Merkkipäivinä ja hautajaisissa olisi usein puheen paikka. Ammattilausuja antaa vinkit, joilla kokematonkin saa suunsa auki.

Hautajaisten jälkeen muistelutilaisuudessa pappi kehottaa vieraita tulemaan tänne eteen ja kertomaan jotain omakohtaista vainajasta. Kukaan ei liikahda. Jonkin ajan kuluttua hän sanoo, että puhua voi myös omalta paikaltaan. Hiljaisuus.  Tilaisuus päättyy. Naulakolla takkeja haettaessa alkaa kiivas porina, kaikki ryhtyvät muistelemaan vainajaa.

Lausunnan opettaja Eilakaija Sippo kehottaa ihmisiä pitämään toisilleen puheita – jo elonaikana. Puhe toiselle on lahja. Se kohottaa tunnelmaa ja lähentää ihmisiä. Se myös rohkaisee toisia puhumaan.

Tässä Sipon vinkit puheen pitoon:

  1. Katso ystävällisesti silmiin ja puhu henkilökohtaiseen sävyyn mutta ei henkilökohtaisuuksiin mennen.
  2. Jos jännittää, hengitä kolme kertaa rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Kerro, että sinua jännittää.
  3. Muistilappu on hyvä ja vapauttava tuki.
  4. Tarina ja tavara herättävät  aina mielenkiinnon. Kerran kun me … Tämä on kirja jota … Tässä pussissa on rakkautta, jokainen saa ottaa siitä nyt hyppysellisen ja …
  5. Saat lopettaa kun ei ole enää sanottavaa.
  6. Jos sinua pyydetään puhumaan itsestäsi etkä tiedä mitä sanoa, hyvä keino on kertoa itsestään suhteessa paikalla oleviin ihmisiin.