Kalastajatilan uusi elämä – ulkomailla asuva pari remontoi itselleen viehättävän kesäkodin

Terella Gonneaun ja Jukka-Pekka Virtasen lomakoti Salon Särkisalossa on varsinainen puuhamaa. Noin 20 hehtaarin tilalla voi aamuisin pohtia, lähteekö harventamaan vesakkoa, ajaako nurmen, kerääkö tontilta pois myrskytuulen lennättämät risut vai ottaako vasaran ja kirveen ja suunnistaa tekemään erilaisia pieniä rakennusten kunnostustöitä. Luxemburgissa asuva suomalaispari rehkii täällä mielikseen, ja työ valitaan sään mukaan.

– Olemme elämämme kunnossa syksyllä, kun palaamme saaristosta kotiin, Terella sanoo.

Jos puuhailu ei huvita, hiekkaranta ja meri tarjoavat upeat puitteet aurinkopäivän viettoon. Aamu-uinti kuuluu talonväen tapoihin, ja pulahduksiin kannustetaan vieraitakin. Kaikkien makuuhuoneiden vaatenaulakoista löytyy kylpytakkeja ja isoja pyyhkeitä kaiken ikäisille ja kokoisille uimareille.

Olemme elämämme kunnossa syksyllä, kun palaamme saaristosta kotiin.

– Terella ui vähintään kilometrin päivittäin ja on varsinainen vesipeto. Todisteena siitä on se, että hän kerran karkotti pärskimisellään ja karjunnallaan joutsenen, joka hyökkäsi hänen kimppuunsa uintireissulla, Jukka-Pekka kertoo.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Terella ja Jukka-Pekka muuttivat Luxemburgiin jo 80-luvun alussa. Jukka-Pekka työskenteli siellä suomalaisissa pankeissa, kunnes jäi neljä vuotta sitten eläkkeelle. Perheen kolme lasta kävivät koulunsa Luxemburgissa. Terella vietti lapsuutensa sekä Suomessa että Ranskassa. Kesät kuluivat Ibizalla taiteilijaäidin, Anita Snellmanin, kanssa.

Kesäpaikka Särkisalosta ei ollut harkittu juttu, vaikka paikkakunta olikin parille tuttu ennestään. Jukka-Pekka oli asunut siellä lapsena, ja myös hänen lapsuudenperheensä mökki oli ollut seudulla. Maisemat olivat tulleet tutuiksi myös Terellalle ja lapsille kesälomilla tehdyillä venereissuilla.

Sanoin heti, että nyt perut tarjouksen.

Kesät Suomessa houkuttelivat, mutta mitään konkreettisia suunnitelmia ei ollut. Kunnes sitten yhtenä päivänä 16 vuotta sitten Jukka-Pekka palasi työmatkalta Suomesta ja ilmoitti tehneensä tarjouksen vanhasta kalastajatilasta Ramsön saarella Kemiön kupeessa. Vinkki oli tullut hyvältä tuttavalta.

– Sanoin heti, että nyt perut tarjouksen. Minun ehtoni kesäpaikasta puhuessamme oli ollut, että mikään saari ei tule kysymykseen, Terella kertoo.

Mutta kun Terella saapui saareen, hän oli myyty saman tien – miten sykähdyttävä paikka! Tarjous hyväksyttiin, ja työ Ramsössa alkoi kesällä 2005.

Sisulla ja sydämellä

Vuonna 1951 rakennetun päärakennuksen raivaus ja remontointi jäi aluksi Terellan harteille, kun Jukka-Pekka oli työkiireissään Luxemburgissa. Hän on vasta eläkkeellä jäätyään päässyt toden teolla nauttimaan pitkistä kesistä saaressa.

Tukevatekoinen talo sijaitsee rannasta loivasti nousevalla mäellä suojassa talven tuiskuilta ja myrskyiltä. Se tuntui alusta saakka vastaavan perheen tarpeita. Perusasiat olivat kunnossa, mutta talon remontoiminen omannäköiseksi on vaatinut melkoisesti työtä.

Alakerrassa on keittiön lisäksi aula ja kaksi huonetta. Yläkerrassa tilat jakaantuvat aulaan ja kahteen makuuhuoneeseen.

Remontoiminen omannäköiseksi on vaatinut melkoisesti työtä.

– Ymmärsimme heti, että alakerran huoneiden välinen ovi kannattaa sulkea. Siten saimme tilavan ja rauhallisen makuuhuoneen, jossa ikkunat avautuvat kahteen ilmansuuntaan, Terella kertoo.

Lattiat hiottiin ja lakattiin tai maalattiin, osaan tiloista vedettiin linoleumimatto. Seinät tapetoitiin ja keittiö uusittiin. Vesipisteen viereen asennettiin sekä astianpesukone että pyykkikone.

Remontoinnin aloittaminen oli Terellalle vaikeaa. Muualta tulleena ei voi tietää, mistä mitäkin kannattaa hankkia, eikä saareen ollut helppo saada apua. Hän ei kuitenkaan luovuttanut, ja pian uudet tapetit, keittiökalusteet, patjat ja astiat saatiin saarelle. Kuljetus tapahtui veneellä pienissä erissä.

Joukkoon kuuluu kaksi lastenlasta, jotka saavat tutustua suomalaiseen saaristoluontoon.

Terella ja Jukka-Pekka tekivät myös paljon itse. Tilan varastoista ja vinteiltä löytyi monta käyttökelpoista kalustetta, jotka puhdistettiin ja kannettiin huoneisiin.

Jo toisena kesänä talo tarjosi ruhtinaalliset tilat perheen kolmelle lapselle, heidän kavereilleen ja mantereelta saapuville vieraille. Nykyään joukkoon kuuluu kaksi lastenlasta, jotka saavat tutustua suomalaiseen saaristoluontoon.

Jutun voi lukea loppuun ET-lehdestä 11/2020.