Lomilla meikkitaiteilija Raili Hulkkonen suuntaa mökille ja mustikkametsään tai nappaa käteensä vesurin.

”Olen maalta kotoisin, ja vanhempani ovat aina olleet henkeen ja vereen metsäihmisiä. Koko perhe, minä ja siskoni myös, olimme aina kesäisin metsätöissä, myös niinä kesän kauneimpina päivinä. Isä ei välittänyt, olisiko nuorilla tyttärillä ollut hellepäivinä jotain parempaakin tekemistä, tehtiin niin kuin hän halusi.

Yhdellä roikkui kaulassa pahvilappu, johon ruksattiin, oliko kaadettava puu koivu, mänty vai kuusi. Toisella oli kädessä punamultapurkki, jolla merkittiin kaadettavat rungot niin, että tuuli lennätti lähes aina maalia kasvoihin. Kolmas mittasi runkojen paksuuden. 

Vien lapsenlapsia metsäretkille

Puiden istuttamiseenkin tutustuin varhain. On ollut hienoa seurata, kuinka lapsena istuttamani puut ovat kasvaneet vuosikymmenten saatossa. Se on juhlallista. Metsään myös kiintyy kummasti. Noin kymmenen vuotta sitten kokenut metsäteknikko antoi osasta perheemme metsää tuomion: 120-vuotiaat puut oli kaadettava. Kun niin sitten tehtiin, täytyy myöntää, että sitä aukeaa länttiä katsoessa tuli itku.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt kun vuosia on jo kulunut ja taimikko lähtenyt kunnolla kasvamaan, olen jo päässyt itsekin harventamaan huonoja pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se on ihanaa hommaa, vaikka käykin vuosi vuodelta yhä raskaammaksi. Silti, kun sinne metsään pääsee, niin työtä on vaikea lopettaa. Aina huomaan uuden harvennettavan ja salamannopeasti ajattelen, että haa, tuonne on kyllä vielä ihan pakko syöksyä.

Olen halunnut opettaa metsän arvostamista myös jälkipolville. Lapsenlapsia vien metsäretkille, mökillä mustikkaan, ja tankkaan heille aina tilaisuuden tullen perustietoutta puista. Vielä he eivät ole ainakaan alkaneet protestoida vastaan. 

Rakastan lumisia puita

Kun olen työkseni paljon sisällä, haluan olla ulkona ja luonnossa vapaa-ajallani niin paljon kuin mahdollista. Kävelen Olarin metsissä ja pyöräilen pitkin merenrantoja. Taidan olla metsäihminen, jolle silti veden näkeminen säännöllisesti on välttämättömyys.

Eniten kuitenkin luonnossa rakastan lumisia puita. Ihanimpia hetkiä elämässä on, kun hiihtää oikein valkolumisten puiden lomitse ja kun niiden joka ikinen oksa on kuin timantteja täynnä.

Olen onnellisimmillani mökillä

Minua on joskus epäilty työni puolesta hienohelmaksi. Epäilijöiden pitäisi nähdä, millaisissa oloissa vietän lomani. Mökillämme Virroilla ei ole sähköä eikä sisävessaa, vain upeana levittäytyvä luonto ympärillä. Pari vuotta sitten sielläkin tosin kaatui ympäristö avarammaksi, kun aivan mökin viereen iski trombi. Vaikka näky oli hurja, en voinut olla ihastelematta sitä mahtavuutta ja voimaa, joka luonnossa on. Juuriltaan irti revitty vanha kuusi on mykistävä näky.

Mökillä olen ehkä onnellisimmillani. Vaikka teen paljon töitä, heinäkuun vietän aina tiukasti mökkirannassa. Ne maisemat ovat niin rakkaat, että sydän melkein pakahtuu. Ihana vävyni rakensi sinne rantaan vielä oikein pitkän laiturin, jossa on mahtavaa aamuisin toivottaa huomenet kaikille lähitienoiden linnuille. Ja sinne syöksyn myös kun näen, että joutsenpari laskeutuu järveen. Se on aina päivän juhlahetki.”

Raili Hulkkonen

  • Syntynyt 1946 Kurikassa, asuu Espoossa.
  • Ammatti meikkitaiteilija.
  • Avioliitossa, aikuinen tytär ja kolme lapsenlasta.
  • Harrastaa mökkeilyä, metsänhoitoa, kävelyä ja polkupyöräilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla