Ulla Viholainen taistelee agilitykisojen voitosta tasaväkisesti 45 vuotta nuorempien kanssa.

– Kun otan punaisen, kauhtuneen treenireppuni esiin, Tami innostuu. Se pyörii vieressäni häntä heiluen. Minäkin lähden agilityharjoituksiin aina mielelläni. Harjoittelemme noin kerran viikossa ja kilpailemme ylimmässä luokassa, Ulla kertoo.

– Viisitoista vuotta sitten katselin Forssan Pussikoirien agilityharjoituksia hiekkakentän laidalla. En tiennyt lajista ennestään mitään, mutta sytyin heti, kun näin koirat esteradalla. Agility on menevä laji, jossa saa touhuta yhdessä koiran kanssa.

Tärkeintä Ullalle on innostus ja halu tehdä koiran kanssa

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– En ole urheilijatyyppi, ja tiedän omat rajoitukseni juoksemisessa. Rata voi olla lähes 200 metriä pitkä, mutta minun ei tarvitse juosta täysillä koko ajan. Esimerkiksi loppusuoran koirani painelee itsenäisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen oppinut luottamaan itseeni ja tiedän koiran vahvuudet.

– Jos ohjaaja itse ei ole huippunopea, koiralle pitää opettaa suulliset käskyt esimerkiksi hyppyesteen takaakiertoon. Meillä suulliset käskyt toimivat, kunhan annan käskyn riittävän ajoissa. Silloin koira tietää koko ajan, mitä sen on tehtävä.

Ullan lemmikki Tami on pian viisivuotias kääpiövillakoira.

– Se on nopea ja itsenäinen menijä. Kun Tami onnistuu ja olemme samalla aaltopituudella, tulos on yleensä hyvä. Toissa vuonna voitimme saman kilpailupäivän aikana kolme rataa. Se oli mahtavaa! Kun seisoo palkintopallilla maajoukkueurheilijoiden kanssa, tunne on sanoinkuvaamaton.

– Jos näen kilpailujen lähtölistassa kovia nimiä, ajattelen aina, että tämä on lähtölista, ei tuloslista. Kun urheillaan eläimen kanssa ja vauhtia on paljon, huippusuoritus on hiuskarvan varassa.

Agility ei vaadi rotupuhtautta

Agility on koirien esteratakilpailu, jossa ihminen ohjaa koiraa suorittamaan radan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Radalla on yleensä 12–22 estettä, ja koiraa ohjataan kehon liikkein, äänellä ja liikkuen itse.

Kilpailuissa on kolme koko- ja tasoluokkaa. Laji on avoin kaikille koiraroduille, myös sekarotuisille.

Harrastus sopii kaikenikäisille. Laji ei vaadi huippukuntoa, mutta koiran pitää olla terve. Lapset, aikuiset ja liikuntarajoitteiset kilpailevat samoissa sarjoissa. Senioreille on omat SM-kilpailut.

Lajia on harrastettu Suomessa vuodesta 1985, ja harrastajia on noin 13 500.

Alkuun pääset, kun harjoittelet koirasi kanssa kotioloissa yhteistyötä, palkitsemista ja motivoimista.

Kursseja on kyllä tarjolla, mutta niihin saattaa olla jonoa. Koirakerhot ja yksityiset koirakoulut järjestävät alkeiskursseja halleissa ja ulkokentillä. Yksityisten ryhmiin on helpompi päästä, mutta ne ovat yleensä kalliimpia kuin yhdistysten kurssit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla