Maaret Virtanen ei pistoja pelkää. Innostus mehiläistarhaukseen lähti pyhiinvaellukselta.

”Kesällä 2009 tein Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksen. Marjakausi oli Espanjassa parhaimmillaan, ja nuuhkin makeaa ilmaa luontopolkuja kulkiessani. Polkujen varsilla oli eläkeläisiä myymässä tuoreita vadelmia. Valitettavasti he joutuivat poimimaan myös vaeltajien heittämiä roskia, kuten tyhjiä muovipulloja, joita tuuli kolisutti pitkin polkuja. Se jäi mieleeni ja herätti halun tehdä jotain luonnon hyväksi.

Kotiin palattuani ilmoittauduin mehiläistarhaajakurssille. Ehkä Espanjassa tuoksuneet tuoreet vadelmat innoittivat minua, sillä vadelmien kukat ovat mehiläisten herkkua.

Seuraavana kesänä aloitin luonnonmukaisen mehiläistarhauksen. Harrastin aluksi niin sanottua ylälistapesätarhausta, joka tehdään mehiläisen ehdoilla ja josta hunajaa riittää korkeintaan tarhaajalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Mieheni seuraa aamuöisin mökillä mehiläisten aamulentoa.”

Kun jäin eläkkeelle IT-alalta vuonna 2012, päätin lisätä hunajantuotantoa. Ostin aluksi kaksi pesää. Pesiä on aina hyvä olla kaksi kappaletta siltä varalta, että toinen pesistä menettää kuningattarensa ja kuolee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt minulla on 22 pesää. Suurin osa niistä on kaupunkiasuntoni lähiympäristössä Helsingissä, viisi laatikkoa olen jättänyt kesämökillemme Tammelaan.

Kortisonia pistoihin

Mehiläisten pistot eivät pelota minua. Syön tarvittaessa kortisonitabletteja kipuun ja turvotukseen. Mieheni ei osallistu mehiläisten hoitamiseen, mutta mökillä ollessamme hän saattaa valoisina kesäöinä käydä katsomassa niiden aamulentoa.

Mehiläishoito vaatii lihaksia, sillä hunajalla täytetty pesälaatikosto painaa kymmenisen kiloa. Olen alkanut käydä punttisalilla. Vaikka monet sanovat mehiläistenhoidon olevan edullista, minulla paloi ensimmäisinä kuukausina siihen suurin osa eläkkeestäni. Oli vuokrattava varastotilaa ja pakettiauto. Aloitussummaksi on hankkeen koosta riippuen hyvä varata parituhatta euroa.

”Jos mehiläiskanta vähenee, menetämme mekin suurimman osan ruuastamme.”

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet todella huonoja hunajavuosia. Joko juhannuksen aikaan on ollut hyvin kylmää tai kaikki kukat ovat kukkineet omituisesti samaan aikaan.

Mehiläisten puolella

Vanha kansa käytti hunajaa antibakteerisena haavasalvana ja lääkkeenä nielutulehduksiin. Nykyisin mehiläisiä ei kuitenkaan hoideta hunajan vuoksi. Mehiläishoidon tavoitteena on ennen kaikkea pitää huolta mehiläisistä.

Noin 80 prosenttia kaikesta syömästämme ruuasta on pölyttäjien ansiosta tuotettua ruokaa. Jos mehiläiskanta vähenee tai katoaa, menetämme mekin suurimman osan ruuastamme.”

Maaret vinkkaa

  1. Varaudu kustannuksiin. Mehiläistarhaukseen kuluu paljon rahaa, ainakin jos hurahdat siihen kunnolla.
  2. Kaikkea ei tarvitse omistaa. Et välttämättä tarvitse omaa linkoa, jos viet sadon hunajalinkoomoon.
  3. Käy pesillä vain tarvittaessa. Mehiläisiltä vie kolme päivää korjata pesän tilanne hoitajan käynnin jälkeen.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 14/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla