Ranjith "Raparperi" Kumar on toisen kauden kaupunginvaltuutettu. Ensi talvena hän osallistuu eduskuntavaaleihin.
Ranjith "Raparperi" Kumar on toisen kauden kaupunginvaltuutettu. Ensi talvena hän osallistuu eduskuntavaaleihin.

Intialaissyntyinen lähihoitaja Ranjith Prabhakaran Kumar rakastui 13 vuotta sitten suomalaisnaiseen. Sen jälkeen Suomeen ja vanhuksiin.

Vähän jännittää, sen Prabhakaran Ranjith Kumar myönsi viime viikolla. Tai ainakin kihelmöi. Edessä oli nimittäin hänen elämänsä ensimmäiset Linnan juhlat.

– Kaikki on jo ollut monta päivää valmiina, kengät kiillotettu, frakki hankittu ja vaimonkin vaatteet pukemista vaille valmiina, joten nyt ei tarvitse enää kuin olla ajoissa paikalla, Ranjith hymähti juuri ennen h-hetkeä.

Mr. Maahanmuuttaja rakastaa työtään

Kun hämeenlinnalaisen Ranjithin postilaatikkoon tupsahti syksyllä kutsu itsenäisyyspäivän juhliin, hän ilahtui valtavasti.

– Ennen kaikkea tunnen suurta kiitollisuutta kaikkia ihania ihmisiä ja yhteistyökumppaneita kohtaan, jotka ovat mahdollistaneet tämän, hän toteaa.
Rantjith, myöskin Rapaperiksi kutsuttu mies, on tunnettu hahmo Hämeenlinnassa. Hän työskentelee lähihoitajana vanhainkodissa, opiskelee ohessa terveydenhoitajaksi ja istuu toista kautta kaupunginvaltuustossa.

Tämän kaiken lisäksi hän tekee vanhusten parissa vapaaehtoistyötä, järjestää heille vapaehtoista ulkoilutustoimintaa, lukee ääneen lehtiä ja käy muuten vaan jututtamassa ikäihmisiä. Ei siis ihme, että 13 vuotta Suomessa asunut mies on ehditty valita vuoden positiivisimmaksi hämeenlinnalaiseksi, Mr Maahanmuuttajaksi ja nyt sitten kutsua itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

–  Pidän työnteosta, sillä työssäni näen joka päivä, kuinka merkityksellistä se on, se ei valu hukkaan, hän toteaa.

Pienet perheet ulkoistavat vanhukset

Ranjith on kotoisin Intiasta, mutta Suomeen hänet toi aikoinaan rakkaus, vaimo Minna. He asettuivat Hämeenlinnaan, jossa mies sanoo viihtyvänsä mainiosti. Ensin hän opiskeli kielen, sitten ammatin. Alusta asti hän tiesi, että haluaa tehdä töitä juuri vanhusten parissa. Hän myöntää, että sitä on aina silloin tällöin kummeksittu.

– Intiassa perheyhteisöön kuuluu kaiken ikäisiä ihmisiä, lapsista vanhuksiin. Siellä on itsestään selvää, että nuoremmat hoitavat vanhukset ja kunnioittavat heitä. Täällä Suomessa perheet ovat paljon pienempiä ja vanhukset usein niiden ulkopuolella. Länsimaisten ihmisten pitää olla myös kovin itsenäisiä ja rahalla mitataan paljon asioita, hän pohtii.

Perheiden hajoaminen johtaa Ranjithin mielestä usein myös siihen, etteivät suomalaisnuoret koe yhteisöllisyyttä. He eivät enää ole koko perheyhteisön kasvattamia.

– Mutta silti ihailen kovin monia suomalaisnuoria. Heistä kumpuaa ihan uudenlaista vastuuntuntoa ja vapaaehtoisuutta, eivät kaikki ole vain oman edun perässä Ranjith lisää.

Juhlan ja arjen tasapaino

Työteliäällä Ranjith Kumarilla oli lauantaina vapaata. He olivat vaimon kanssa hotellissa ja kättelivät presidenttiparin noin kello 19.20.

Kovin myöhään mies ei voinut juhlia, sillä seuraavana päivänä odottivat työt.

– Sunnuntaina minua odottivat jo mummut ja papat, mutta juuri se on niin mukavaa, että elämässä on sopivasti arkea ja juhlaa.

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.