Oman talon rakentanut Timo Luotonen: "Minua ei ole kaduttanut missään kohtaa"

Ruokakomero, johon kuivamuonat ja pienkoneet saa piiloon, voisi olla kiva. Samoin korkea olohuone, joka jatkuisi lasitetulle parvekkeelle. Siellä tarkenisi juoda eläkeaamun kahvit paitahihasillaan jo huhtikuussa.

Ajatus uudesta unelmatalosta tuli Timo, 68, ja Christina, 70, Luotoselle neljä vuotta sitten. Edellinen, ruuhkavuosiin räätälöity omakotitalo oli rakennettu 1980-luvun lopulla, kun kaksi tytärtä olivat pieniä, ja muisto talonrakentamisen ajasta oli valoisa.

Silloin työmiehet olivat Timon mielestä tarkkoja työnsä jäljestä, ja alle 40-vuotiaina rakentajina itsellä riitti virtaa. Sen kokemuksen jälkeen eläkeiän taloprojekti tuntui Luotosten mielestä innostavalta rykäisyltä.

Kerroimme Luotosten projektista ensimmäisen kerran vuoden 2018 alussa. Silloin alkoi myös ET:n nettisivuilla Eläketalo Espooseen -blogin julkaisu. Tuolloin Timon ja Christinan tavoite oli muuttaa jouluksi 2018 uuteen kotiin.

- Kolmeen vuoteen ei ole tarvinnut miettiä, miten saisi ajan kulumaan, Luotoset toteavat.

Muutto toteutui juhannukseksi 2020, ja lopputarkastus on suunnitelmissa tänä syksynä 2021. Timo tyytyy summaamaan viivytykset ja vastoinkäymiset, että tekevälle sattuu, ja ne, joille ei satu, eivät rakenna eläketaloja.

– Jos alat varmistella, et aloita koskaan mitään. Minua ei ole kaduttanut missään kohtaa, että ryhdyimme tähän.

Christina on hetken hiljaa.

– Minua on kyllä joskus vähän.

Eläkkeelle ja raksalle

Ihan ensin haaveet olivat toisenlaisia. Kun Luotoset päättivät eläkkeelle jäätyään myydä Espoon Mankkaalla olevan omakotitalonsa, tarkoitus oli muuttaa kerrostaloon ja heittää hyvästit lumikolalle ja ruohonleikkurille.

Suunnitelmiin tuli mutka, kun piti miettiä, mitä tehdä tontin käyttämättömälle 76 neliön rakennusoikeudelle. Talokaupassa se ei näkyisi hinnassa juuri mitenkään tai ainakaan tarpeeksi. Siksi Luotoset päättivät yrittää myydä osan tontista erikseen rakennuspaikkana.

Kiinteistövälittäjät eivät innostuneet tontista. Rakennusoikeutta oli vähänlaisesti, ja rakennuspaikka tontin perällä oli haastava. Osa välittäjistä sanoi suoraan, että tuskin tuolle läntille järkevää taloa taikoisi arkkitehtikaan.

– Timolla on aina riittänyt ideoita, Christina pohjustaa.

Nyt idea oli se, että Timo päätti ostaa muutaman kympin suunnitteluohjelman tietokoneeseen ja näyttää kiinteistövälittäjille, miten tontille voisi rakentaa.

Timo päätti näyttää kiinteistövälittäjille, miten tontille voisi rakentaa.

Pian Timolla oli ruudulla idea talosta, jonka asuinkerros oli 76-neliöinen, mutta jonka päädyissä oli lisäksi yhteensä 50 neliön parvekkeet. Asuinkerroksen alla oli kaavan sallima niin sanottu maanpäällinen kellari, johon tulisivat pesutilat, tekniset tilat sekä harraste- ja varastohuoneet. 76 neliön rakennusoikeudella olikin siis mahdollista rakentaa yli 150-neliöinen talo ja suuret lasitetut parvekkeet.

Timo alkoi innostua.

Christina aavisti yli 40 vuoden yhteiselämän kokemuksella, mitä tuleman piti.

Heistä ei tulisikaan kerrostaloasujia, vaan eläkeikäisiä omakotirakentajia.

Oletteko ihan varmoja?

Kaikki eivät innostuneet rakennusideasta niin kuin Timo. ”Oletteko nyt ihan varmoja?” ystävät ja aikuiset lapset yrittivät toppuutella.

– Oletusarvo tuntuu olevan, että eläkeikäiset eivät enää rakenna unelmiensa taloa. Haluamme esimerkillämme kannustaa muitakin miettimään, onko se sittenkään myöhäistä, Luotoset totesivat vuoden 2018 alussa.

Suunnitelma oli tuolloin selkeä: Taloon pitää saada avaruutta, valoa ja viihtyisyyttä. Ratkaisut ovat laadukkaita, Luotosten tarpeisiin räätälöityjä ja sellaisia, jotka toisivat asumis- ja ylläpitokustannuksissa säästöä.

Talon tulee myös olla muunneltavissa, jotta seuraava asukas voi olla vaikka lapsiperhe.

Kivitalo saa maksaa pihatöineen noin 250 000 euroa ja talon pitää valmistua noin vuosi sen jälkeen, kun rakennusluvat on saatu.

Varhaiset vastoinkäymiset

Kolme ja puoli vuotta myöhemmin istumme olohuoneessa, joka on tosiaan avara, valoisa ja viihtyisä. Valo tulvii suurista ikkunoista ja tekee kuusi metriä korkeasta tilasta kevyen olla.

Kellarikerroksessa näyttää vielä keskeneräiseltä, ja pihatyöt ovat aloittamatta.

– Kyllä tästä tuli ihan hirveä projekti, Christina huokaa.

Ensimmäinen takaisku oli arvaamaton lupaprosessi. Aloittaminen venyi kuukausilla.

– Jouduimme vaihtamaan monta ennalta sovittua urakoitsijaa, kun he olivat ehtineet sopia jo seuraavia työmaita eivätkä olleet enää saatavilla, Timo muistelee.

Ensimmäinen takaisku oli arvaamaton lupaprosessi.

Talon rungon piti olla pystyssä kesän 2018 alussa, mutta silloin tehtiin vasta pohjavaluja. Luontokin pisti hanttiin. Ampiaispistosta seurannut reaktio oli salvata Timon hengityksen.

– Pihatyöni loppuivat siihen, kunnes maa-ampiaisten pesä saatiin hävitettyä.

Pian oli selvä, että aikataulu pettää. Talon runko, katto, väliseinät, ikkunat ja lattiavalut olivat kuitenkin paikoillaan ensimmäisen rakentamisvuoden lopulla, ennen talven tuloa. Talo näytti yhtä lupaavalta kuin tietokoneen ruudullakin.

Seinä kaatuu, samoin aikataulu

Seuraava takaisku tuli vuodenvaihteessa 2018–2019. Timo touhusi kyykyssä kellarikerroksessa, kun kiviharkoista tehty väliseinä alkoi kaatua. Hän ehti rynnätä alta pois, mutta loukkasi paetessaan polvensa.

Talosta paljastui runkourakoitsijan jäljiltä useita rakennusmääräysten vastaisia ratkaisuja. Niiden korjaaminen vaati aikansa ja taistelunsa. Polven kuvauksessa taas selvisi, että vamma vaati tekonivelen asentamista.

Timon kävelystä tuli klenkkaamista särkylääkkeiden voimalla. Kun polvileikkaus koitti vihdoin tammikuussa 2020, rakennustyöt seisahtuivat kolmeksi kuukaudeksi.

Sitten tuli korona. Timo ja Christina kuuluivat riskiryhmään, joten elämä täyttyi rajoituksista ja työvoiman löytäminen vaikeutui.

