Kuvat
Juha Salminen
Ajopäiviiin kannattaa jättää luppohetkiä maisemien ihannointiin.
Ajopäiviiin kannattaa jättää luppohetkiä maisemien ihannointiin.

Haaveiletko ensi kesän matkoista? Toimittaja ja kuvaaja tekivät unohtumattoman pyöräretken Salossa, Raaseporissa, Hangossa ja Kemiönsaaressa.

Seison valokuvaajan kanssa Teijon kirkon parkkipaikalla. Olemme molemmat kokeneita pyöräilijöitä, ja edessämme on pari päivää uudella Rannikkoreitillä keskellä kauneinta kesä-Suomea. Reitti on neljän kunnan – Salon, Raaseporin, Hangon ja Kemiönsaaren – yhteinen yritys houkutella seudulle lisää pyörämatkailijoita.

Valokuvaaja testaa reitin maantiepyörällä. Hänen pyöränsä on niin kevyt ja hyvin rullaava, että sillä ajaa vaivatta yli sadan kilometrin päivämatkoja. Keskinopeus nousee helposti 30 kilometriin tunnissa ja ylikin.

Minulla on perinteinen retkipyörä: kippurasarvet, leveät renkaat, lokasuojat ja taakkateline.

Hiekkateille maantiepyörällä ei kuitenkaan kannata lähteä. Myös ajoasento on sen verran matala, että maisemien ihailu voi jäädä sivuosaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Minulla on perinteinen retkipyörä: kippurasarvet, leveät renkaat, lokasuojat ja taakkateline. Ajoasento on pystympi kuin maantiepyörässä, ja sivulaukkuihin mahtuu tavaraa, mutta pyörä painaa varusteineen paljon. Päivämatkoista ja keskivauhdista täytyy vähän tinkiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pulssi nousee, sirkat sirittävät

Lähtösää ei voisi olla kauniimpi. Aurinko paistaa, ja pieni tuulenvire tuulettaa. Näin hyvällä säällä pitää suojata itseään auringolta pitkillä hihoilla ja lahkeilla tai aurinkorasvalla. On myös tärkeää varata tien päälle riittävästi juotavaa.

Hikikarpalot ja pulssi nousevat heti ensikilometreillä, sillä matka Teijon kyläkeskuksesta Teijon kansallispuistoon on yllättävän mäkinen. Syke ei tasaannu edes alamäessä, sillä tiukoissa laskuissa vauhti kohoaa yli nopeusrajoituksen, joka on taajamassa 50 kilometriä tunnissa.

Hikikarpalot ja pulssi nousevat heti ensikilometreillä.

Mathildedal on eläväinen pikkukylä, mutta näin alkumatkasta ei tee vielä mieli pysähtyä. Kylän jälkeen maasto muuttuu tasaisemmaksi, ja maisemaa alkavat hallita kuivat, kesältä tuoksuvat mäntykankaat. Korviin kantautuu kaksi tuttua ja rakasta sirinää: pyörän vaihteisto ja heinäsirkat.

Puolen tunnin polkemisen jälkeen t-risteyksessä on kaksi vaihtoehtoa, Kemiöön tai Perniöön. Tähtäämme yöksi Hankoon, joten valitsemme suunnaksi Perniön.

Olemme rannan ainoat uimarit, vaikka merivesi on lämmintä.

Ylönkylän kohdalla voisimme kääntyä pikkutielle, mutta vanhan karttani mukaan ainakin osa siitä olisi hiekkatietä. Pysyttelemme siis Kemiö-Perniö-tien pientareella.

Perniön kohdalla käännymme Salo-Tammisaari-tielle, jota ajamme viitisentoista kilometriä, kunnes Olsbölen kohdalla Rannikkoreitin viitoitus ohjaa Vikstrandin kautta Tenholaan.

Vikstrandissa on tienviitta uimapaikalle, joka houkuttelee parin tunnin polkemisen jälkeen.

Olemme rannan ainoat uimarit, vaikka merivesi on lämmintä ja kesäpäivä kauneimmillaan.

Mansikkakakkua Tammisaaressa

Tenholan keskiaikaisen kivikirkon ovi on säpissä, joten ihailemme rakennusta vain ulkopuolelta. Läheinen ravintola Bakfickan tarjoaa noutopöydän edulliseen yhdeksän euron hintaan.

Tenholassa näyttää olevan paljon asuntoja myynnissä. Hyväkuntoisen mansardikattoisen omakotitalon keskustassa saisi halvemmalla kuin yksiön Helsingistä. Etäisyyttä pääkaupunkiin on 110 kilometriä.

Pitkän ruokatauon jälkeen jalat pitää totutella uudestaan kampien pyörittämiseen, mutta vartissa homma muuttuu taas rutiiniksi ja voi keskittyä maisemiin.

Pitkän ruokatauon jälkeen jalat pitää totutella uudestaan kampien pyörittämiseen.

Suorin tie Tammisaareen menisi Salo-tien piennarta, mutta koukkaamme Rannikkoreitin mukaisesti Ingvalsbyn ja Prästkullan kautta. Keho on lounaan jälkeen voimissaan, ja tiepätkä on erittäin kaunis, joten lisäkilometrit eivät harmita.

Tammisaaressa juhlimme pullakahveilla, sillä mittariin on kertynyt matkaa jo yli 70 kilometriä. Café Gamla Stanissa puutalokorttelien keskellä lastaan tarjottimelle kahvit, pullollisen kotitekoista omenamehua ja palat mansikkakakkua. Nautimme ne ulkopöydässä omenapuiden katveessa.

