Kun Kai Lind palasi 15-vuotiaana Suomeen oltuaan pitkään sotalapsena Ruotsissa, osasi hän sanoa suomeksi vain ’mitä nyt’.

”Suomesta lähetettiin Ruotsiin noin 72 000 sotalasta. Minäkin olin siellä kolmeen otteeseen, mutta muistoja on vain viimeisestä kerrasta.

Lähdin 1943 kuusivuotiaana Helsingin asemalta lappu kaulassani junalla Haaparannan kautta Oxelösundiin, joka on 100 kilometriä Tukholmasta etelään. Pääsin rautatehtaan kamreerin perheeseen. Minulla oli oma huonekin, kotona Kalliossa asuimme yksiössä.

Gunnar ja Ingrid Nyströmin omat lapset olivat jo aikuisia. Kun tulin Nyströmeille itkua vääntäen, pappa antoi minulle veivigrammarin ja pinon levyjä ja opasti grammarin käytön. Innostuin heti iloisesta ruotsalaisesta musiikista. Kuuntelin paljon operetteja ja kupletteja. Suosikkejani olivat Lasse Dahlquist, Ernst Rolf ja Svend Asmussen.

Sopeuduin pian, koska äidinkieleni on ruotsi. Sain pyörän ja aloitin koulun. Osasin jo lukea, ja sain Peppi Pitkätossu -kirjan käteeni muiden tankatessa kirjaimia. Olin onnellinen. Kävin joka kesä Suomessa ja huomasin elintasoeron. Suomessa lautasella oli perunaa ja silakkaa, Ruotsissa lihaa ja makkaraa.

Palasin Suomeen 1952 olympiahuumaan. Join Coca-Colaa, söin elämäni ensimmäisen hampurilaisen ja näin mustia ihmisiä. Pääsin erikoisella tavalla Lintsille töihin.

Kiipesin aidan yli, jäin persauksista kiinni ja jouduin tanskalaisen johtajan puhutteluun. Mutta hän palkkasikin minut töihin autoradalle, rulettiin ja ampumaradalle.

Toisin kuin monelle muulle sotalapselle, minulle tuo aika oli elämäni kohokohtia. Ruotsin svengaava laulelmakulttuuri vaikutti myöhemmin paljon musiikkiini Four Cats -yhtyeessä. Suomalainen musiikki oli sodan jälkeen raskassoutuista. Four Cats vaihtoi slaavilais-saksalaisen poljennon bluesiin ja rokkiin, anglosaksiseen duuriin.”

Kai Lind, 75, muusikko, Espoo

Oletko sinä saanut erikoisella tavalla töitä? Kerro ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.