Manageri Tommi Liimatainen selätti viinan voiman. Maanantaina 27.4. hän keskustelee aiheesta ET-lehden verkkovieraana.

10 vuotta sitten Tommi Liimatainen oli juuri niin voittamaton, kuin 28-vuotias nuorimies vain voi olla. Alkoholia kului kunnes juominen loppu, kerrasta.

– Viina vei silloin – ja meinasi lähteä viemään pahasti. Tein ennaltaehkäisevän ratkaisun ja lopetin juomisen kokonaan.

Liimatainen oli lapsuudenkodissaan nähnyt sen, mitä alkoholi voi elämälle tehdä, ja osasi varoa.

–  En olisi elämässäni tässä tilanteessa ja tällaisessa kunnossa, jos en olisi silloin lopettanut.

Hyvästijättö menneisyydelle

Juhannuksena Liimataisella tulee täyteen 10 vuotta päihteetöntä elämää. Sen kunniaksi hän on tehnyt kirjan Kaasu pohjassa, jossa hän kertoo avoimesti ratkaisustaan ja siihen johtaneista syistä.

– Ajatus kirjan tekemisestä on kytenyt jo pitkään, mutta kymmenen vuoden merkkipaalun saavuttaminen sai sen viimein aikaan. Samalla pystyn jättämään tuon alkoholintäyteisen ajan elämästäni lopullisesti taakseni.

Liimatainen ja kirjan julkaiseva Otava tilittävät osan tuloista nuorten ennaltaehkäisevään päihdetyöhön.

– Olisi hienoa, jos kirja herättäisi ihmiset pohtimaan laajemminkin sitä, mitä alkoholi merkitsee, pohtii Liimatainen.

Tommi Liimatainen on etlehti.fi:n verkkovieraana maanantaina 27.4. klo 10. Voit esittää hänelle esimerkiksi alkoholin selättämiseen liittyviä kysymyksiä keskustelupalstallamme.

Vierailija

Katri Helenan rakas Tommi Liimatainen: ”En olisi tässä, jos en olisi jättänyt viinaa”

Yksinkertaista! Läheltä seuranneena tiedän, alkoholin käyttö ei tuo mitään hyvää. Syöpätaudit ovat seuraamukset, kuin tupakoinnista aivoinfraktit. On aika suomalaisten alkaa ajatella, viiskymppisenä on jo myöhäistä. Kun perjantai ja lauantailtana menee kaupungille, näky on kauhistuttava. Nuoret horjuvat enemmän tai vähemmän humalassa, käyttäytyvät huonosti kaikella lailla. Enemmän valistusta! Viisauden ja sivistyksen merkki ei ole se, kuinka monta viini ja alkoholimerkkiä tietää ja tuntee...
Lue kommentti
Vierailija

Katri Helenan rakas Tommi Liimatainen: ”En olisi tässä, jos en olisi jättänyt viinaa”

Kiitos Tommi Liimataiselle esimerkillisestä miehisyydestä ja kirjasta, joka pitää hankkia heti ensi arkena. Kunnioitan suuresti hänen asennettaan ja avoimuutta asiasta, joka koskettaa monia ihmisiä ja toivottavasti pysäyttää monet miettimään elämäänsä ja alkoholin käyttöä! Toivon onnea Tommille ja Katri Helenalle - olette onnenne ansaineet!!!
Lue kommentti

ET:n päätoimittaja Katriina sai ystävältään vinkin, miten rutiiniksi muuttuneisiin konsertti-iltoihin tulisi uutta potkua.

Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia. Joitain vuosia sitten kävin ahkerasti Radion sinfoniaorkesterin konserteissa Helsingissä. Hankin sarjalipun, jolla pääsin Musiikki­taloon aina tietylle tuolille tiettyinä perjantai-iltoina.

Ajan mittaan into laimeni, ja olin vähällä lopettaa harrastuksen. Ihanista konsertti-illoista oli nimittäin tullut rutiinia.

Silloin sain vinkin ystävältäni. Iltoihin tulisi aivan uutta potkua, kun en lukisi ohjelmaa etukäteen. ”Kun pääset saliin, silmäile lavaa ja laske tuolit. Millaisella kokoonpanolla ensimmäinen teos soitetaan? Musiikin alkaessa sulje silmäsi ja yritä arvata, mikä teos ja kuka säveltäjä on kyseessä.”

Konsertit muuttuivat yhtäkkiä jännittäviksi peli-illoiksi, joissa yllätys oli taattu joka kerta. Osuin välillä oikeaan, mutta useimmiten arvaukseni meni pieleen. Opin valtavasti uutta, sillä havainnoin ja kuuntelin konsertteja paljon tarkemmin kuin aikaisemmin. Virkistävän jännityksen keskellä kaiken ydin oli kuitenkin musiikki.

Kaipaan elämääni jatkuvasti uutta opittavaa ja uusia kokemuksia. Aistit terästyvät, tunteet voimistuvat ja jo pelkkä ajatus ennen kokemattomasta asiasta kutkuttaa mieltä etukäteen.

Muutokset pitävät ihmismielen virkeänä, eikä asian tarvitse olla suuri. Yhdelle riittää luonnon muutosten seuraaminen vuodenaikojen mukaan tutulla kävelylenkillä. Toinen tarvitsee uuden asunnon, eksoottisia reseptejä tai sokkotreffit. Minuun kolahtivat jännitys ja yllätykset, joita omien musiikkitietojeni testaaminen sai aikaan.

Uudet kokemukset ja rutiinien rikkominen tekevät hyvää myös aivoille, tutkijat sanovat. Totutusta kaavasta poikkeaminen vaatii uuden oppimista, jolloin aivot joutuvat töihin ja syntyy uusia hermoratoja.

Seuraavaksi kokeilen haarukoida ruuan suuhuni vasemmalla kädellä tai ryhdyn opiskelemaan tšekin kieltä. Kauankohan kestää, että uusista asioista on tullut tylsää rutiinia?

Virkeää toukokuuta!

Vantaalainen Merja Saarinen, 60, oli onneksi paikalla, kun hänen naapurinsa Jaanan pulssi katosi. Ensimmäistä kertaa elvyttämään joutunut Merja neuvoo, miten vastaavassa tilanteessa kannattaa toimia.

Merja Saarinen, 60:

"Kävin ensiapukurssin yli kymmenen vuotta sitten, mutta taidoille tuli käyttöä vasta viime tammikuussa. Naapurini ja ystäväni Jaana soitti ja kertoi, että hänellä on kovia kipuja. Menin hänen luokseen. Hän pääsi hädin tuskin ovelle, mutta olo helpotti pian. Hän epäili kivun syyksi närästystä.

Koirani Luca odotteli iltalenkkiä, joten palasin kotiin. Ulkona kännykkääni tuli sekava viesti Jaanalta, ja palasin takaisin. Jaana oli jättänyt oven auki, hän oli polvillaan, piteli rintaansa ja itki. Tunnustelin hänen ihoaan, se oli nihkeä. Soitin ambulanssin, vaikka Jaana vastusteli.

Kerroin hätäkeskuksen päivystäjälle, että tiesin Jaanan kärsineen rytmihäiriöistä. Päivystäjä jututti hetken Jaanaa, jonka kunto romahti kesken puhelun. Nappasin puhelimen, ja päivystäjä pyysi minua kokeilemaan Jaanan pulssia. En tuntenut sitä. Sitten päivystäjä kysyi, osaanko elvyttää. Kerroin, etten ole joutunut sitä koskaan tekemään.

"Ilman ensiapua ystäväni olisi kuollut."

Puhelimen kaiutin päällä toimin päivystäjän ohjeiden mukaan. Laitoin Jaanan pitkälleen, aukaisin hänen vaatteitaan. Sitten kaksi puhallusta, 30 painallusta. Laskin ne ääneen. Pulssi palasi.

Ajantajuni hävisi, enkä huomannut edes pelätä, vaikka elvytyksen aikana Jaanan pulssi taas katosi. Päivystäjä käski minun jatkaa elvytystä, kunnes ambulanssihenkilökunta olisi paikalla.

En ensin oikein ymmärtänyt, mikä merkitys elvytykselläni oli. Sitten minulle kerrottiin, että ilman ensiapua ystäväni olisi kuollut.

Minulle Jaanan auttaminen oli itsestään selvää, vaihtoehtoja ei ollut."

Merjan vinkit

1. Älä epäröi

Vaan auta aina, kun ihmisellä on hätä. Soita 112:een. Kerro tilanne, vastaa hätäkeskuspäivystäjän kysymyksiin.

2. Ensikertalainen pärjää 

Luota ohjeisiin ja hätäkeskuspäivystäjän ammattitaitoon. Vaikka et koskaan olisi esimerkiksi antanut elvytystä, päivystäjä osaa neuvoa sinua toimimaan oikein. Jätä puhelin auki ja pidä kaiutin päällä. Kuuntele ohjeita ja toimi.

3. Muista huolehtia itsestäsi

Jälkikäteen voit itse tarvita apua purkaaksesi tilanteen aiheuttaman stressin. Puhu asiasta läheisille tai käänny ammattiauttajan puoleen.

 

+ Osaatko antaa ensiapua? Siihen auttaa Punaisen ristin kännykkäsovellus, josta löydät ohjeet tavallisimpiin hätätilanteisiin: