1. ”Eipä ollut lapsena liiemmälti värityskirjoja eikä värikyniä, että jospa nyt eläkeläisenä aloittaisi harrastuksen.”
2. ”Hankin omani toissapäivänä. Rentouttavaa lomapuuhaa vuorotellen kirjojen kanssa, jos sade jatkuu.”
3. ”Värittäminen on kivaa ja rentouttavaa.”
4. ”Olen käyttänyt NLP-värityskirjaa toistakymmentä vuotta. Aluksi oppilaat ihmettelevät, mutta sitten vaipuvat ihanaan transsiin, kun värittävät.”
5. ”Koukuttavaa rentoutumista.”
6. ”Minullakin on värityskirjoja. Tyttäreni sanoikin, että äidin saa tyytyväiseksi, kun antaa sille kynät ja värityskirjan.”
7. ”Tänään ostin ainoan, jonka löysin. Siinä on pelkästään kukkakuvioita. Ensimmäisellä sivulla on Pablo Picasson lausahdus: ’Taide pesee sielun puhtaaksi arjen pölyistä’. Uskon häneen. Kun ei lapsuudessa ollut moisia, niin nyt vanhana sitten. Tunnelukot aukenevat, uskon siihen.”
8. ”Käytimme erityiskoulussa jo vuosia sitten isoimmillakin oppilailla keskittymisharjoituksena. Oppilaat rakastivat niitä, kun koetimme valita oikeita kuvia, siis historiallisia autoja ja muita moottoreita ja kukkia tai historiallisia nukkeja.”
9. ”Äitini oli innokas värityskirjojen värittäjä vielä 87-vuotiaanakin.”
10. ”Tunnen henkilön, jolla on ollut aivoinfarkti ja hän värittää paljon, ja se on paljon parantanut keskittymistä ja oikean käden toimintaa.”
    
    Lähde: ET-lehden Facebook-sivut

Miksi aikuisen pitää värittää? Muun muassa työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, aivotutkija Minna Huotilainen hehkuttaa värityskirjan hyötyjä.

– Itse aivotutkijana haluan korostaa sitä, että käsillä näpräileminen ja toistava, yksitoikkoinen tekeminen vapauttaa kognitiivisia resursseja. Ajattelumme muuttuu, kun puuhaamme käsillämme.

ET-lehden Facebook-sivuilla on keskustelu lähinnä siitä, millaisia hyötyjä ja riemuja lukijat ovat kokeneet värittäessään. Muutama lukija tosin mainitsi myös sen, miksi he eivät kaipaa aikuisten värityskirjoja:

• ”En tarvitse kirjaa väritettäväksi. Minulla on kaikenkirjavia ja yksivärisiä lankoja eri väreissä, ja siinä on väritettävää, kun kutoo sukkia ja lapasia.”
• ”Piirrän itse omat mandalat.”
• ”Tätini lähetti Amerikasta paksuja värityskirjoja 50-luvulla. Äiti ei tykännyt: ’ette opi itse piirtämään’. No, en oppinut. Ehkä syy on kuitenkin muualla.”

Ensimmäinen suomalainen aikuisten värityskirja tuli markkinoille jo 2007: ”Minun luultiin piirtävän pornokuvia”