Talviuinti helpottaa kipuja ja parantaa unta, mutta Leena Wahlroosille avantoharrastus tuttuine ihmisineen antoi voimaa suuressa surussa.
Nurmijärveläiset Leena Wahlroos ja Aune Östman ovat harrastaneet avantouintia yhdessä noin 10 vuotta. Samassa porukassa on nykyisin kymmenisen naista ja yksi mies, jotka käyvät pari kertaa viikossa Nurmijärven Sääksjärvellä uimassa. He nimittävät itseään Sekunttiseuraksi, avannossa kun lasketaan sekunteja ja vetoja.
– Matkalla rantaan mietin aina, että miksi taas olen menossa – sehän on ihan hirveää. Päätän aina, että käyn vain nopeasti. Veteen päästyäni teen kuitenkin ne 30 vetoa, niin kuin aina. Kun tulen pois, niin sitten on ihan voittajafiilis, Leena kertoo.
Paitsi että mielessä tuntuu hyvältä, niin kroppakin kiittää.
”Melkein kuulen, kun veri lähtee kiertämään.”
– Ihoa kihelmöi, ja melkein kuulen, kun veri lähtee kiertämään.
Lue myös:
Ilot ja surut jaetaan
Aune Östman uskaltautui ensimmäisen kerran avantoon ystävänsä houkuttelemana. Hän ei ollut koskaan pitänyt kylmästä.
– Henki salpautui, kun menin veteen, mutta jäin heti koukkuun siihen hyvään oloon, joka tuli uimisen jälkeen, Aune kertoo.
Muut avantouimarit ovat tärkeä osa hyvän olon kokemusta. Samanhenkiset naiset – ja Pekka – jakavat ilot ja surut. On naurua, mutta myös itkua. Leenan toiseksi vanhin poika kuoli auto-onnettomuudessa kahdeksan vuotta sitten. Leena sai korvaamatonta tukea lapsiltaan, muilta läheisiltä ja työkavereilta. Aivan olennaisella tavalla Leenaa kannatteli avantoporukan säännöllinen tapaaminen yhdistettynä kokemukseen kylmässä vedessä.
– En tiedä, olisinko tässä ilman sitä tukea, jota silloin sain, hän toteaa.
Aune sanoo, että on ollut antoisaa tutustua Leenan kautta uusiin ihmisiin. Ystävien saaminen vanhemmalla iällä ei ole itsestään selvyys. Avannossa käyminen on myös parasta stressin poistoa.
Teksti on osa artikkelista, joka on ilmestynyt ET Terveys -lehdessä 1/2016
Kysely
Harrastatko avantouintia?
