Sylvien, 52, koti on täynnä 1950-luvun esineitä: "Etsin oikeanlaista lamppua 25 vuotta"

Tuntuu kuin sukeltaisin hyvin järjestettyyn vintage-näyttelyyn, kun astun Sylvien, 52, ja hänen puolisonsa Jounin kotiin.

Helsingin kantakaupungissa sijaitsevan asunnon eteisessä on kirkkaat värit ja runsaasti huonekaluja. Kaikki vaikuttaa kuitenkin tarkkaan harkitulta.

Sylvie on vaatetusta myöten yhtä sisustuksen kanssa.

Sylvie on kampaustaan, vaatetustaan ja silmälasejaan myöten yhtä asunnon tyylikkään sisustuksen kanssa. Hänen opastuksellaan pääsen aikamatkalle vintagen maailmaan.

Olohuoneen seinää koristaa kankaalle painettu jäljennös ranskalaisesta gobeliinista.

– Meille vintage tarkoittaa 1950-lukua. Tärkeää on esineiden muotokieli, minulle itselleni erityisesti vaatteet, korut, käsilaukut ja kengät. Pidämme myös saman aikakauden arkkitehtuurista ja musiikista, ranskalaissyntyinen Sylvie kertoo erinomaisella suomen kielellä.

Sylvielle ja Jounille oli tärkeää, että asunto edusti tyhjänäkin tiettyä aikakautta.

Pariskunnan 107 neliön asunto sijaitsee vuonna 1962 valmistuneessa talossa. Kun kauppoja hierottiin, oli tärkeää, että huoneisto edusti tyhjänäkin tiettyä aikakautta.

– Yksi vaatimus oli erillinen keittiö, jonne mahtuu ruokapöytä. Huoneissa on avaruutta ja selkeä ero julkisen ja yksityisen puolen välillä.

Kaikilla esineillä on tarina. Etualalla norjalaista Stavagerflin-posliinia ja takana englantilaisia peltipurkkeja.

Koska ikkunoita on kolmeen suuntaan, asunto on valoisa.

– Halusimme remontoida keittiön ja kylpyhuoneen mieleiseksemme. Seinät, joita emme ole tapetoineet tai maalanneet vaaleansiniseksi tai -keltaiseksi, ovat edelleen alkuperäisen valkoiset.

Kutkuttavaa aarteenetsintää

Vintage-kokoelmiaan pariskunta kartuttaa etsimällä yksittäisille esineille pareja.

– Jos meillä on esimerkiksi matala kokopuinen kaappi, haluamme rinnalle samanlaisen. Meillä on muistikuva siitä, mitä jo on, ja kun näemme sopivan, ostamme sen. Sillä tavalla syntyy kokonaisuuksia.

Juuri oikeita esineitä pitää etsiä joskus pitkään.

Sylvie osoittaa olohuoneen seinällä olevia keraamisia meksikolaishahmoja.

– Ensin meillä oli tyttöhahmo ja tiesimme, että on olemassa myös poika. Kerran näimme sellaisen Tukholmassa, mutta pyyntihinta oli yli sata euroa. Emme ostaneet.

Taustalal pilkottava kukkapöytä on koottu rottingista ja palmusta.

Yllättäen uusi tilaisuus tuli, kun Vintage valtakunta -sarjastaan tunnetut Tomppa Kekäläinen ja Mike Kairenius järjestivät Weird Antiques -liikkeessään kirppistapahtuman. Siellä Sylvie näki poikahahmon: hinta 25 euroa.

– Se oli jo luvattu Mikelle, mutta sanoin hänelle, että sitä et osta sinä, minä ostan, Sylvie naurahtaa.

Joskus esineen hinta väistämättä nousee vuosien varrella.

Joskus hinta kuitenkin väistämättä nousee vuosien varrella. Tikkurilan ulkokirpputorilta löytyi aikoinaan keittiöön Arabian seinälamppu, jossa on keltainen keraaminen runko. Se maksoi 35 markkaa.

– Etsimme pitkään toista, ja viimein löysimme lampun antiikkiliikkeestä Helsingistä. Se maksoi 145 euroa. Koska sellaista ei ollut näkynyt 25 vuoteen, sanoin miehelleni, että kaupat kyllä tehdään.

Kutkuttavinta löytöjen tekemistä Sylvie kuvaa aarteenetsinnäksi.