Yöt olivat repaleisia. Koronan vuoksi Timo ja Christina alkoivat käydä ruokakaupassa öisin. Ostosreissujen lisäksi öitä sotkivat Timon kivuliaat ja pitkäkestoiset jalkakrampit.

– Oli kauhea katsoa, kun Timo vaikeroi eikä mikään auttanut, Christina sanoo.

Syiden poissulkeminen alkoi järeimmästä päästä: ALS, Parkinsonin tauti, epilepsia… Testatut lääkitykset olivat niin vahvoja, että Timo tunsi olonsa zombieksi.

– Päätin, että otan mieluummin kivut kuin sen, etten jaksa tehdä yhtään mitään. Onneksi kivut ovat nyt hellittäneet, vaikka kramppien syytä ei tiedetä vieläkään.

Christinan huolia lisäsi oman äidin kunto. Kun yli 90-vuotias äiti kaatui kotonaan, hän joutui ensin sairaalaan ja alkoi sieltä kotiuduttuaan dementoitua nopeasti.

– Stressiä oli sen verran, että minäkin jouduin ambulanssikyytiin, kun verenpaineeni huiteli pilvissä, Christina kertoo.

Vastoinkäymisten keskellä talo kuitenkin eteni. Vuosi sitten kesällä 2020 Luotoset saivat muuttoluvan. Christina löysi itsensä samasta tilanteesta kuin 30 vuotta sitten muuttaessaan.

– Sanoin edellisen talomme kohdalla, että minä en sitten muuta sisään ennen kuin talo on täysin valmis. Vaan niinhän siinä kävi, että heti kun talo oli riittävän valmis, siihen muutettiin.

Melkein valmiissa talossa

Mikä tekee talosta unelmatalon? Sitä Timo ja Christina kysyivät itseltään ja toisiltaan rakentamista aloittaessaan ja vastasivat: unelmatalon tekevät unelmat. He selvittivät unelmansa miettimällä, millaisessa talossa juuri he haluaisivat asua juuri nyt.

- Huonekorkeus on talossa ehkä parasta, Christina ja Timo miettivät. Vaakapalkit mahdollistavat parven rakentamisen.

Neljä vuotta sitten Luotoset tekivät unelmatalonsa toivelistan, ja se on nyt hyvä opas tupatarkastukseen.

Olohuone, keittiö, ruokailutila, päämakuuhuone, kylpyhuone ja vaatehuone piti saada mahtumaan yläkerran 76 neliöön. Onnistui.

Suuret parvekkeet jatkavat sisätilaa ja liukuoviseinät ovat valmiina, mutta parvekkeiden lasitukseen täytyy vielä säästää. Niihin varatut rahat kuluivat aikataulujen venyessä väliaikaisiin vuokriin ja varastokuluihin.

Yläkerran huonekorkeus saa talon tuntumaan kokoaan suuremmalta. Toive toteutui.

Keittiössä tavoite oli selkeys ja erillinen kokkaussaareke, jonka ääressä voi myös syödä.

– Pantryyn eli ruokakomeroon olen todella tyytyväinen, mutta saarekkeen kivitaso meidän piti vaihtaa edullisempaan materiaaliin, Christina kertoo.

Kellarikerroksessa ovat pesutilat, sauna, kodinhoitohuone, toinen wc ja talotekniikan vaatimat tilat. Timo ja Christina saavat sinne harrastehuoneensa, kunhan kerros valmistuu.

– Jos sitä pääsisi tekemään aamusta iltaan keskeytyksettä, siinä olisi viikon tai parin työ. Tällä kokemuksella tiedän nyt, ettei se ihan viikossa mene, Timo sanoo.

Syykin on selvillä, ainakin Christinalla.

– Vauhti ei ole enää sitä, mitä nuorempana. Kroppa uupuu nopeammin kuin ennen.

Tämän tekisin toisin

Jossittelu on Luotosten mielestä elämän haaskaamista, mutta matkan varrella he ovat tulleet miettineeksi, olisiko jotain pitänyt tehdä toisin.

Rahaa ja aikaa kului selvästi enemmän kuin oli tarkoitus, sillä kaikkea ei osattu ennakoida.

– Suurimmat yllätykset tulivat puskista. Rakennusvalvonnan vitkastelu sekä runkourakoitsijan piittaamattomuus vaikuttivat siihen, että budjetti nousi tavoitteena olleesta 250 000 eurosta yli 300 000 euroon, Timo sanoo.

Timo käyttäisi jatkossa enemmän aikaa urakoitsijoiden ja alihankkijoiden taustojen ja aiempien työsuoritusten selvittämiseen.

– Siihen ei voi enää ikävä kyllä luottaa, että ammattimies ei päästä käsistään sutta ja sekundaa, Timo sanoo ja osoittaa katon led-valoja, joiden päälliset ovat alkaneet irtoilla.

– Sähköasentajan piti varmistaa ne liimalla, mutta se jäi tekemättä. Nyt pitäisi hankkia kuuden metrin telineet, että ne saisi korjattua.

Myös sopimustekstien lukemiseen kannattaa käyttää aikaa ja hankkia tarvittaessa vaikka maksullista apua.

– Esimerkiksi se tuli yllätyksenä, että lattialämmityksen sähkötyöt eivät kuuluneetkaan lattialämmityksen kokonaispakettiin, vaikka se tilattiin valmiiksi asennettuna, Timo kertoo.

Christina pohtii ”Mitä tekisin toisin?” -kysymystä enemmän jaksamisen näkökulmasta.

– Pitää arvioida realistisesti, riittävätkö omat voimavarat rakennushankkeeseen. Ilman näitä terveysongelmiamme urakka olisi varmaan ollut helpompi.

Timokin myöntää, että kolme vuotta ylipitkiä päiviä on ollut kova savotta.

Kolme vuotta ylipitkiä päiviä on ollut kova savotta.

– Jos saisin jotain tehdä toisin, ilmoittaisin, että meidän tontillamme työt alkavat aamulla kello yhdeksän eikä kello seitsemän. Jossain vaiheessa alkoi ottaa päähän, miksi hemmetissä eläkkeellä pitää herätä joka aamu kuudelta.

Kohti seuraavaa unelmakotia

Luotoset ovat asuneet uudessa talossaan nyt runsaan vuoden. Nojatuolissa korkeassa olohuoneessaan Christina huomaa taas lukevansa asuntoilmoituksia.

– Korona-aika on osoittanut, että asuntojen ostajia kiinnostavat väljät ja muunneltavat tilat. Olemme leikitelleet ajatuksella, josko laittaisimmekin talon myyntiin, Christina kertoo.

Kahden vuoden asumisen jälkeen kiinteistön voisi myydä ilman myyntivoittoveroa.

– Tässä hommassa pääsisi paremmille kuukausipalkoille kuin työvuosina, Timo sanoo.

Christinalle talo oli alun perinkin suunnitelma b, johon hän lähti enemmän järki- kuin tunnesyistä.

– Oikeastaan unelmoin edelleen siitä, että asuisimme eläkkeellä ylhäällä kerrostalossa ja meillä olisi merimaisema, Christina tunnustaa.

Eläketalossa on ollut kyse myös rakkaudesta. Timosta on kiva rakentaa, ja Christinasta on kiva katsoa, kun puoliso saa toteuttaa itseään. Jatkossa nikkarointitarpeeseen pitää vain löytää pienempi projekti.

– Jos vaikka kesämökki, Timo ehdottaa.

Christina vastaa nopeasti ennen kuin Timon idea ehtii suunnittelupöydälle.

– Siihen ei kyllä ruveta!

Luotosten koko rakennusprojektista lisää Eläketalo Espooseen -blogissa 

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 19/2021.