Valkoinen miekkailupuku otettiin aikoinaan käyttöön voittajan määrittämisen helpottamiseksi. Myös valmentajien opetusasun musta väri on jäänne menneiltä ajoilta.
Valkoinen miekkailupuku otettiin aikoinaan käyttöön voittajan määrittämisen helpottamiseksi. Myös valmentajien opetusasun musta väri on jäänne menneiltä ajoilta.

Heikki Paakkanen, 67, innostui miekkailusta viisi vuotta sitten. Monipuolisessa lajissa kiehtovat intensiivisyys, perinteet ja välinemaaginen puuhastelu.

– Miekkaileminen oli heti samperin luontevaa, helsinkiläinen mutta Somerollakin asustanut Heikki Paakkanen, 67, tokaisee.

Mies oli pelannut vuosikaudet pöytätennistä pienellä porukalla Helsingin Töölön Kisahallissa. Seinän takana miekkailijat kalistelivat aseitaan ja herättivät Heikin mielenkiinnon. Hän näki paljon yhtäläisyyksiä miekkailun ja pöytätenniksen välillä: ketteryys, nopeus, tarkkuus, taktikointi, yksilölaji.

– Otin selvää aloittamisesta. Viisi vuotta sitten tunsin, että aika on kypsä. Soitin armeija-aikaiselle ystävälleni ja pyysin häntä jeesaamaan minut alkuun, Heikki kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Miekkailun lopettanut ystävä "testamenttasi" Heikin joukkuetoverilleen, kilpamiekkailija ja miekkailunopettaja Seppo Lauhiolle. Tämä suostui antamaan innokkaalle aloittelijalle yksityistunteja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Seppo oli nähnyt minun pelaavan pöytätennistä ja shakkia ja tiesi, että saan leipäni piirtämällä. Aivojen ja ranteen koordinaationi siis todistettavasti toimii, animaatio- ja sarjakuvataiteilijana, pilapiirtäjänä ja kuvittajana tunnettu Heikki sanoo.

Miekkailun opetteleminen alkaa miekkailuasennon harjoittelusta ja jalkatyöstä. Seuraavaksi otetaan miekka mukaan ja opetellaan pitämään sitä oikein. Yksinkertaisilla perusliikkeillä harjoitellaan pistojen tekemistä.

– Miekkailu on kuin tikan heittämistä. Otetaan tikka näppeihin, pidetään hyvä asento ja eletään liikkeen mukana. Haasteellista miekkailussa on oppia käyttämään kättä ja liikkumaan jaloilla yhtä aikaa. Jotta pistosta tulee tarkka, on tärkeää pysyä tasapainossa, Seppo Lauhio kertoo.

Hän patisti Heikin myös alkeiskurssille, koska yhteisöllisyys on miekkailussa tärkeää. Heikki oli kurssinsa ainoa yli 40-vuotias. Se ei hänen pärjäämistään haitannut.

– Ikä on usein kokemuksen merkki. Tuntematon luulee helposti, että olen vanha harjaantunut miekkailija. Oikeasti olen vieläkin aloittelija, Heikki sanoo.

Bluffia ja vastabluffia

Heikki harjoittelee viikoittain miekkailusalilla Töölön Kisahallin miekkailusalissa, jossa useampi pari ottaa mittaa toisistaan. Miekkaa ei heilutella miten sattuu, vaan liikkeet ovat pieniä, tarkkoja ja hallittuja. Liikkuminen näyttää ulkopuolisen silmin kevyeltä, mutta rintapanssarin, miekkailutakin, hanskojen ja maskin alla tulee todella hiki.

– Jos miekkailemme 15 pisteeseen, olen ottelun jälkeen umpihiessä. Etenkin jalkatyö on vaativaa, Heikki kertoo.

Liikkuminen on rytmikästä, suunnan muutokset nopeita. Askelluksesta pyritään saamaan huomaamatonta vastustajan hämäämiseksi. Miekkailu on psykologista peliä, bluffia ja vastabluffia. Omat aikeensa pitää osata peittää.

Keskittyminen ja mielenhallinta ovat Lauhion mukaan tärkeitä.

– Pitää oppia tulemaan itsensä kanssa toimeen. Miekkailija on yksin maskinsa sisällä, kukaan ei auta, hän toteaa.

"Esittelen mustelmiani kotona vaimolle, että jumantsuka, katso nyt näitä."

Heikki on huomannut, että miekkaileminen vaatii intensiivistä keskittymistä.

– Jos ajatus herpaantuu, joutuu helposti pistotyynyksi, hän toteaa.

Pistoista tulee mustelmia, varsinkin mustelma-alttiille. Siitä Heikillä on kokemusta. Aluksi mustelmia oli joka puolella.

– Esittelin niitä kotona ylpeänä vaimolle, että jumantsuka, katso nyt näitä – vaikka mustelmat ovat huonouden merkki.

Univormu antaa roolin

Juuri miekkailun intensiivisyys viehättää Heikkiä.

– En osaa lepsuilla, vaan uppoudun täysillä. Miekkailuvarusteet auttavat siinä. Univormun myötä tapahtuu rituaalinen roolinvaihto.

Heikin pahe miekkailussa on malttamattomuus, jota hän koettaa karsia pois.

– Olen impulsiivinen. Tempoileminen näyttää ylitouhukkaalta ja huonontaa tuloksia.

Vaikka kärppämäisyys on etu vastustajien väistelyssä, miekkailu ei ole nopeuskilpailu.

– Kokemus ja oivallus auttavat. On osattava käyttää omia vahvuuksiaan, hän toteaa.

Valkoisessa näkyy veri

Miekkailu on kokenut huiman muutoksen keskiaikaisesta päiden katkomisesta nykyaikaiseksi urheiluksi ja herrasmieslajiksi.

– Täällä ei kiroilla, huudella tai haukuta vastustajaa, vaan toista kohdellaan kunnioittavasti ja kätellään ottelun jälkeen, Heikki sanoo.

Kun uusi ottelu alkaa, miekkailijat asettuvat miekkailualueelle vastakkain ja tervehtivät toisiaan paljain päin. Kun maskit on asetettu paikoilleen, vastustajan silmiä ei enää näe.

Vaikka tämän päivän urheilumiekkailu eroaa huomattavasti entisaikojen kaksintaistelulajista, siinä on paljon jäänteitä historiasta. Yksi niistä on miekkailupuvun valkoinen väri, miekkailunopettajilla musta. Valkoisessa asussa veri näkyi selkeästi ja voittaja oli helppo määrittää.

– Opetusasu on musta, koska veri on häpeällistä. Jos oppilas näkisi haavoittaneensa opettajaansa, hänestä ei tulisi kunnon miekkailijaa, Heikki sanoo.

Heikki kuuluu miekkailuseura Habdaan. Seurasta löytyy aina harjoituspareja - ei välttämättä omantasoista, mutta se ei ole tarkoituskaan. Heikki miekkailee kaikentasoisten ja kaikenikäisten kanssa.

– Harvassa lajissa vasta-alkaja pääsee harjoittelemaan huippuvastustajien kanssa. Se on kouluttamista ja perinteen siirtämistä ja kuuluu olennaisesti miekkailuun. Jos olen tarpeeksi valpas, voin onnistua saamaan mestariltakin pari pistoa. Se on hieno tunne, Heikki sanoo.

Hän ei koe olevansa seura- tai yhteisöihminen, mutta miekkailussa yhteisöllisyys tulee bonuksena.

– Miekkailussa on pikkupiirin tunnelmallisuutta.

Hyväkuntoinen, energinen ja ylväsryhtinen mies kieltäytyy luettelemasta miekkailun hyötyjä, "koska se olisi pseudoanalyyttistä".

– Mutta ilmeisesti miekkailun vapauttamat endorfiinit antavat jonkinlaista tuuppausta. Minulla on energiaa koko ajan käytössäni, ja taukokin tuntuu tylsältä.

Heikillä on kotonaan rähjäisiä tyynyjä, joihin hän voi tökkiä miekalla, ja peilin edessä on hyvä mallailla asentoja. Halkopinon päät mies on tasoittanut kalpamiekalla.

Näin pääset alkuun

  1. Miekkailu on kuin elävää shakkia. Se on ikivanha taistelu- ja kamppailulaji. Kaksintaisteluperinteestään huolimatta nykymiekkailu ei tähtää vastustajan vahingoittamiseen, vaan on turvallinen harrastus.
  2. Perusperiaate on osua vastustajaan tulematta itse osutuksi. Miekat ovat tylppiä. Niiden terät ovat notkeita ja kärki päättyy nuppiin.
  3. Miekkailu vaatii ja kehittää sekä fyysistä että henkistä osaamista: kestävyyttä, nopeutta, räjähtävyyttä, koordinaatiota, taktista ajattelua ja keskittymiskykyä.
  4. Miekkailuun on helpointa perehtyä alkeiskurssilla. Alkeiskurssi maksaa kurssin pituudesta, seurasta ja ohjaajasta riippuen keskimäärin noin 100 euroa.
  5. Varusteiksi tarvitset t-paidan, pitkät verkkarit ja sisäpelitossut. Miekkailuvarusteet saat seuran puolesta.
  6. Tietoa miekkailuseurojen alkeiskursseista löytyy Suomen Miekkailu- ja 5-otteluliiton sivuilta fencing-pentathlon.fi

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 6/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla