Lukijat ET:n Uusia alkuja -risteilyllä

Matkoja, tanssia, uusia ja vanhoja ystäviä, vapaaehtoistyötä, puutarhanhoitoa, perhejuhlia. ET:n iloiset ja aktiiviset lukijat aikovat tänä vuonna ehtiä paljon mukavia asioita. "Kotiin ei jämähdetä", oli yhteinen motto ET:n Uusia alkuja -risteilyllä gallupiin vastanenilla.

Seija Helminen, 68, Nokia

"Jäin kesällä leskeksi, tänä vuonna on aika minun pitää itsestäni hyvää huolta. Siihen kuuluu muun muassa se, että lähden kotoa, liikkeelle.

Tapasin mieheni aikanaan Kuusamossa, joten pohjoisen maisemat ovat minulle rakkaita. Kevättalvella edessä on kaksikin matkaa Lapin hangille, Ylläkselle ja Sallaan. Loppuvuonna haen valoa ehkäpä Kanarialta, jos löydän mukavan edullisen matkan.

Iloa elämään tänä vuonna tuottaa myös vapaaehtoistyö Muistiliiton toiminnassa."

Tuula Lepistö, 67, Nokia

"Lavatanssijumppaan eli lavikseen ihastuin viime vuoden lopulla, sitä aion jatkaa, kunhan uusi kurssi alkaa. Laviksessa jumpataan tanssin askelin: valssia, tangoa, foxia, jenkkaa, cha-cha-chaata. Siinä ei tarvita tanssiparia, mutta tykkään kyllä käydä ihan tansseissakin. Olen myös koiraihminen, minulla on ollut kultaisia noutajia jo 20 vuotta ennen nykyistä Jekkuani."

Kirsti Kurtto, 66, Iitti

"Minulla on jo tänä vuonna ehtinyt olla yksi uusi alku, kun pidimme perhejoulumme vasta tammikuussa. Lapsenlapset laittoivat 14-henkiselle porukallemme yllätysruuat, ja minä sain nauttia 3- ja 4-vuotiaitten lapsenlapsenlapsieni touhuista.

Kesän vietän aamusta iltaan puutarhassani. Siellä saan nähdä joka vuosi uusia kasvun alkuja, vaikka haluankin pitää metsään rajautuvan puutarhani luonnonmukaisena.  Juhannuksena kokoonnumme  sinne koko suvun porukalla veljeni muuraaman avotakan äärelle. Juhannusyöhön kuuluu myös onkiretki Kymijoelle."

Anu Akkala, 60, Iitti

"Olen päättänyt, että elämää on elettävä eteenpäin, vaikka puolisoa ei enää olekaan rinnalla. Mieheni kuoli keväällä. Kun en osaa jouten olla, mielessä on tälle vuodelle useampikin reissu, joihin liittyy erilaista liikuntaa.

Syksyllä lähden patikoimaan pohjoiseen, mies ei koskaan halunnut korpeen. Tänä keväänä on edessä pidennetty viikonloppu Prahassa ja kylpylämatka Pärnuun, jossa aina tulee myös tanssittua paljon. Ehkä ehdin ennen kesää vielä iskelmäristeilyllekin."

Aira Lösönen, 76, Helsinki

"Minulle on mieheni kanssa yhdessä vietettyjä vuosia jo 51. Niihin on mahtunut monia matkoja: Australiaa, Meksikoa, Kiinaa. Ja tanssia ja liikuntaa. Viikko sitten olimme tanssiristeilyllä. Toukokuussa lähden kuitenkin naisporukalla Islantiin. Olemme entisiä työtovereita ja yhdessä tulimme myös tälle ET:n risteilylle.  Tapaamme muutenkin kuin matkoilla. syömme ja kahvittelemme."

Marjatta Vepsäläinen, 67, Tuusula

"Minulla on kaikkiaan 25 serkkua. Moni heistä on toivonut, että voisimme joskus tavata vaikka kaikki. Niinpä päätin järjestää ensi kesänä tällaisen tapaamisen kotonani. Serkussarjassa on sellaisiakin, joita en ole koskaan tavannut.

Maaliskuussa  saamme vieraita Japanista. Mieheni on ahkera somettaja, ja hän on saanut netin kautta ystäviä eri puolilta Japania. Olemme käyneet heitä tapamassa, ja seuraavaksi ystävämme Nagoyasta tulee meille.

Vielä yksi uusi alku on luvassa syksyllä. Löysimme facebookin kautta yhteisen kummipoikamme, josta emme ole aikoihin kuulleet. Hän on asettunut Filippiineille ja viettää siellä syksyllä 50-vuotispäiviään. Meidätkin on kutsuttu."

Leena Törri, 66, Vantaa

"Liikun paljon: käyn kuntosalilla, zumbaan, uin avannossa kerran tai pari viikossa. Maaliskuussa lähden Lappiin ja toukokuussa Islantiin. Näiden lisäksi hellittelen unelmaa vaellusmatkasta Madeiralla tai Espanjassa, Santiago de Compostelaan vievällä pyhiinvaellusreitillä. Siitä voisin vaeltaa jonkun sopivan osan.

Tanssitaitoani aion tänä vuonna kehittää menemällä jive-kurssille. Lempitanssini on tango vaihtoaskelin – pitkän, hoikan kavaljeerin käsivarsilla."

Katri Pennanen, 72, Helsinki

""Elä tätä päivää, älä odota huomista." Tämä ajatuksen voimalla aion jaksaa nyt, kun mieheni on sairastunut vakavasti. Minulla on tänäkin vuonna ympärilläni rakkaita ystäviä. Tyttären "siivellä" pääsen myös matkustelemaan."

Jorma Pakkala, 68, Helsinki

"Tämä Uusia alkuja -risteily oli ET:ltä mainio veto, olen tavannut täällä paljon mielenkiintoista väkeä, jatkakaa samaan tyyliin. Naisia on matkalla huomattavasti enemmän kuin meitä miehiä, joten juttukavereita on riittänyt.

Matkustelu on aina kuulunut elämääni niin työn kautta kuin perheen kanssa. Nyt leskenä olen jatkanut  liikkumista maailmalla. Haasteita pitää olla. Kun ei päästä itseään mökkiytymään, säilyttää terveytensä, myös henkisen.

Liikunta on ilmaista lääkettä. Minä nautin sitä hiihtämällä ja sauvakävelemällä. Vietän Espanjassa kolme kuukautta vuodessa. Vuoristovaellukset kuuluvat siellä säännöllisesti ohjelmaani. Maaliskuussa teen Espanjasta käsin uuden aluevalloituksen, kun lähden viikoksi Marokkooon."

"Naisia on matkalla huomattavasti enemmän kuin meitä miehiä, joten juttukavereita on riittänyt."

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.