Itsepuolustuskouluttaja Sunniva Draken mielestä paras puolustuskeino on neuvokkuus. Yrittää pitää, vaikka olisi kuinka alakynnessä.

Pienikokoinen nainen makaa selällään maassa ja sätkii. Hän on Sunniva Drake, joka havainnollistaa, miten kaadettunakin voi puolustaa itseään.

– Kannattaa käyttää jalkoja, niiden avulla voi pitää päälle karkaajan loitommalla, hän selittää ja kierii ylös asvaltista.

Sunniva on tottunut kierähtelijä, sillä työnsä ohessa hän on opettanut naisille itsepuolustustaitoja 1980-luvulta saakka. Humanisti ja kirjastonjohtaja päätyi aikoinaan itsepuolustusohjaajaksi oman feministisen vakaumuksensa kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Feministinä minulla on velvollisuus kantaa vastuu itsestäni, myös väkivaltatilanteissa, Sunniva selittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Valmista kaavaa ei ole

Sunnivasta itsepuolustus lähtee hyvin yksinkertaisesta asiasta, siitä että yrittää.

– Vaaratilanteessa pitää varoa lamaantumista, hän toteaa ja kertoo aina hokevansa oppilaille, että heidän pitää yrittää, ihan loppuun saakka.

– En opeta valmiita liikesarjoja, vaan keskityn tilanteisiin, joissa voi tapahtua mitä tahansa. Sellaisiin ei ole olemassa valmiita askeleita, Sunniva selittää ja näyttää, kuinka viattoman oloista kassia kannattaa vaaratilanteessa heilauttaa. Kovaa ja korkealta, tietysti.

Valmistaudu pahimpaan

Sunnivan mielestä jokaisen kannattaisi miettiä tilanteita ja paikkoja, joissa voi piillä vaara. Hiljaiset tiet, epäilyttävät rappukäytävät, pankkiautomaatin levoton ympäristö. Vaarojen kuvittelu on pikemminkin realismia kuin vainoharhaa.

– Jos hyväksyy, että kauheuksia voi tapahtua myös itselle, on paljon paremmat mahdollisuudet toimia oikeassa vaaratilanteessa. Pääasia on, ettei heittäydy väen väkisin uhriksi. Sitä päällekarkaaja juuri tavoittelee.

– Aina on pakotettava itseä toimimaan: kirkumaan, kierimään, suojaamaan päätä, potkimaan, mitä vain pystyy tekemään, Sunniva luettelee.

Kaikki lähtee siis asenteesta, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

– Vaaran hetkellä kannattaa kokeilla, mitä mieleen juolahtaa. Kun jollain tavalla pystyy vaikuttamaan tilanteeseen, niin se on aina viesti päällekarkaajalle, ettei tässä olla ihan poissa pelistä. Laukut ja sateenvarjot siis ensin heilumaan. Ja kannattaa muistaa, että kaula ja silmät ovat heikkoja kohtia vahvallakin ihmisellä, Sunniva selittää ja levittää sormiaan.

Ne kun osuvat silmään, niin raavainkin rynnijä on hetken aikaa pois pelistä.

Ei mitään menetettävää

Myös ryöstötilanteisiin on Sunnivan mielestä hyvä varautua. Käteisen turha kanniskelu pois, automaatille kaveri mukaan ja laukun huolellinen silmälläpito, siinä joitakin neuvoja. Jos ryöstäjä silti iskee, Sunnivan neuvo on selkeä: Anna kaikki.

– Rahan ja korujen takia ei ole järkeä antautua hakattavaksi. Mieluummin kannattaa vaikka tyrkyttää tavaroita, työntää jopa vaatteitaankin ryöstäjän syliin, jos sillä tavoin voi pelata itselleen aikaa.

Kun on fyysisesti alakynnessä, kannattaa käyttää aivojaan. Sunnivan mielestä uhrin on pyrittävä jatkuvasti havainnoimaan missä hän on, onko apua lähettyvillä ja miten hän saa hyökkääjän tai ryöstäjän hämmentymään. Höpsön vanhan mummelin esittäminen voi olla yksi keino.

– Nuorempana olin itsekin ehdottomampi ja pelkäsin usein häpäiseväni itseni. En enää. Siksi kehotan kaikkia muitakin ikääntyviä repäisemään kunnolla vaaran uhatessa. Kannattaa mieluummin järjestää kunnon show, jolla voi saada apua paikalle kuin jäädä arvokkaasti potkituksi, Sunniva neuvoo.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla