Pietarsaaressa syntyvät monen suomalaisen romaninaisen samettihameet.

Vuosikymmeniä ompelijana työskennellyt Maija-Liisa Nieminen, 70, on oppinut työssä paljon myös ihmisyydestä.

"Olen ommellut romaninaisten hameita kohta 40 vuotta. Kaikki alkoi siitä, että naapurissani asui kaksi lihavaa romaninaista, joilla oli ongelmia pukeutumisen kanssa. Itse olin  aloitteleva ompelija, mutta päätin tarttua hommaan ja tehdä naisille hameet. No, en tiennyt, että mustan sametin on oltava juuri tietynlaista, mustaa on nimittäin sataa eri sävyä. Hamekangasta oli liian vähän, ja jouduin värjäämään lisäpalat itse pihalla padassa. Kyllä naisia hämmästytti keitokseni!

Olen hakenut eläkettä, sillä kädet ja selkä väsyvät. Musta samettihame painaa kymmenen kiloa, eikä langan pujottelukaan ole helppoa. Käytän kalastajien verkkolankaa ja talttaneuloja, joilla harjaantumaton saa äkkiä sormensa verille. Mutta mitä vielä - työt jatkuvat! Asiakkaat koputtavat oveeni yleensä sunnuntaina illalla. Kerran yritin sanoa, että nyt ei sovi, on pyhä! Pahoittelivat ja sanoivat, että eivät he ymmärrä, kun heillä on aina pyhä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olen ommellut monille ihmisille, mutta eniten olen oppinut romaneilta. Olen oppinut paljon ennakkoluuloista: iso osa pitää paikkaansa, mutta iso osa ei. Elämä koskettaa romaninaisiakin. Hekin synnyttävät, heidänkin lapsensa voivat sairastua ja kuolla. Hekin kärsivät. Yhdestä asiasta heitä ihailen: vanhaa naista kunnioitetaan ja arvostetaan nöyryyteen saakka. Hän on nähnyt elämää.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla