Monica Pettersson, 57, oppi kuntoilemaan: "Pyörä alle ja altaaseen!"

"Into vesikuntopyöräilyyn alkoi, kun kuljetin poikaani uintitreeneihin ja katselin nuorten uimareiden sulavaa menoa. Ajattelin, että miksen menisi veteen itsekin. Kokeilin hydrospinnig -tuntia ja jäin kerrasta koukkuun. Vedessä pyöräilemisessä oli jotakin aivan erityistä – vesi on itsessään nautinto.

Minulla on ollut vuosia vakipaikka vesijumpparyhmässä Mäkelänrinteen uintikeskuksessa Helsingissä. Käyn yleensä vesijumppaamassa yhdessä ystävättäreni kanssa. Välillä harrastan vesikuntopyöräily ja tavallista vesijuoksua.

Vesikuntopyöräily eli hydrospinning oli hyvä lisä vesiliikuntavalikoimaan, sillä se jos mikä on tehokasta menoa. Ohjaajalla on innostamisessa tärkeä rooli, ja onneksi meidän ryhmämme ohjaajat ovat loistavia ja innostavia. Hyvä musiikki kuuluu ilman muuta asiaan - täytyy olla rytmiä ja tehoa!

"Ohjattu ryhmäliikunta on minun juttuni, siinä tulee liikuttua vähän huomaamatta."

En ole kuntosali-ihmisiä, ja jos minun pitäisi polkea kuntopyörää kuivalla maalla, 20 minuuttia olisi jo liikaa.

Mäkelänrinteessä hygieniataso pidetään korkealla, enkä käytä pesutiloissakaan uimatossuja. Silti en ole näinä vuosina saanut sieltä pöpöjä tai sienitartuntoja. Vastustuskykyni tuntuu sen sijaan rautaiselta, en ole sairastellut pitkiin aikoihin.

Käyn uimahallissa monta kertaa viikossa. Ja jos joku sanoo, ettei liikunnasta voi kokea riemua, pöh, sanon minä! Tunnen vedessä aitoa iloa liikkumisesta! Parasta vedessä pyöräilyssä on se, että kunto nousee, mutta paikat eivät kipeydy. Vedessä ei myöskään hikoiluta.

Vaikka olisin kuinka rättiväsynyt työpäivän jälkeen, en jätä vesijumppatunteja väliin. Altaasta noustessa on aina pirteä olo ja hyvä mieli.”