pääosin naisia, mutta onneksi miespuolinen kaverini on innostunut myös mukaan.
Jumppa ja sali ovat korona-aikana olleet tauolla, mutta olen alkanut harrastaa sauvakävelyä muutaman vuoden tauon jälkeen. Käyn myös nousemassa kuntoportaita.
Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 6/2021.
Selkäni on paremmassa kunnossa kuin nuorempana. Pahoja selkäkipuja ei ole enää, vaikka rangassa on kulumaa ja vuosien varrella on tullut pari pientä välilevyn pullistumaa. Olen iloinen, että voin tämän ikäisenä ottaa moottorisahan ja käydä hommiin, ilman kipuja.