Kun hän matkustaa työ- tai lomamatkalla, kirpputorien, vanhan tavaran ja vintage-liikkeiden koluaminen kuuluu ohjelmaan.

Vanhaa sinistä kuviotapettia löytyi Ruotsista.

Toinen toistaan kauniimmat koriste- ja käyttöesineet, pöydät, tasot ja vitriinit, on hankittu monesta maasta: Ruotsista, Tanskasta, Ranskasta, Saksasta.

– Kaliforniassa olemme käyneet parikymmentä kertaa. Budapestistakin löytyi peltinen leluraketti. Missä tahansa käymme, jotain voi tarttua mukaan.

Yllätyksiä roskalavalta

Suomessakin Sylvie on kohdannut vintage-yllätyksiä, jopa aivan kotinurkilla.

Lähikadulla olevalta roskalavalta hän nappasi Ilta-Sanomat vuodelta 1968. Sen pääuutinen oli kuinka neuvostopanssarit vyöryivät Tšekkoslovakiaan.

Rottinki on Sylvielle mieluinen materiaali.

– Vaikka emme varsinaisesti kolua lavoja, edelliseen asuntoon löysimme lavalta tuuletusikkunoiden kahvat. Tilaisuus tekee varkaan. Näen jotain ja keksin, mihin sen voisi yhdistää.

Nyt Sylvie hakee Timo Sarpanevan 60-luvun biljardipallo-ovenkahvoja.

Nyt haussa on Timo Sarpanevan 60-luvun biljardipallo-ovenkahvoja. Kaksi paria on jo valmiina. Kun niitä löytyy tarpeeksi, kaikki ovenkahvat vaihdetaan.

Verkkokaupat ja -kirpputorit sekä Facebook ovat käytössä myös vintage-piireissä.

– Netistä etsin muun muassa Kupittaan saven mustavalkoisia maljakoita ja kulhoja, Orvokki ”Okki” Laineen ja Atso Eskolan tuotantoa.

Ei sijoitus, vaan elämäntapa

Vanhan tavaran kaupassa hinta määräytyy sen mukaan, mitä itse kukin on siitä valmis maksamaan. Kun seuraa alaa pitkään, tulee tuntuma järkevästä hintatasosta.

– Olohuoneen rottinkinen kukkapöytä on Saksasta, ja se oli kallis, iso hankinta. Mutta teimme kaupat, koska vastaavaa emme olleet ikinä nähneet.

Olohuoneen nojatuolit ovat Belgiasta.

– Olemme erittäin huonoja myymään mitään eteenpäin. Emme osta sijoitusmielessä. Ostamme, jos esine on kivan näköinen. Kyllä tähän harrastukseen saa uppoamaan rahaa. Välillä pitää pulittaa, mutta onneksi joskus löytyy ostettavaa myös hyvin edullisesti.

Jouni entisöi vanhoja amerikanrautoja, Sylvie keskittyy vintage-vaatteisiin.

Mies entisöi vanhoja amerikanrautoja, Sylvie taas keskittyy vintage-vaatteisiin, jotka ovat hänellä arkikäytössä.

Sylvien mukaan vaatteiden nettikaupassa kannattaa pitää pää kylmänä.

Pariisilainen Le Meurice -hotelli jakoi asiakkailleen luksuslaukkuja uudenvuodenjuhlissa 40-luvun lopussa. Sylviella on yksi laukuista.

– Netissä oli juuri myytävänä ihana, vaaleanpunainen 50-luvun neuletakki. Hinta oli 68 dollaria eli noin 50 euroa. Postitus olisi ollut 50 dollaria ja siihen päälle arvonlisävero. Ilmoitin myyjälle, että ei kiitos.

Vetoketjun vaihtaminen voi puolittaa vaatteen hinnan.

Vintagen arvoon vaikuttaa myös aitous. Sylvien päällä oleva huopahame on 50-luvun amerikkalaisen suunnittelijan työtä. Mutta koska siihen on vaihdettu vetoketju, se on menettänyt puolet arvostaan.

– Saman designerin hame on myytävänä 1 500 euron hintaan. Itse maksoin murto-osan, mutta se onkin minulle käyttövaate. Se on muuten ihan sama hame, mutta alan harrastajat huomaavat ja tietävät.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2022.