Pirjon ja Juhan koti on arkkitehtoninen harvinaisuus

Vaaleaksi maalattu puutalo piiloutuu mäen päälle. Kadulta noustaessa se on leikkisä, mutta vielä pienieleinen. Eteisessä vaatimattomuus väistyy. Edessä kohoaa marmoriportaikko, jota viherkasvit reunustavat. Katot ovat korkealla – ja millaiset! Jokainen on puusepäntyön mestarinäyte rytmityksineen ja kulmineen.

Talo on tiettävästi ainoa rakennettu, Pietilöiden suunnittelema omakotitalo.

Talo on arkkitehtoninen harvinaisuus: tiettävästi ainoa Raili ja Reima Pietilän suunnittelema omakotitalo, joka rakennettiin. Se on myös Pirjo ja Juha Sutelan koti, jonka rakennuttivat Pirjon vanhemmat.

Isän ja arkkitehdin ystävyys alkoi Dipolin työmaalla

Tarina alkaa 1960-luvun alusta Dipolin työmaalta Otaniemestä Espoosta. Pirjon isä Kauko Vesterinen työskenteli siellä kirvesmiesten esimiehenä.

Kauko osasi tulkita ja toteuttaa Pietilöiden vapaamuotoisia piirustuksia. Hän oli myös taitava pienoismallien rakentaja ja teki Pietilöillekin useita.

– Isäni ja Reiman luottamus ja ystävyys syntyivät siellä Dipolin työmaalla, Pirjo Sutela kertoo.

Talo rakennettiin Helsingin Jollaksessa sijaitsevalle tontille.

Kauko Vesterisellä oli Helsingin Jollaksessa tontti, jolla sijaitsi 1920-30-luvuilla rakennettu pieni, kaksikerroksinen huvila. Kauko oli ehtinyt rakentaa kaksi omakotitaloa, mutta päätti rakentaa tälle tontille vielä kolmannen.

– Silloin isä rohkaistui kysymään Reimalta, suunnittelisivatko Raili ja Reima sen hänelle.

Talossa on 58 ikkunaa ja 18 kulmaa

Taloa alettiin suunnitella 1980-luvun alussa. Pirjo kävi usein Jollaksessa katsomassa, miten vanhempien talo edistyi. Reima Pietilän Pirjo tapasi kerran. Tämä istui pihakalliolla ja tunnusteli pienilmastoa.

– Hän mietti, miten päin talo laitetaan tontille. Hän sanoi, että talon piti avautua kouran tapaan valoon ja aurinkoon.

Talo sai samanlaisia piirteitä kuin päiväkoti Taikurinhattu Porissa.

Samaan aikaan Pietilöiden toimistossa suunniteltiin päiväkoti Taikurinhattua Poriin, ja tähän Jollaksen taloonkin tuli samanlaisia piirteitä, muun muassa vaakalautaulkoverhous, räystäät ja kattojen muodot.

Talossa on myös 58 ikkunaa, joista kaksi on samanlaista, ja kahdeksantoista kulmaa.

– Tarina kertoo, että kulmat ovat 30-, 60- ja 90-asteisia, koska Pietilöiden toimistossa oli vain sellaiset kulmaviivaimet, Pirjo sanoo pilke silmäkulmassa.

Talo halutaan säilyttää omassa perheessä

Pirjon isä menehtyi 1998, ja nyt jo edesmennyt Liisa-äiti muutti kaupunkiasuntoon 2009. Sen jälkeen Pirjo ja Juha muuttivat taloon kaksin. Pariskunnan Ismo-poika oli tuolloin jo aikuinen ja omillaan.

– Isäni toivoi, että taloa ei myytäisi ulkopuoliselle, vaan että se pysyisi perheessä. Samaa toivomme mekin, Pirjo kertoo.

Talo vaati paljon remontointia. Ensin se maalattiin. Liukuovet vaihdettiin saranallisiin. Keittiö muutettiin avarammaksi, ja yläkerran saunan yhteyteen tehtiin pukeutumistila.

Sutelat ovat halunneet vaalia talon arkkitehtuuria ja käyttäneet apunaan Pietilän toimistossa työskennellyttä rakennusarkkitehti Markku Komulaista ja valaistuksessa Tapio Lehikoista, joka on suunnitellut myös Mäntyniemen valaistuksen.

– Onneksi saimme myös remontteihin samoja tekijöitä, jotka olivat olleet rakentamassa taloa.

Toista kertaa mummolana

Pirjoa viehättää talon avaruus ja se, että luonto tulee lähelle. Omakotitalossa on paljon työtä, ja juristina työuransa tehnyt Juha Sutela naurahtaa olevansa nykyään talonmies. Aina on jokin remontti menossa.

Talon yläkertaa kutsutaan selviytymiskerrokseksi.

Toistaiseksi 73-vuotias Pirjo ja häntä vuotta vanhempi Juha viihtyvät kaksikerroksisessa talossa mainiosti. Talossa on tietoisesti tai sattumalta myös niin sanottu selviytymiskerros: esteetön yläkerta, jonne pystyy kulkemaan ulkokautta kiertämällä talon. Näin Pirjon äiti liikkui loppuaikoina talossa vielä asuessaan.

– Talo on nyt myös toista kertaa mummolana, Pirjo kertoo hymyillen.

Pirjon ja Juhan Ismo-poika kävi täällä isovanhempiensa luona. Nyt kolmevuotias pojanpoika Otto levittää junaradan eteisen marmorilattialle.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 23/2022. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.