Näin syntyvät ihanat kasveilla värjätyt langat: "Lopputulos on aina yllätys"

Suopursusta lähtee voimakkaan huumaava tuoksu ja suorastaan myrkyllisiä höyryjä. Siksi sitä on parempi keitellä ulkona. Koivunlehtikeitoksen aromi taas tuo kaikkien kurssilaisten mieleen kotoisan saunaillan.

Kesäkuisena aamuna Lestijärven kotiseutumuseolle on saapunut toistakymmentä innokasta langanvärjääjää. Puuhanaisina ja opettajina hyörivät Noora Lappi ja Susanna Kuorikoski. He ovat edellisenä iltana loikkineet metsässä ja suolla keräämässä kasveja värjäystä varten.

Ajankohta on värjäyksessä tärkeä: loppukesästä vihreät kasvit eivät enää anna väriä.

Laitetaan kattilat tulille ja ryhdytään hommiin. Vyyhdillä olevat käsittelemättömät pässinpökkimät on tilattu Pirtin kehräämöstä. Ne pestä huljutellaan ensin saavissa haaleassa vedessä, jossa on mietoa pesuainetta. Niin saadaan villarasvat pois.

– Villalankoja käsitellään hellästi. Niitä ei väännetä vaan vesi lypsetään pois varoen, Noora opastaa.

Maitohorsmasta tulee lankaan kellertävän vihreä sävy.

Kilosta kasveja 100 g lankaa

Eilen kerätyt suopursut ovat olleet liossa vuorokauden. Noora on ehtinyt keittää jo koivunlehtiliemenkin nuutuneesta juhannuskoivusta.

– Kasveja kannattaa liottaa runsaassa vedessä. Veden määrä ei vaikuta värjäystulokseen, vain vedessä olevan väriaineen määrällä on merkitystä. Esimerkiksi tässä kuuden litran kattilassa on koivunlehtiä piripintaan, ja tämä värjää sata grammaa lankaa. Pääsääntöisesti tarvitaan kilo tuoreita kasveja sadan gramman vyyhtiä kohden, Noora kertoo.

Värjäyskattilan täytyy olla ainakin kymmenenlitrainen. Se voi olla teräksinen, rautainen tai emaloitu.

– Avotulella kuumennettava rautapata olisi nostalginen, mutta sen lämpötilan säätely on vaikeaa. Lisäksi rautapadasta irtoaa metallihiukkasia, jotka saattavat muuttaa väriä. Siksi kaasupolttimet tai sähkölevy ovat parempia lämmönlähteitä ainakin aloittelijoille, Susanna perustelee.

Näin lempeän vaaleaa on villa ennen pesua ja värjäystä. Sari Sheare näyttää.

Liian kuuma huovuttaa

Kasveja keitetään vedessä 1–3 tuntia. Ruohokasvien ja sienien keittämiseen riittää usein tunti, mutta varvuista ja jäkälistä väri irtoaa vasta pidemmällä keittoajalla. Lopuksi liemi siivilöidään.

– Nyt väriliemi on jäähtynyt noin 40-asteiseksi, ja lasken siihen märän lankavyyhdin kepeissä reunaan tukien. Sitten vain lisää tehoa keitokseen. Mutta liemi ei saa kiehua, vaan sopiva lämpötila on 80–90 astetta, Noora muistuttaa.

Lämpötilan tarkkailu on olennainen osa värjäystä, sillä liian kuumassa villa huopuu.

Näin kaunista väriä saadaan muun muassa samettijalalla, sipulilla, koivulla ja nokkosella.

Purettaminen kiinnittää värin

Seuraavaksi Noora lisää keitokseen punnitun ja lämpimään vesitilkkaan liuotetun puretusaineen, alunan. Purettaminen tarkoittaa langan käsittelyä metallisuoloilla. Se lisää kuidun väripintaa, lanka tahmautuu ja värihiukkaset kiinnittyvät paremmin kuituun.

Langan voi purettaa joko etukäteen tai värjäyksen yhteydessä. Purettaminen kiinnittää värit lankaan, tuottaa voimakkaamman värjäystuloksen ja saa värit kestämään paremmin. Ilman puretusta värit lähtisivät pesussa pois tai haalistuisivat huomattavasti.

– Puretusaine pitää mitata tarkasti, sillä liian suuret määrät vahingoittavat lankaa ja liian pienet määrät kiinnittävät värin huonosti, Noora selittää.

Tavallisimmat puretusaineet ovat apteekissa myytävät aluna, viinikivi sekä kupari- ja rautavihtrilli. Eri aineilla saadaan samastakin materiaalista erilaisia värisävyjä.

– Meidän käyttämämme aluna ei muuta kasvista saatavaa väriä. Viinikivi sen sijaan kirkastaa varsinkin punaista ja keltaista. Tinasuola taas voimistaa punaisia, oransseja ja keltaisia värejä, Susanna sanoo.

Lihalämpömittari on oiva apu lämpötilan tarkkailussa. Kattilan reunassa on vanhaa väriä veriseitikki-sienestä.

Kuparivihtrilli muuttaa keltaisen sävyn vihertäväksi tai rusehtavaksi. Vihertävän se tekee tummemmaksi ja punaisen ruskeanpunaiseksi. Rautavihtrilli muuttaa keltaisen harmaanvihreäksi ja karmiininpunaisen violetiksi.

Raparperilla värjätessä ei puretusaineita tarvita, sillä raparperin sisältämä oksaalihappo toimii puretteena.

Etikka lisää värien kestävyyttä

Värin kiinnittäminen pesunkestävästi kuituun vaatii tunnin kuumennuksen. Värjäysliemi lankoineen kuumennetaan 80–90 asteeseen, alemmassa lämpötilassa väri ei tartu. Välillä lankoja käännellään hellävaraisesti.

Jos langoista alkaa tulla liian voimakkaan värisiä, ne voi nostaa kuumennuksen loppuajaksi puhtaaseen samanlämpöiseen veteen. Selvästi värillisen liuosveden voi käyttää uudestaan.

– Liuosvesi jäähdytetään, ja värjäystä jatketaan toisella lankaerällä. Jos veteen lisää toista puretusainetta, värisävy muuttuu, Noora kertoo.

"Värjääminen on hauskaa, sillä lopputuloksesta ei koskaan tiedä."

Langat nostetaan pois värjäysliemestä jäähtymään. Jos puretusaineena on aluna tai viinikivi, langat voi jäähdyttää värjäysliemessä, jolloin niiden värisävy syvenee.

Lopuksi kädenlämpöiset langat huuhdellaan. Ensimmäiseen huuhteluveteen voi lorauttaa hieman etikkaa, sillä se lisää värien kestävyyttä. Huuhteluvettä vaihdetaan, kunnes se on kirkasta.

Venla Kiviniemi pesee lankoja ennen värjäämistä.

Kielon lehdistä aprikoosia

Värjäyspäivän lopuksi lankavyyhdit pujotetaan niiden ympärillä olevista haltialangoista keppiin, ja keppi nostetaan vanhan kiikun päälle. Siinä pässinpökkimät heiluvat tuulessa ja ehtivät kuivahtaa ennen kotiin lähtöä.

– Värjääminen on hauskaa, sillä lopputuloksesta ei koskaan tiedä. Suopursusta tulee kuparinruskeaa ja lakastuneista kielonlehdistä aprikoosin sävy. Punaista saa aikaan punaisella verihelttaseitikillä, Noora kuvailee.

Kurssilaiset ovat tyytyväisiä lankojensa herkkiin sävyihin. Vain lupiinin tuottama sinertävän harmaa väri on pieni pettymys, sillä toiveissa oli sinisempi sävy. Raparperista tuli ihanan vihreää.

Lue lisää: Lestijärven nuoret naiset rakastavat mummoilua

Lisää tietoa:

• Puumalalainen Sanski Matikainen järjestää värjäyskursseja ympäri Suomea, rukkijarautapata.com
• Kirja langanvärjäyksestä: Aittomäki & Colliander & Kotiranta: Luonnosta väriä lankoihin. Tammi.
• Värjäysblogi: riihivilla.blogspot.fi

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 12/2017.