Et-lehti.fi:n kävijät valitsivat näyttelijä Tommi Korpelan Suomen James Bondiksi. Hänen oma suosikkinsa on Roger Moore.

Miltä nyt tuntuu, Tommi?

– Kyllähän valinta imartelee sisäistä lasta. Kiitokset äänestäjille.

Lue äänestäjien perustelut

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mikä on suhteesi Bond-ilmiöön?

– Bond-elokuvat olivat minulle murrosikäisenä hyvinkin tärkeitä. Joku Elä ja anna toisten kuolla tai Kuuraketti oli siihen aikaan mielestäni maailman paras leffa. En enää seuraa uusintoja, mutta uudet kyllä kiinnostavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuka on mielestäsi ollut paras Bondin roolissa?

– Noissa edellämainituissa nähtiin Roger Moore. Hän on varmaan sitten suosikkini. Ohjaaja Antti Jokisen sanoin: ”Roger Moore ei osaa näytellä itseään ulos huoneesta.” Daniel Craigin mukaantulo on nostanut näyttelijäntyön laatua, ja sivurooleissakin on nähty kovia nimiä.

Mitä vastaisit, jos sinua kysyttäisiin seuraavan Bond-elokuvan päärooliin?

– Jos vakavasti ehdotettaisiin ja casting olisi edelleen yhtä hyvää tasoa, varmaan vastaisin myöntävästi. Saisin ainakin hoidettua asuntolainan pois. Olen itse asiassa tehty kaksikin koenauhaa kohtauksesta Bond-elokuvaan. Vaikka kyseessä olivat eri leffat, kohtaukset olivat identtiset. Tehtävänä oli uhkailla kiinni sidottua Bondia ja kiristää häneltä salaista koodia. ”I don’t want to hurt you, Mr. Bond, but what is the code?”

Kenet haluaisit mukaan Bond-tytöksi tai -leidiksi?

Leea Klemolan ja Kaarina Hazardin. Heissä molemmissa on rooliin tarvittavia ominaisuuksia, sekä viettelevyyttä että vaarallisuutta.

Lue myös: Odotatko jo uutta Bond-leffaa?

Tuleeko mieleen jokin kuolematon repliikki?

– Ehkä se on sitten tuo ”What’s the code?”

Bond-roolia odotellessa, missä sinua näkee täällä Suomessa?

– Q-teatterissa Helsingissä pyörii täysille katsomoille Jani Volasen ohjaama Jälkeenjäävät. Antti Jokisen Pahan kukat -elokuvan kuvaukset päättyivät juuri. Elokuva kertoo jenginuorista ja tulee ensi-iltaan ensi maaliskuussa. Television puolella on jotain hajakeikkoja. On mukavaa, kun saa kerrankin keskittyä vain yhteen teatterirooliin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla