Pave Maijasella, 65, on maine tiukkana miehenä. Maijanen myöntää, että vuosien varrella eteen on tullut tilanteita, jolloin hän on näyttänyt ankarammankin puolensa.

– Minua on esimerkiksi kutsuttu vääpeliksi. Jostain syystä minulle on kasattu myös suoraan sanottuna veemäisen tyypin mainetta. Omasta mielestäni minuun liitetyt tiukkapipojutut ovat vain legendaa. Tietyissä tilanteissa olen urani aikana ärähdellyt, mutta silloin minulla on ollut todella hyvä syy, Pave Maijanen kertoo ET-lehden haastattelussa.

Lue myös: Täällä Vain elämää -tähdet lomailevat

Antti Tuiskun iskä

Maijanen on mukana suositun Vain elämää -sarjan uudella kaudella, joka on pyörinyt syksyn televisiossa.

– Koin kuvauksissa kohteliaisuutena sen, että nuoremmat artistit katsoivat minua hiukan ylöspäin. Minusta on ainoastaan kaunista, että nuorempi polvi osoittaa kunnioitusta. Tässä ohjelmassa on mukana kohteliaita ja hyvinkäyttäyttyviä nuoria taiteilijoita.

Maijanen kertoo tutustuneensa ohjelman ansiosta paitsi uudenlaiseen musiikkiin myös uusiin kiinnostaviin ihmiseen.

– Ennen ohjelman kuvauksia en ollut juurikaan kiinnostunut Antti Tuiskun musiikista, enkä sen takia ollut koskaan kiinnostunut hänen persoonastakaan. Kuvauksissa Antista paljastui kuitenkin todella lämmin, hieno ja rehellinen ihminen – joka on samalla todellinen huippuartisti.

Eri sukupolvia edustavien miesten välille syntyi lämmin ystävyys.

– Antti Tuisku kutsui alkoi kutsua minua kuvausten aikana iskäksi – ja kutsuu vieläkin.

Mielenkiintoista: Vicky Rosti: ”Tiesin nuorena, että vapauteni koittaa vasta nyt"

Naulaan ja naputan

Kesät Pave Maijanen on viettänyt jo yli 30 vuoden ajan Kesälahdella, Pohjois-Karjalassa. Maalle lähdetään keväällä ja kaupunkiin palataan syksyllä.

– Mökillä teen niitä näitä. Naulaan ja naputan.

Usein naulaaminen ja naputtaminen tarkoittaa vanhan kyläkoulun remontointia tai pienviljelyä. Maijasilla on kasvimaa ja -huone, jotka vaativat huolenpitoa.

Rakkain kesäharrastus taas vaatii ahkerointia polttopuiden parissa.

– Kesäisin saunomme vaimoni kanssa ihan simona.

Maijasten saunainnostuksesta kertoo sekin, että mökillä on kolme erilaista saunaa: yhdessä on  jatkuvalämmitteinen kiuas, toisessa kertalämmitteinen ja kolmas on perinteinen savusauna.

– Savusauna on tullut lämmitettyä tänä kesänä vain kolme kertaa. Se on ihan järkyttävää, mutta sää on ollut niin surkea. Kun sataa ja tuulee, ei tule sellaista fiilistä, että viitsisin laittaa savusaunan lämpenemään.

Alennusta bussimatkoista

Syyskuun alussa Pave Maijanen täytti 65 vuotta.

– Saan HKL:n alennuskortin. VR:llä olen päässyt matkustamaan alennuksella jo pari vuotta.

Maijanen löytää iästään muutakin hyvää kuin halvemmat joukkoliikenteen liput.

– Tässä iässä tyhjänpäiväinen hössöttäminen alkaa jäädä. Hössöttämisessä ei ole mitään vikaa, mutta tyhjänpäiväisen hössöttämisen väheneminen on hyvä asia.

Muusikon uralla tottuu siihen, että leipä on pieninä palasina maailmalla. Eläkeiän saavuttaminen tuo elämään uudenlaista vakautta.

– Minun ei tarvitse enää kiihkoilla elinkeinoni takia. On ihan mahtavaa, että voin vähän vapaammin valikoida ne keikat, joita teen.

"Minun ei tarvitse enää kiihkoilla elinkeinoni takia."

Maijasten lapset ovat olleet maailmalla jo toistakymmentä vuotta, joten lisääntynyt vapaa-aika on mahdollista käyttää esimerkiksi matkusteluun.

– Ei eläke mitään loikoilua kuitenkaan tarkoita. Kyllä minä harjoitan ammattiani vielä aktiivisesti. Sävellän ja keikkailen, mutta pakonomaisuutta ei enää ole.

Papan silmäterä

Lapsenlapsia Maijasilla on yksi, nelivuotias Ruusa.

– Tyttö on papan silmäterä. Tietysti.

Kesän aikana Ruusa ja pappa eivät ole nähneet yli kuukauteen, kun toinen on ollut maalla, toinen kaupungissa.

– Mutta Ruusa jaksaa odottaa, ja pappa jaksaa odottaa.

Kun Maijaset ovat kaupungissa, on heillä ja Ruusalla säännöllinen rytmi.

– Tiettyinä päivinä haemme tytön tarhasta, menemme kotiimme – ja sitten alkavat kauheat kahinat.

Pave Maijasen päivä nähdään Vain elämää -jaksossa perjantaina 30. lokakuuta.

ET:n toimituspäällikkö Elina aikoo (jälleen kerran) muuttaa kotinsa viherkeitaaksi ystäviltä saatavien pistokkaiden avulla.

Yhtenä aamuna huomasin jukkapalmun juurella kaksi pikkuruista sientä. Ne olivat kirkkaanoransseja ja näyttivät ihan leluilta. Kun puristin palmun vartta, se painui kasaan kuin vaahtomuovi. Olin kastellut sen kuoliaaksi.

Seuraavaksi yritin anopinkielten kanssa. Painelin ruukkuihin lannoitetikkuja pakkauksen ohjeen mukaan, kahtena keväänä vaihdoin mullat. Kasvit olla möllöttivät. Ne eivät kasvaneet, jos kohta eivät näyttäneet kärsivänkään. Kolmantena keväänä kyllästyin niiden mykkään mielenosoitukseen.

Tuo taitaa olla kuollut, anoppi sanoi keittiön ikkunalaudalla tönöttäneestä kaktuksesta. Se oli näyttänyt samalta niin kauan kuin muistin.

Kadehdin ihmisiä, joilla on isoja, hyvinvoivia viherkasveja. Ystävän peikonlehti kasvaa silmissä, vaikka hän vannoo ettei ole neljään vuoteen vaihtanut multia tai hoitanut sitä muuten kuin kastelemalla. Kaikki kukoistavien kasvien emännät väittävät, ettei heillä ole mitään salaisuutta. ”Kastelen muistaessani”, he sanovat.

"Olen ajatellut nimetä kasvini antajiensa mukaan."

Tänä keväänä olen jälleen kerran päättänyt tulla yhdeksi heistä. Alku on lupaava: joulun alla ostamani huonekuusi on tulkintani mukaan yhä hengissä. Joka viikonloppu kannan sen kylpyhuoneeseen ja sumutan sen kukkakaupasta saamieni ohjeiden mukaan.

Yhtenä lauantaina sumutellessani sain mahtavan idean. Mitä jos en tällä kertaa ostaisikaan uusia kasveja, vaan pyytäisin tutuilta pistokkaita? Voisin kuuluttaa erityisen helppohoitoisia kasveja, joilla on kasvuhistoria ja asenne kohdallaan. Rahaakin siinä säästyisi.

Kerjuu oli menestys. Tulossa on aloeta, juorua, peikonlehteä, enkelinsiipeä, vehkaa, rahapuuta ja joulukaktusta. Olen ajatellut nimetä ne antajiensa mukaan. Jos joku niistä on allapäin, voin puhutella nimeltä ja kysyä, mikä harmittaa.

Toisaalta voi kyllä olla liian iso kynnys heittää Annaleena, Kirsi tai Jarmo biojätteeseen. Ehkä mietin sitä nimeämistä vielä.

Elinvoimaista kevättä!

Elina Salo, toimituspäällikkö
elina.salo@sanoma.com

Kirjoitus on ET-lehden pääkirjoitus numerossa 7/18.

Toimituspäällikkö

elina.salo@sanoma.com

Hersyviä iskulauseita viljelevien kotiseutupaitojen takana on kiiminkiläinen Anne Sinivaara. Paidat syntyivät rakkaudesta kotimaahan ja sen pieniin ja isoihin paikkakuntiin, mutta ihan kaikki eivät niitä ymmärrä.

Inari – Kun haluat olla yksin.
Vesilahti – Peurakolarikin on elämys.
Hanko – Ainoa tie vie poispäin.
Kuhmoinen – Vain Alko menestyy.
Suonenjoki – Kypsyttää mansikat ja ihmiset.

Näin lennokkaita tekstejä on kotiseutupaidoissa, joita suunnittelee kiiminkiläinen Anne Sinivaara. Jokaisessa paidassa on Suomen ääriviivat ja kyseinen kaupunki tai kunta merkittynä pisteellä. Isolla tekstillä paidassa komeilee paikkakunnan nimi – ja tietysti uuteen uskoon muotoiltu tunnuslause. 

Paitojen sloganit ovat sarkastisia ja lempeän piikitteleviä. Huumoria on kaivettu kuntien omista tunnuslauseista, mielikuvista ja asioista, joista kunta tunnetaan. "Yllättävän munaton", todetaan kananmunatuotannosta tunnetun Laitilan paidassa.

Joidenkin paitojen huumori on melko rajuakin. Esimerkiksi Eurajoen paidassa lukee "Ilmaista sädehoitoa", joka on viittaus kunnan ydinvoimalaitokseen.

Sisäpiirivitsistä nettikaupaksi

Anne Sinivaara kertoo, että paitabisnes syntyi suunnittelematta. 

– Koko homma lähti sisäpiirin vitsistä. Löysin itseni usein tilanteesta, jossa yritin selvittää ihmisille, mistä olen kotoisin. Päätin tehdä itselleni entisten kotipaikkojeni, Nivalan ja Haapaveden paidat.

Anne laittoi paitojen kuvat Facebookiin ja alkoi pian saada viestejä: mistä noita saa?

– Toivomuksia sateli naapurikunnista ja pidemmältäkin, kun ystäväni ja ihan tuntemattomatkin ihmiset pyysivät, että tekisin paidan myös heidän kotipaikoilleen, Anne kertoo.

Anne pystytti vuoden 2016 syksyllä Kotiseutupaitojen nettikaupan. Paidat tehdään yhteistyössä saksalaisen Spreadshirtin kanssa ja painetaan tilauksesta. Paidan saa yleensä viikon kuluessa tilauksesta.

Vilkkainta paitojen myyntiaikaa on joulu, mutta myös kevään kynnyksellä myydään paitoja, kun toppatakkien alla olevilla vaatteilla pääsee jälleen koreilemaan.

Tällä hetkellä tilatuin on Oulu-paita  ("Ikuinen vastatuuli") ja kakkosena Kuhmo ("Ei minkään matkan varrella"). Kolmanneksi suosituin on Porin paita ("Merikin pakenee"), sitten Nivala ("Suomen Siperia"). Viidenneksi eniten myydään Vantaan paitoja ("Kun ei ole varaa Espooseen").

– Paitoja on jo yli 300 erilaista. Uusia toiveita paikkakunnista tulee vieläkin silloin tällöin. Jonossa omaa iskulausettaan odottavia paitoja on noin 50. Tekotahtini on hidastunut alkuajoista, mutta teen yhä uusia paitoja, Anne kertoo.

Joskus oma tuotos kävelee häntä kadulla vastaan.

– Kyllähän se hymyilyttää tekijää, kun näen kotiseutupaidan jonkun yllä ulkona liikkuessani. Seurailen myös Instagramissa kuvia, joihin on tagattu kotiseutupaita.

Rakkaudenosoitus kotimaalle

Paikkakuntia kuvaavat tekstit Anne saa toisinaan asiakkailtaan, mutta eniten hän keksii niitä itse. Apuna ovat kuntien verkkosivut ja niiden mainossloganit, netin keskustelupalstat ja Wikipedia.

Esimerkiksi Annen synnyinpitäjän eli Nivalan paitateksti syntyi kunnan oman mainoslauseen pohjalta.

– Nivala mainostaa itseään Suomen Teksasiksi. Paitaan päätyi Teksasin sijaan Siperia, missä kaikki on karumpaa, Anne kertoo sanomalehti Kalevassa.

Annen omia suosikkipaitoja ovat Piippola ("Vaariltakin meni talo"), Pielavesi ("Yksi torppa lepikossa") sekä Mäntsälä' ("Ei ensimmäisenä mielessä").

Hän myöntää, että paitatekstien sarkastisuus herättää huomiota ja joskus ärsytystäkin netissä. 

– Joskus saan paitaa toivoneelta henkilöltä vihaista postia, jossa ihmetellään sloganin negatiivisuutta. Silloin pyytäjä ei ole huomannut, minkätyylisestä huumorista näissä paidoissa on kyse.

Kuusi vuotta Kaliforniassa asunut Anne kertoo, että kotiseutupaidat syntyivät pian paluumuuton jälkeen.

– Ulkomaan-vuosinani minussa heräsi aivan uudenlainen kotiseuturakkaus ja ylpeys omista juuristani. Kotiseutupaidat ovatkin jonkinlainen kieroutunut rakkaudenosoitus omaa kotiseutua kohtaan.

Kaikki paidat löydät täältä: shop.spreadshirt.fi/kotiseutupaidat

Täältä löydät kotiseutupaidat -Facebook-sivun.