Inspiraatio voi tula missä vain, joten Keijo Kentalalla on aina kynä ja vihko mukana.

”Päivän paras kahvihetki on aamulla terassilla pikkusikarin kera. Katselen luonnon heräämistä uuteen päivään.

Vapaaviikoilla teen korjaushommia tai luen ja kirjoitan. Runous on kirjallisuuden kuninkuuslaji, jossa suuria asioita voidaan sanoa lyhyesti. Ja jokainen lukija tulkitsee niitä omaan maailmaansa peilaten. Aloin pari vuotta sitten kirjoittaa ajatuksiani ja runoja pöytälaatikkoon aina luettuani hyvän runokirjan. Esimerkiksi pojanpojan Iivanan eli Iksun nimiäisiin tein runon, jonka poikani sävelsi.

Lausun runoja työpaikan tapahtumissa ja perhejuhlissa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Joskus mainitsin, että runokirja on tekeillä. Moni alkoi kysellä, notta koskas se sun kirias ilmestyy. Pakkohan sitä pohojalaasena on sanomisistaan vastata, ja nyt kirjaseni, runoja ja ajatuksia, on kasas­sa. Vaimoni on kuvittanut Elämän lehdon grafiikallaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Runojeni inspiraation lähde on elämä. Ajatuksissa on myös luopuminen ja kuolema.”

Kuka: Keijo Kentala, 63, osa-aikaeläkkeellä kunnan teknisen johtajan työstä
Paikka: Kotona Kurikassa
Kahvini juon: Tummapaahtoisena ja mustana, kolme mukillista päivässä

Sisältö jatkuu mainoksen alla