Tarjoilija käy kaatamassa lisää kahvia pieniin hienoihin posliinikuppeihin. Tunnelma on niin leppoinen, että kahvivarttimme venyy melkein tunniksi.

Tämä on läksy, jonka pyöräretkillä oppii: ei kannata ahnehtia kilometrejä tai käyntikohteita. Jos jossain paikassa viihtyy, kannattaa viipyillä ja aistia tunnelmaa.

Tunnelma on niin leppoinen, että kahvivarttimme venyy melkein tunniksi.

Tässä tapauksessa kesäkahvilan rauhalla ladattu mieli tulee tarpeeseen Rannikkoreitin seuraavalla osuudella. Ohitsemme kohti Hankoa huristavat rekat lähes katkeamattomana virtana.

Onneksi rekkojen huminassa ajelua kestää vain puolisen tuntia, kunnes Rannikkoreitti siirtyy vanhalle Hangontielle ja Lappohjan kohdalla Hangonniemen etelärannassa kiemurtelevalle tielle.

Tien oikea puoli on armeijan harjoitusaluetta, vasemmalla meri siintelee puiden lomasta. Sielläkin, missä meri ei näy, se tuntuu. Ilma viilenee muutamalla asteella.

Tiekylttien kulttuurihistoriaa

Tvärminnessä huomio kiinnittyy katujen nimiin, jotka viittaavat Jean Sibeliukseen, Juhani Ahoon ja Venny Soldan-Brofeldtiin.

Taiteilijoiden aikalaiset tuskin arvasivat, että juuri nämä kesäasukkaat saisivat myöhemmin nimensä katukyltteihin. Tvärminnessä Juhani Ahon perhe vietti ajan nudistimuodin mukaista, naapurien kummastelemaa "alastonelämää".

Sibelius puolestaan pakeni kesällä 1902 Tvärminneen vaimonsa raskautta. Hän toi mukanaan flyygelinsä, jota muuttomiehet raahasivat hiki päässä luotsi Österlundin taloon. Tvärminnen-kesän kokemuksista syntyi laulu Untako vain.

Aamiainen tuorepuuroineen ja smoothieineen on kuin räätälöity pyöräilijän tarpeisiin.

Nyt sata vuotta myöhemmin nuo ajat ovat kaukainen muisto, mutta yksi asia on säilynyt. Helsingistä tullaan edelleen Hankoon kesänviettoon. Pitsihuvilahotellit täyttyvät loma-ajoiksi, ja satama pullistelee huviveneitä.

Kun saavumme pikkuhotelli Villa Solgårdenin pihaan iltaseitsemältä, majapaikan nimi Aurinkopiha tuntuu osuvalta. Puutarha nimittäin kylpee valossa, ja palkitsemme itsemme oluilla 110 kilometrin pyöräilystä.

Yöllä peitto on turhan lämmin ja uni katkeilee, mutta aamiainen tuorepuuroineen ja smoothieineen on kuin räätälöity pyöräilijän tarpeisiin.

Pyörällä Bengtskäriin

Rannikkoreitin yksi vetonaula on mahdollisuus pakata pyörä Hangosta laivaan ja viettää kesäpäivää majakkasaari Bengtskärissä ennen jatkoyhteyttä Kasnäsiin. Hangosta laiva lähtee kello 11, joten aamun voi aloittaa rauhassa. Lippu laivalle pitää kuitenkin hankkia ennakkoon, sillä sesonkiaikaan laiva voi olla täynnä.

Ensikertalaiselle Bengtskär on suuri elämys, jossa riittää katseltavaa. Hangon aamu-uinnin jatkoksi testaamme Bengtskärin uimalaguunin.

Kun laiva saapuu Kasnäsiin kello 17.30, edessä on vielä illan pyöräilyannos. Kasnäsissä tihuuttaa vettä. Koska yöksi pitäisi ehtiä Helsinkiin, päätämme edetä reippaasti ja ilman pitkiä taukoja.

Ensikertalaiselle Bengtskär on suuri elämys.

Vaihdamme bussikatoksessa vaatetusta. Sadevaatteille on tarvetta puolisen tuntia, kunnes sää taas selkeytyy ja poljemme sateen raikastamassa illassa. Tiepätkät ovat tiistai-iltana hiljaisia.

Kun kurvaamme iltayhdeksältä matkan päätepisteeseen Teijon kirkon parkkipaikalle,Teijon kyläkauppa on vielä avoinna.

Takana on kaksi päivää ja 180 kilometriä. Tuntuu viikolta, matkatoverini toteaa. Juuri se on paras syy pyöräreissuun. Retken jälkeen on aina elämää maistanut ja lomalla ollut olo.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2020.

Uusi reitti

  • Rannikkoreitin pituus on 200 kilometriä, osa matkasta tehdään meritse. Matkan varrella on majataloja, joihin voi poiketa yöpymään ja saunomaan. rannikkoreitti.fi
  • Mitä paremmin suunnittelee päiväreitit etukäteen, sitä enemmän jää aikaa ympäristön tutkimiseen. Toisaalta pyöräillessä kannattaa jättää aikaa myös vaikkapa uimataukoihin.
  • Laivamatka Hanko-Bengtskär maksaa 42 e, pyörästä veloitetaan 8e. Jatkoyhteys Bengtskär-Kasnäs 30 e, pyörä8 e. Kaikkiaan Rannikkoreitin meriosuus maksaa siis 88 e. Jos Bengtskär on nähty ja haluaa selvitä halvemmalla, Hangosta on myös suora laivayhteys Kasnäsiin.
  • Huom. Polkupyörät kuljetetaan laivan takakannella, johon voi roiskua kovassa kelissä merivettä. Kalliin maantiepyörän voimansiirto voi kärsiä suolavedestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla